<![CDATA[LEHMÄ - KUH - COW -EVENTS - Blogi]]>Thu, 13 Jan 2022 15:24:13 +0200Weebly<![CDATA[Unelmista]]>Wed, 12 Jan 2022 10:42:41 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/unelmistaLa-La- Land
Onko sinulla pitkään hautunut unelma tai haave joka on kummitellut pitkään sisimmällä sydämessäsi? Törmäsin vastikään Salon Veturitallissa loistavaan vaihtoehtoon päästä toteuttamaan pitkäaikaisia haaveita. Olimme mieheni kanssa viemässä autoa biokaasuremonttiin kun hoksasin, että samalla kun ollaan Salossa, voisin piipahda Salon taidemuseolla. Petri Ala-Maunuksen näyttely La-La-Land olisi enää muutaman päivän esillä, eli nyt olisi viimeinen hetki katsoa mitä mielikuvitusmaan kutkuttavan nimen takana piilee. Mieheni kävi siinä välissä Nesteen kahvilla lukemassa rauhassa päivän lehden. Parisuhteen winwin-hetki. 
Heti sisäänkäynnin jälkeen vastaan tuli TV-näyttö, jossa juuri viidestä kymmenelle näyttelyyn saapuneelle vierailijalle taitelija kertoi hänen kuvistaan ja mainitsi, että erityisen ylpeä hän on siitä, että lapset ja miehet tykkäävät hänen kuvistaan. Kuvat ovat melko suuria tauluja, joissa on useimmiten vuoristoinen metsämaisema, yhdessä myös vedenalaista maailmaa. Maisemat eivät ole välttämättä tosia, vaan vapaasti koottuja mielikuvitusmaisemia, joskin ilman isoja yllätyksiä. Puita, metsiä, vuoria ja laaksoja varioiden, osittain keskeneräisiä, epätodellisuuteen viitaten. Taulujen tyyli oli tarkka, sekä tyyli- että värimaailma muistuttivat minua kovasti kouluaikaisesta kuva-analyysista saksalaisista romantikoista. Maisematkin olivat hyvin saksalaisia. Luin näyttelyesitteestä, että nämä saksalaiset romantikot, niin sanotut Düsseldorfer Schule 1800- luvulta olivatkin olleet Ala-Maunuksen suuria esikuvia. Kuvissa on vahva valon tunne, on tärkeää mistä valo tulee ja mihen se suunnataan. Värit tulevat aamu- tai iltaruskan paletista. Ruska ja vihreä, täydennettynä violetilla ja pinkilläkin. Summa summarum kivoja ja joukossa monta taulua, jotka voisi ripustaa olohuoneeseenkin.  
Kuva
Kuvan taulu: THE GREAT DELUGE, Petri Ala-Maunus

Rokkiunelma

Kuten saatat aavistaa, en kirjoita tätä blogia kivan kokemuksen vuoksi. Pysäyttävän elämyksen ja elämänkokoisen havainnon sain näyttelytilan kulmahuoneessa. Olin jo hetken kummastellut mitä tuo hiljainen kitaran rimputus ja ”babybaby, babybaby” hokema tarkoittaa. Se kuiski korviini muuten hiljaisessa näyttelyhallissa. Mysteeri ratkesi toisen salin takakulmassa. Siellä, pienessä huoneessa oli iso taulu TV, jossa valkonaamainen, hyvin rockhenkinen mies rämpytteli kitaraa ja lauloi: “babybaby” erilaisina variaatioina. Sisäänkäynnin videon perusteella tunnistin miehen taitelija Petri Ala-Maunuksi. Käänsin hämmästyneenä pääni ja näin parilla hyllyllä komean LP-levy juhla-albumim. Albumin tekstissä Petri Ala-Maunus kertoo, että kuvataitelija ei ole hänen pääunelmansa, vaan syvällä sielussa hän on aina halunnut olla rocktähti. Ei itse musiikin, vaan sen elämätyylin vuoksi. Rocktähden elämätyyli olisi niin makeeta!

