<![CDATA[JOS LEHMÄT PUHUISIVAT- KUH EVENTS - Blogi]]>Sat, 07 Sep 2019 03:52:51 +0300Weebly<![CDATA[Lehmäkohtamisia- kirjoituskilpailun sato]]>Thu, 08 Aug 2019 07:52:15 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/lehmakohtamisia-kirjoituskilpailun-satoRaision kaupunkikirjaston järjestämän kirjoituskilpailun lähetettiin yhteensä 16 tarinoita. Äänesta omaa suosikkiasi joko kirjastossa tai kommentoimalla kirjaston nettisivulla.

Tekstit löytyvät Raision kirjaston facebooksivulla. Linkki alla: 

Äänestä suosikkitekstisi täällä
Kuva: Liisa Hänninen
]]>
<![CDATA[Maalaisromantikkaa]]>Wed, 07 Aug 2019 21:00:00 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/maalaisromantikkaaMinna Rintamäki"Maalaisromantiikkaa"
- Kuvassa Kuortin Inari (PSK) sekä LSK-keinosiemennyssonni Hulikan Juureva, jonka omisti Viking Genetics. Kuva otettu Seinäjoen Farmari-näyttelyssä 4.7.2013, rantalaitumelta.
Nuori sonnipoika on vähän ujo ja ihmeissään kokeneemman rouvan tehdessä tuttavuutta... Maalaisromantiikkaa.

]]>
<![CDATA[Näyttely Turun pääkirjastossa 30.6. asti]]>Mon, 03 Jun 2019 22:08:24 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/nayttely-turun-paakirjastossa-306-astiNäyttely muutti! Turun pääkirjastossa 30.6. asti. Ihanat tilat. Pystytyksessä avainhenkilöt Gunnar Högnäs ja Eeva-Leena Kortetjärvi. Rautaiset ammattilaiset. He löysivät myös lukuisat lehmäaiheiset kirjat vitriineihin niin aikuisille kuin lapsille.  https://adobe.ly/2HSQiN1.
Kuvassa Jenni Naumasen Visio ja Alajärven Eläkeliiton tekemä Kaunikki. Toisessa kuvassa Kalevi Joutselan puuveistos. Taustalla oleva Miina Äkkijyrkän vasikka ei kuulu näyttelyyn, mutta sopii mainiosti kuvaan!



]]>
<![CDATA[Saaren kartanon avoimessa ovessa kohtaavat taide, luonto, ihminen ja lehmä.]]>Thu, 23 May 2019 10:01:05 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/saaren-kartanon-avoimessa-ovessa-kohtaavat-taide-luonto-ihminen-ja-lehmaEilen pystetttiin Jos lehmät puhuisivat -näyttely Saaren kartanon konehalliin. Näyttely on esillä vain lauantaina, ehkä siksi ilma väreilee erityistä jännitystä ja intoa.
Mietoisten maataloustuottajien ja Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartschin työstämä Wir-moo!-lehmä valmistuu juuri lauantaiksi. Uutuutena näyttelyssä mukana myös ensimmäiset kuvat Juha Laitalaisen dokumenttisarjasta 12 tuntia maitotilalla. Päivän päätteeksi pidetään keskustelutilaisuus lehmän vaikutuksesta maisemaan. Keskustelussa mukana mm. karjankasvattaja Emil Raimoranta, maisema- ja ympäristöasiantuntija Terhi Ajosenpää ja maidontuottaja Henri Hartikainen
Saaren kartanon avoimet ovet lauantaina 25.5. klo 11-15. Lisätiedot: https://www.facebook.com/events/2216737568442775/
]]>
<![CDATA[Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.]]>Fri, 10 May 2019 10:30:52 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/mina-istutin-apollos-kasteli-mutta-jumala-on-antanut-kasvun​Maskun seurakunnan Kirkkoherra Jouko Henttisen puhe
Maskun  Kylvön siunaamisessa su 5.5.2019 Kaiturin tila.

1.Kor. 3: 6-9
 Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
 Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. 
 Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. 
 Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus. 


Kasvien viljelyssä puhutaan kasvutekijöistä. Niillä yleensä tarkoitetaan kasvien veden-, ravinteiden, valon, lämpötilan tai hapen tarvetta. Paavali puhuu po. Korinttolaiskirjeessä myös kasvutekijöistä, tosin henkisessä tai hengellisessä mielessä. Tarvitaan pelto ja siemenet, istuttaja tai kylväjä, kastelija tai viljelijä mutta tärkein hänen mielestään on kuitenkin Jumala, joka antaa kasvun ja luo perusedellytykset kaikelle sadonkorjuulle. 
 
Paavalin kielikuva paljastaa, että jos uskoo näkymättömään Luojaan, ihmisestä ja koko luomakunnasta tuleekin tämän Luojan viljelypelto. Tätä peltoa kutsutaan elämäksi ja elämän tarkoitus on hyvän kasvattaminen ja toisille jakaminen. Elämä on näin ollen sekä lahja että tehtävä. 
 