​Nykyhetkessä hän tiedostaa, että nelikymppisenä ukkona, hänellä ei ole enää mahdollisuutta tulla rocktähdeksi, etenkin kun musiikin soittaminen ei innosta häntä, eikä hän viitsisi opetella instrumentin soittoa. Sisäinen draama sai onnellisen käänteen, kun hän löysi C-kasetin 80 -luvulta. Hän oli nauhoittanut kasetille 16-vuotiaana säveltämänsä ja sanottamansa laulun, juuri tämä samainen "Babybaby". Hän havahtui oitis, että siinä oli hänen rocktähteytensä ydin ja ryhtyi tuumasta toimeen. Oli juhlan ja juhla-albumin aika. Ala-
Maunus suunnitteli lauluille juhla-edition julkaisemista. Hän pyysi tunnettuja ja vähemmän tunnettuja muusikkoja tekemään oman versionsa laulustaan. Nämä päätyivat Ala-Maunuksen oman rämpytyksen lisäksi LP- levylle. Lopputulemana hän sai juhlia LP:n yhden laulun perusteella- saavutusta mihin yksikään suuri rockbändi ei ole yltänyt: yhden laulun juhla-albumia. Nyt hänen sielunsa saa rauhan. Lapsuudesta vaivannut unelma saa kuin saakin toteutuksen. Kirsikkana kakun päällä kyseinen LP-levy on myynnissä ja sitä ostetaan, vaikka yleisemmin hauskaksi muistoksi taidenäyttelystä, kuin korvia hivelevän musiikin vuoksi.
 

Pieni ääni sisälläni

Ala-Maunuksen tarinan rokkiunelmasta voi kokea totena tai ironisena. Elämmehän aikaa, jolloin unelmia hypetetään ja kaikesta halutaan tehdään unelmia. Mutta onhan myös niin, että lähes jokaisella on ihan oikeasti joku unelma sydämessä, joku juttu joka kuiskaa: “olisinpas tehnyt”. En sisimmissäni halua tätä, vaikka siinä olenkin melko hyvä, vaan oikeasti olisin halunnut olla….

Kenties voisimme paremmin ottaa nämä pienet hullut äänet vakavasti uudesta lähestymiskulmasta. Nimittäin tuon rämpyttävän soittajan ja kahelin näköisen miehen esitys harmonisten puulaaksojen keskellä kohensi minulle ihmeellisellä tavalla koko taidenäyttely elämystäni. Sen jälkeen kun olin nähnyt rokkarin, olivat isot kuvat puista ja maisemista minun silmissäni paljon mielenkiintoisempia.  Myös ripustetut pienet kuvaelmat heräsivät uudella tavalla henkiin, vaikka ne sopivat erilaiselta tyyliltä jo valmiiksi erinomaisesti kokonaisuuteen. 

​/Katja

Alla videossa pieni pätkä Petri Ala-Maunuksen näyttelyn La-La-Land tunnelmaa. 
]]>
<![CDATA[Huh paljon on ehtinyt tapahtua! Onnenläntti vuosikatsaus 2021]]>Wed, 15 Dec 2021 17:09:54 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/huh-paljon-on-ehtinyt-tapahtua-onnenlantti-vuosikatsaus-2021Joulu on kulman takana ja vuosi 2021 lähenee loppuaan, nyt onkin hyvä aika ottaa pieni katsaus taaksepäin ja katsoa millainen vuosi on ollut meille Onnenläntillä.  

Tammikuu & Helmikuu

Tammikuussa Katjan yritys FinDe laajeni ja Tanja aloitti osa-aikaisesti työt yrityksessä. Tästä alkoi äiti- tytär yrityksen yhteinen taival. Ensimmäinen iso projekti oli Marraskuussa 2020 julkaistun Irina ja Nailon Piit- kirjan saaminen yleisön tietoisuuteen. Kirjan myötä syntyneen verkkokaupan (silloin www.lehmakirja.fi)  kehitys vei useita työtunteja ja vaati muutamia harmaita hiuksia.  

​Maaliskuu, Huhtikuu & Toukokuu 

Maailmantilanteesta johtuen siihen astinen yrityksen päätoimiala näyttelyt olivat peruuntuneet ja näyttelytoimintamme olikin tauolla koko alkuvuoden. Energiaa kanavoitiin muualle. Kesäkuussa selvisi mihin. 

Huhtikuussa yksi huippukohta oli lukuviikko, jolloin lahjoitimme kolmelle koululle luokkasetin Irina ja Nailon Piit kirjoja. Eli yhteensä 60 kirjaa pääsi lukuisien lasten luettavaksi.  Oli aivan ihana saada lapsilta palautetta kirjoista! Toukokuussa verkkokaupan nimi muuttui, ja syntyi Onnenläntti.  

Kesäkuu

23.6 Katjan pitkäaikainen unelma lehmä aiheisista sisustustuotteista näki päivänvalon. Ensimmäiseksi kuvaksi tuotteissa valikoitu Onnenlänttiin sopien Katja Korhosen kuva “Onnenhetki".  Juhannuksena vietimme ihanaa perheaikaa samalla kuvaten uutuustuotteita mökillä. Pilke silmäkulmassa syntyi myös meidän juhannusvideo. Äiti-tytär yrityksen parhautta! 

Heinäkuu & Elokuu 

Heinäkuussa julkaistiin  kesäkuvat: Rinnakkaiseloa, Ternimaitobaari ja Lapinlehmä Vieno.  Onnenläntti brändi löysi ihmisten luokse. Kesän tunnelmaa ja sen mukaisesti markkinoita. Osallistuimme Lappeenrannan, Rauman ja Tampereen kansainvälisiin suurmarkkinoihin. Kävimme myös monta toripäivää mm. Salossa, Porissa, Yläneellä, Raumalla ja Pyheellä. Jokainen päivä  täynnä useita mielenkiintoisia kohtaamisia. 

25.7 ja 1.8 tuli viihdoin odotettu katkos näyttelytauolle. "Jos lehmät puhuisivat” näyttely Kaukolan Kartanossa. Ihana tunnelma, Barokkimusikkikonserttia myöden. Yksi vaikuttavimmista näyttelypaikoista tähän asti. Elokuussa Blogi näki päivänvalon! Siitä lähtien täällä on kirjoiteltu enemmän ja vähemmän tosissaan joka keskiviikko. 😊 

Syyskuu & Lokakuu

Syksyn alkaessa markkinat vaihtuivat messuihin. Tampereen Asta-messut olivat Onnenläntin ensimmäiset messut. Siellä oltiin yhteisvoimin ja siitä jäikin varsin hyvä muisto. Tuotteet herättivät paljon mielenkiintoa ja Onnenläntin goodie bagit vietiin käsistä. Syksyn uutuuskuva “Minä olen” julkaistiin verkkokauppaan syyskuun lopussa. Lokakuussa otimme Tuikkuli-tuikkupuut myyntiin. Lokakuun alussa julkaistiin myös Irina ja Nailon Piit kirjan e-kirja. E-kirja tuotti alusta lähtien paljon harmaita hiuksia, vaikka sen ensin kuviteltiin olevan helppo nakki...
 
Lokakuun ehdoton huippu oli KoneAgria messut, jotka päästiin järjestämään kahden vuoden tauon jälkeen! Yhtenä ohjelmakohteena siellä oli meidän rakentama ”Lehmät Duunissa”- näyttely. Irina ja Nailon Piit- kirja sai arvostusta ja kävimme monta inspiroivaa keskustelua. Sisustustuotteiden vastaanottoa Katja jännitti ammativäen joukossa, mutta turhaan. Sisustustuotteet ja Lehmät Duunissa- näyttely herättivät paljon ihastusta. 

Marraskuu & Joulukuu 

Tärkein päivittäinen tehtävä on ollut joulunajan markkinointi. Opimme ja opiskelimme paljon verkkomainonnasta ja Facebookin saloista. Talven kuvat Aamulypsylle ja Yömyssy julkistettiin marraskuun alussa. Pitkään mietimme, että löytyykö meiltä resursseja tuoda uusia kuvia talveksi. Onneksi uskalsimme, sillä vaikka myynnillisesti emme vieläkään ole lähelläkään optimia, ovat kuvat olleet erittäin tykättyjä ja selvä askel eteenpäin.  Onnenläntti brändiä vahvistettiin ja loimme sille omat facebook- sivut ja joulukuussa syntyi myös uusi @onnenlanttisisustus Instagram tili. Joulukuussa on ollut monta kohokohtaa:  Heti alussa avattiin saksankielinen verkkokauppa FinDe Keski-eurooppaan. Katjalle asia oli tunnetasolla yllättävän iso. Toiminta kahdessa kotimaassa ja paikka, jossa saa vapaasti hehkuttaa Suomi-innostuksesta. Toinen kohokohta on ollut vuoden 2022 näyttelytoiminnan käynnistyminen. Vaikka kaksi isoa näyttely Saksassa on ehditty jo perua pandemian vuoksi, saatiin kesänäyttelyaikataulu vahvistettua kesä/heinäkuussa 2022 Kalajokeen, Kokkolaan ja Kaustisiin! 