Itsestäänselvyys elämänasenteena on suuri synti ihmisellä. Se johtaa ikävän usein kiittämättömyyteen,
itsekkyyteen, tyytymättömyyteen ja itsensä korottamiseen toisten yläpuolelle. Lisäksi se tekee ihmisen sokeaksi näkemään, kuinka sekä ihmiselämä että luonto ovat herkästi haavoittuvia. Tämän herkkyyden säilyttäminen kovien arvojen maailmassa tuntuu olevan entistä tärkeämpää. Ehkä tätä herkkyyttä voisi kutsua – Jeesuksen sanoja lainatakseni - lapsenkaltaisuudeksi.
 
Raamatun sanomalla on sama lähtökohta kuin pienellä lapsella konkreettisen ajattelun kautena: kaikki on aina jonkun tekemää: jos tuoli on puusepän tekemä ja kissanpentu kissaemon, niin kuka on tehnyt auringon ja tähdet, mistä puut ja kasvit saavat kasvusta. Näinhän lapset tivaavat vanhemmiltaan.
Meille aikuisille nämä kysymykset ovat lapsellisia ja naiiveja, koska me aikuiset (melkein) tiedämme niihin vastauksen. Sanon ”melkein”, koska mitä enemmän biologiset lainalaisuudet aukeavat tutkijoille, sitä enemmän heille myös syntyy vastaamattomia kysymyksiä! 
 
Maanviljelijät ja karjankasvattajat tietävät, kuinka paljon me olemme riippuvaisia luonnosta. Olemme sitä vieläkin apuvälineistä, lannoitteista, lääkkeistä tai kehittyneistä menetelmistä huolimatta. Kuinka hienoa, että meille on tehty ruoan hankinta helpommaksi mutta kuitenkin – me ”melkein” hallitsemme kaiken. Tämä ”melkein” vetää oikuttelevien satovuosien jälkeen hiljaiseksi ja nöyräksi. 

Jeesus käytti yksinkertaisia mielikuvia elämästä, kun hän kertoi ihmisille Jumalan näkymättömän maailman asioista esim. kuoleman jälkeisestä ajattomuudesta: Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Koska en voi esittää parempaakaan, luotan Kristuksen kertomaan: maallisen elämän jälkeenkin minä olen, tunnen, rakastan ja koen yhteyttä, koska olen tullut kotiin, omaan kotiini. Kaikella on siis tekijänsä ja tällä tekijällä on persoonalliset kasvot. Koko elämällä ja olemassaolollamme on persoonalliset kasvot. 

Maa on ollut ennen meitä ja se jää meidän jälkeemmekin. Maa on meille annettu tehtävä ja lahja: muokkausta, lannoitusta, kastelua, sadonkorjuuta. Kun me viljelemme maata ja kasvatamme karjaa me samalla tunnustamme, että olemme hyvällä tavalla kiinni luonnossa. Viljellä ja varjella - niinhän Jumala ihmistä on kehottanut tekemään. Kaikki tämä on lahjaa Luojalta. Se on persoonallisen Jumalan lahja lapsilleen. 
 
Suuri vääryys on se, että me kyllä otamme lahjat vastaan mutta käännämme sen jälkeen selkämme "koska me muka tiedämme jo mistä lahjat ovat tulleet" ja sen jälkeen vielä riistämme luonnon pääoman tulevilta sukupolvilta. Me tosin tiedämme MITEN ne luonnon lahjat tai luonto ovat tulleet mutta emme tiedä MISTÄ tai MIKSI. Näiden kahden selitysmallin välillä on suuri ero! 

Koska elämä kaikessa laajuudessaan ja rikkaudessaan on meille annettu, on se meille lahjaa. Siksi kiitollisuus ja ihmettely ja ihailu ja rakastaminen ovat edelleenkin oikeita asenteita elämän suurten kysymysten edessä. Vain näiden asenteiden lisääntyminen ihmisissä, voi pelastaa maapallomme tuholta. 

Rukoilen, että Pyhä Henki synnyttäisi tällaisen mielen meissä jo täällä ajassa, koska kun kohtaamme elämän antajan päiviemme päätyttyä, ovat nämä asenteet ainoat oikeat. Kiitollisuus, ihmettely, ihailu ja rakastaminen ovat Hengen lahjoja, jotka annetaan lahjana niin kuin pelastava uskokin. Kaikki on siis lahjaa, kaikki, koko elämä. 
 
Jouko Henttinen
kirkkoherra
Maskun seurakunta

]]>
<![CDATA[Avajaiset 17.3. klo 18 Luontokapinetissa]]>Tue, 12 Mar 2019 11:21:33 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/avajaiset-173-klo-18-luontokapinettissaKUTSU SINULLE

Meillä on ilo kutsua sinut Jos lehmät puhuisivat - näyttelyn  Varsinais-Suomen avajaisiin.
Kohtaa sisäinen lehmäsi. Valokuvat, ITE-taide, runot ja tarinat

Tapahtuman hengettärenä Heli Laaksonen

Sunnuntaina 17.3. klo 18 Yläneen Luontokapinetissa. Hovilanmäentie 2, Yläne.