Katja sitoutui Mynä-Mynä maan tuottajamaailman luotsaamiseen. Tarkoitus on tehdä yhteisvoimin alueen tuottajien kanssa huone, jossa kävijä voi aistia maatilan monia ulottuvuuksia. Hieno päätös vuoden 2021 tuotannolle on Piia Tuomisen sanattoman e-kirjan ”Ensimmäinen seikkailu” kustantaminen. Ihana kirja. 

Lopuksi haluamme kiittää jokaista meidän vuodessa jollain tavalla mukana ollutta ihmistä. Kiitos. Vuosi ei ole millään tavalla helppo, mutta kuten katsauksessa näkyy on siellä ollut monta kohokohtaa.  Matka jatkuu ensivuonna ja odotammekin jo mitä haasteita ja onnistumisia sieltä tulee vastaan! Blogi hiljenee pyhien yli. Seuraava julkaisu 12.1.2022.  
 
Rauhaisaa Joulua ja hyvällä energialla Uuteen Vuoteen! 
Toivottavat, 
Katja ja Tanja  
Onnenläntti


]]>
<![CDATA[Saksa, osa meitä]]>Wed, 08 Dec 2021 11:35:39 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/saksa-osa-meitaÄiti pyysi, josko voisin kirjoittaa tämän viikon blogin ja sanoin, että enköhän jotain kivaa keksi! Pian tämän jälkeen mieleeni tuli aihe josta emme ole paljoa kirjoittaneet, mutta joka voisi kiinnostaa. Saatte tutustua hieman enemmän meihin, aiheeseen joka on iso osa meitä ja näin myös yritystämme. Kerron mun näkökulmasta hieman miten toinen kansalaisuutemme Saksa näkyy perheessämme. Lopussa myös ajankohtaisesti muutama eroavaisuus joulun vietossa! Eli tänään “kirjoituskoneen” peräsimessä Tanja, joten Katja on Äiti. 

Long story short 

Äiti tuli vaihto-oppilaana Suomeen, rakastui, muutti Suomeen pysyvästi. 
Tuli ensimmäinen lapsi, toinen ja kolmas.  
Äiti ja iskä erosivat, mutta Suomi oli jo voittanut äidin sydämen. 
Äiti on asunut Suomessa nyt yli puolet elämästään. 
Me lapset olemme kaikki kasvaneet Suomessa. 

Miten Saksalaisuus näkyy meidän arjessa? 

Kuva
Puhumme äidin kanssa aina saksaa. Juhlapyhinä meillä on ollut joitakin Saksasta pohjautuvia traditioita, esimerkiksi ensimmäisenä päivänä kun aloitin koulun sain ison käärön herkkuja! Muita isompia eroavaisuuksia ihan arjessa, ei ainakaan itsellä tule nyt mieleen.
 
Iloinen oli tyttö ensimmäisenä koulupäivänä, kuten kuvasta näkyy...​

Miten Saksalaisuus näkyy meidän yrityksessä? 

Yrityksessä tämä näkyy melko paljon, sillä onhan se osa molempia meitä. Suomen kielen ollessa kieliopillisesta niitä haastavampia kieliä, on äidillä jonkin verran kirjoitusvirheitä ja minun työrooliin kuuluukin osittain tekstien oikoluku. Äitiä se välillä turhauttaa, mutta musta sekin on osa meitä!  
Saksan kieli tuo oman haasteensa ja hidasteen Suomen puolella, mutta on mahdollistanut paljon, kuten verkkokaupan avaamisen saksankielisiin maihin. Onnenläntin saksankielinen sivu fin-de.com avattiin viime viikolla ja tästä ollaan innoissamme!  

Lisäksi kontakti Saksaan on ollut meille tärkeä: Suurin osa tuotteistamme suunnitellaan Suomessa, valmistetaan Saksassa. Myös Jos Lehmät Puhuisivat- näyttely on vieraillut sekä Saksassa  ja vierailee siellä taas ensi vuonna.

 Joulu, tiptap tiptap 

Ja koska kohta ompi Joulu niin muutama Saksalaisen joulun ero Suomalaisesta.

Suomen 6.12 on itsenäisyyspäivä, mutta Saksassa samainen päivä on Nikolauksen päivä. Pienenä piti saapas pestä puhtaaksi edeltävänä päivänä ja seuraavana aamuna Nikolaus oli yön aikana tuonut saappaan täyteen herkkuja! Paljon suklaata ja mandariineja muistaisin että meidän saappaista löytyi ainakin. Tämä oli pienenä huikeeta, koska eihän muiden kavereiden saappaisiin tullut herkkuja, mutta meilläpä tuli! 

Itse jouluaattona meillä isän luona kävi joulupukki, mutta äidin luona tai kun vietimme joulua Saksassa lahjat toi “Christkind” eli "Joululapsi". Ensin laulettiin joululauluja, sitten kuului kellon kilahdus, ryntäsimme kuusen luokse, jonka alle lahjat olivat “ilmestyneet”.

Viimeisenä tulee mieleen Saksalaiset joulukeksit! Niitä meillä on aina ollut ja käyn vieläkin jouluisin hakemassa niitä Lidlistä ja joulufiilis tulee kotiin viimeistään silloin. 
Ymmärrätkö tai puhutko saksaa? Haluatko muuten vain fiilistellä miltä se kuulostaa? Voit käydä kuuntelemassa äidin ja hänen ystävän Birgitan podcastissa jakson, jossa he keskustelevat juurikin joulun eroista Suomessa ja Saksassa. Podcastiin tästä.
 
Ja nyt haluan toivottaa sinulle aivan ihanaa joulun aikaa! 
]]>
<![CDATA[3 + 3 vinkkiä tehdä edullinen sisätilaremontti]]>Wed, 01 Dec 2021 08:41:19 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/3-3-vinkkia-tehda-edullinen-sisatilaremonttiLapsuudessa äidilläni oli tapana siirrellä huonekaluja noin kolmen kuukauden välein. Operaatio tuli usein yllättäen ja sitä tehtiin salaa isältäni, eli silloin kun isä oli jossain reissussa. Isäni ei tykännyt muutoksista asuinympäristössä ja hän esitti vahvan muutosvastarinnan, tuhansia syitä sille, miksi huonekalujen järjestystä on järjetöntä muuttaa. Nykyään äitini siirtää huonekaluja harvemmin. Isäni suhtautuminen muutoksiin on muuttunut myönteiseksi. Tänä päivänä muutos vanhempieni asunnossa saattaa lähteä isänkin aloitteesta. 
​Omat lapsenikin ovat puhuneet, miten huonekalut muuttivat paikkaa yllättäen, eikä aina tiedetty minkälaiseen kotiin tuli koulusta palattuaan. Olen siis ottanut äidin tavasta oppia. Kokemuksesta voin todeta: Huonekalujen siirtäminen on mitä mielekkäin tapa saada asunto näyttämään uudistetulta. Samalla tulee siivottua pois tarpeettomat roinat, lelut tai koriste-esineet ja pääsee taas nauttimaan selkeistä pinnoista ja siististä ympäristöstä. 
​Oletko katsellut omaa asuntoa ja miettinyt, että nyt pitäisi remontoida? Tai peräti muuttaa? Usein ajatuksemme muutostarpeen suhteen ovat paljon isompia, kuin mitä todellisuudessa tarvitsisi tehdä, jotta viihtyisimme kotonamme taas täysin rinnoin. Siksi alla 3 + 3 vinkkiä asuntosi ilmeen kohentamiseen pienellä budjetilla.

​Kolme ajatusta:

Kuva
​1. Ikkunoiden kautta asuntoon tuleva värimaailma vaihtuu vahvasti vuodenajan mukaan ja asuinviihtyvyys nousee kummasti, kun tämän huomioi sisustuksessa. Jos asunnossa on isot ikkunat, voivat luonnon muutokset tyydyttää luontaisen vaihtelunhalusi. Syksyn, talven tai kevään tuoma värimaailman muutos tuo kuitenkin usein ristiriitoja sisustuksen värimaailmaan. Siitä kumpuaa tunteemme: ”Jotain pitäisi tehdä”, jonka alitajuntamme usein tulkitsee ylimitoitetuksi remonttitarpeeksi.