Tervetuloa!
Avajaistunnelmia
]]>
<![CDATA[Tunnelmia Grüne Woche messuilta]]>Mon, 21 Jan 2019 18:44:32 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/tunnelmia-grune-woche-messuilta
 
Näyttelyn avajaisviikonloppu on nyt takana ja olen t o d e l l a väsynyt, mutta samalla on onnellinen olo kahdestakin syystä. Ihmiset ovat ottaneet näyttelyn ja sen sadat lehmät omakseen presentaation toimiessa peräti 600 neliön tilassa maailman suurimpien ruokamessujen oheisnäyttelynä samalla ikäänkuin ihmisten suurena oleskelutilana tarjoten tietoa ja upeita teoksia ystävistämme lehmistä.

Onpa kyseessä myös näyttely, jossa lapset voivat taiteilla omat kuvateoksensa, joko paperille, suoraan lattiaan tai sitten askarrella käpylehmänsä tai tehdä puukapulaversionsa..
Ihmiset rakastavat jo nyt tätä näyttelyä. . Tätä herkkua on tarjolla Berliinissä vielä miltei parisen viikkoa ja jatkoakin on luvassa Saksan turneen lisäksi myös ehkä EU:n ytimessä Brysselissä ennen näyttelyn siirtymistä kotimaahamme hiukan pienemmän yleisön ääreen loppuvuodeksi hämmästyttämään, kummastuttamaan ja ennen muuta ihastuttamaan.

Näyttely toimii mainiosti myös pienempänä kokonaisuutena 😊 Kirjakin tästä kaikesta upeasta aineistosta on mahdollisesti luvassa, joten ehkäpä lehmät, jolleivat puhu niin ainakin puhuttelevat vielä monin tavoin piiitkän aikaa - Tässä on sitä oikeanlaista pöhinää, joka syntyy pyyteettömien osallisten sydämistä kumpuavista teoista, ei pelkistä sanoista tai ihmisen oman egon pönötyksestä.. Ammuu! 😉

Kuva ja teksti: Juha Laitalainen (Lyhennetty)



]]>
<![CDATA[kuvien ja tarinoiden takaa]]>Fri, 14 Dec 2018 18:21:11 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/kuvien-ja-tarinoiden-takaa
 Kuva: Jenni Naumanen, Vanhassa lehmässä asuu syvä rauha ja viisaus 2. sija

Lehmiä kesäisillä niityillä, arkisesti työn touhussa ja talven kovimmilla pakkasilla hengityksen höyrytessä ilmassa. Olen asunut lähes koko ikäni maaseudulla ja vaikka lehmät ei mitään joka pihapiirin asukkaita enää olekaan, olen kuitenkin nähnyt niitä säännöllisesti päivittäisten matkojeni varrella. Silti Jos lehmät puhuisivat-valokuvakilpailun kuvasato laajensi, syvensi ja pehmensi kuvaani lehmistä eläiminä. Syksyllä järjestetty kilpailu näytti satoja erilaisia kuvakulmia lehmiin ja niiden kanssa aikaa viettäviin ihmisiin.

Useampi osallistuja kirjoitti kuinka tunsi olevansa lähes yksi jäsen “laumassaan” ja jakavansa eläinten kanssan niin työpäivät, juhlapyhät kuin omat ajatuksensakin. Samalla monet olivat kuvailleet matkan varrelle osuneita lehmiä niin sumuista järveä kuin hehkuvan punaista auringonlaskua vasten. Erilaisuudestaan huolimatta nämä kaikki tarinat rakentavat yhtenäistä kuvaa lehmistä suomalaisten mielissä. Aikanaan lehmät ovat ehkä olleet tiiviimpi osa ihmisten arkea, mutta yhä tänä päivänä niillä on paikkansa useiden elinympäristössä.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa näyttelyä ja ihmisten reaktioita kuviin. Lehmien kertoma tarina tavoittaa kohta yhä useamman ja palauttaa ihmiset niin auringonsäteiden kuin lumikinosten keskelle.

Sara Nyman
Kirjoittaja työskentelee Jos lehmät puhuisivat hankkeessa hankeavustajana


]]>
<![CDATA[Nettiäänestyksen suosikki]]>Tue, 06 Nov 2018 06:24:08 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/nettiaanestyksen-suosikkiValokuvakilpailun nettiäänestyksessä eniten ääniä sai Liisa Hännisen kuva: "Pantakin on vinksin vonksin, mutta eipä haittaa. Me on päästy mammalomalle!"
]]>
<![CDATA[KoneAgrian yleisön suosikki]]>Tue, 30 Oct 2018 17:46:52 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/koneagrian-yleison-suosikkiKuvaäänestyksessä annettiin 125 ääntä. Lähes joka kuva sai jonkun äänen, mutta messujen ehdoton suosikki oli kuva jonka nimi on ”YHTEYS”. Kuvan otti Hanne Kankare viisi vuotta sitten, Nikulan tilan laitumella, Tarvasjoella. 
]]>