​2. Energiatasomme vaihtelee luontaisesti vuodenajan mukaisesti. Valoisena vuodenaikana energiaa on useimmilla ihmisillä enemmän (helteiset kesäpäivät pois lukien). Silloin kun meillä on hyvin energiaa, siedämme huomattavasti enemmän tehtäviä ja keskeneräisyyttä ympärillämme. Asunto, joka tuntuu kesällä kiinnostavalta ja eloisalta, voi tuntua syksyn tullessa ahdistavan täydeltä ja sotkuiselta. ”Jotain pitäisi tehdä”- tunne saattaa ehdottaa meille muuttoa, vaikka perusteellinen siivous, tavaroiden uudelleen järjestely ja varsinkin pintakoristelujen selkeyttäminen toisi toivomamme mielenrauhan.
​3. Väri pistää aina enemmän silmään kuin valkoinen ja kuosi. Kuva enemmän kuin yksivärinen. Uudistamalla pienet pinta-alat kuvalla, kuosilla tai värillä saat ohjattua silmiäsi ja koet uudistumisen tunteen.

Kolme toimenpidettä:

1. Tee talvisiivous. Tarkkaile samalla asuntosi ympäristöä ja ota pois kaikki koristeet, tyynyt yms., jotka häiritsevät silmääsi. Älä mieti tavaroiden tulevaisuutta, se tekee asioista liian monimutkaista. Kerää ne vain pois ja laita laatikkoon. Kun tavarat eivät sovi värimaailmalta tai tunnelmalta vuodenaikaan, on hyvä, että ne ovat nyt poissa silmistä. Ehkä jo keväällä niitä onkin taas kiva ottaa esiin.

​​2. Vaihda tai lisää taulu. Erityisesti isot taulut ovat tehokkaita katseenvangitsijoita. Erinomaisesti toimivat myös kuvaseinät tai mosaiikki, eli rykelmä eri kokoisia kuvia. Rykelmän etuna on, että voit käyttää useita kuvia ja useaa kuvatyyliä. Valokuvia, lasten piirustuksia ja taitelijan jäljennöksiä, jotka toimivat mainiosti yhdessä yhtenä rykelmänä. Sinulle rakkaita kuvia, jotka kertovat tarinaa. Rykelmän nyrkkisääntö on: Yksi iso kuva, jonka ympärille eri kokoisia pieniä kuvia.
 
Vaihtelua saa aikaan jo pelkästään vaihtamalla olemassa olevien taulujen paikkoja: Esimerkiksi iso taulu olohuoneesta makuuhuoneeseen. Tai kenties varastosta löytyy vielä päivänvaloa odottanut taulu, juliste tai piirustus? Julisteet ovat edullinen tapa uudistaa omaa taulumaailmaa. Lisäksi vaihtokehykset ovat kiitollinen apuri muunnosleikeissä. Usein jo yksi uusi taulu huoneen keskeisellä paikalla voi kohentaa ilmettä ratkaisevasti.


​3. Verhot ja ikkunat ovat seinän jälkeen seuraavaksi isoin pinta. ”Oho!”- vaikutus verhoja vaihtamalla on toisinaan isompi, kuin seinien maalaamisen tai tapetoinnin jälkeen. Verhoissa käytetään luontaisesti enemmän kuoseja ja värejä kuin seinissä ja värikkäät verhot pistävät aina enemmän silmään, kuin valkoinen seinä. Perinteisesti onkin ollut tapana vaihtaa verhot keväisin ja syksyisin ja osittain myös jouluna. Samoja verhoja käytettiin vuodesta toiseen, mutta koska niitä vaihdettiin, oli tupa aina uudistetun näköinen. Verhot eivät vie säilytyksessä paljon tilaa ja järjestely on senkin puolesta helppo. Verhoja ei toki tarvitse joka käyttökauden jälkeen pestä, mutta mikäli näkee sen vaivan, tuo verhojen vaihto myös ihanan tuoreen tuoksun!

​​Kodin täydellinen tyylipuhtaus on harvoin paras ratkaisu. Useimmat ihmiset viihtyvät parhaiten asunnoissa, joissa tyylejä on hieman sekoitettu. Ollessasi tyylipuhdas sisustaja, saat lisätty viihtyvyyttä ja mielenkiintoa tuomalla jonkun puhtauden rikkovan elementin. Esimerkiksi moderniin kotiin jotain pyöreää, maalaisuutta, vanhaa tai lämmintä. Antiikki- tai Boheemikotiin taas jotain modernia ja linjakasta.
 
Iloisia muutospuuhia kodissasi. Käy kurkkaamassa meidän verkkokaupasta, jos sieltä löytyisi sopiva tilanelävöittäjä sun sisätilojen uudistukseen!
 
/Katja

]]>
<![CDATA[Mitkä ovat Onnenläntin tuotannon arvot?]]>Wed, 24 Nov 2021 10:48:18 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/mitka-ovat-onnenlantin-tuotannon-arvotKuten olet ehkä huomannut, olemme hiljattain laskeneet verkkokaupassamme osan tuotteistamme hintoja. Tämä muutos on pysyvä. Saimme toimitukset tuotteiden toimittajan kanssa rullaamaan ja välitämme saavutetun kustannusedun suoraan asiakkaillemme.

Alennuskampanjat

​Tässä valitsevien Black Friday huudahduksien keskellä tuntuu sopivalta ilmoittaa, että meillä ei ole tulossa alennuskampanjaa Black Fridayna, ennen joulua, eikä joulun välipäivinäkään.

Oma mummoni päivitteli vielä vuosikymmeniä vuoden 1927 ja 1929 mustien perjantaiden jälkeen, miten pörssiromahduksen jälkeen menetettiin kaikki säästöt. Moni maatila menetti maansa ja yrityksiä meni roppakaupalla konkurssiin. Saksassa puhuttiin laukkaavasta inflaatiosta, sillä rahanarvon pudotus oli niin raju, että piti juosta palkkapussin kanssa kauppaan saadakseen vielä ostettua viikon tarpeet. En halua juhlista päivää, jossa tunnen väheksyväni mummon muistoa.

On muitakin syitä välttää Black Fridayn kaltaisia suuria alennuskamppanjoita. Kaupan pitää olla kannattavaa, jotta se pysyy pystyssä. Isoja alennuksia suurissa määrin pystyy antamaan vain, mikäli niin sanotuja normaalihintoja on nostettu paljon korkeammiksi, kuin mitä kestävä katelaskelma oikeasti vaatisi. Kamppanjaviikkoina saadaan siis isoja alennuksia sen takia, että muulloin ostavat asikkaat maksavat kohtuuttoman paljon. Tälläinen kampanjaorientoitunut hinnoittelu kiihdyttää kaupankäyntiä, mutta ohjaa ostokäytöstä pois kestävistä, harkituista, tarpeeseen perustuvista hankinnoista. Kun ostetaan hetken mielijohteesta, ostetaan jonkun verran "koska sitä voisi tarvita joskus" ja isolla todennäköisyydellä osa näistä tuotteista lojuu sitten myöhemmin ullakon nurkissa. Paremmin harkituilla ostoksilla on paljon varmempi paikka elämässäsi. Ostoksen perustuessa tarpeeseen, tavara palvelee sinua ja saattaa kestää pitkään käytössäsi. Riipumatta siitä, mistä ja miten tuote on valmistettu, on käytössäsi oleva ostos aina ympäristöystävällisempi, kuin kaapin nurkassa lojuva. Black Fridayn mietinnät vievätkin suoraan yrittämiseni arvokeskustelun ytimeen. Kaiken keskiössä on kysymys: Miten tuottaa ympäristöystävällisiä ja sosiaalisesti kestäviä tuotteita?

Onnenläntin tuotannon arvot

1. ​Onnenläntille avainasemassa on tuotanto joka samalla vahvistaa lähialueen työllisyysttä. Tämä siksi, että tällöin moni ympäristö- ja sosiaalinen pulma ratkeaa usein automaattisesti. Meillä esimerkiksi painotalot käyttävät ympäristölle- ja iholle ystävällisiä painomenetelmiä, eikä lapsityövoiman käyttöä tarvitse pelätä. Lisäksi lähietäisyyksiin perustuva tuotantoketju pienentää logistiikan ymäristökuormitusta. Lähialueena tulkitsen tässä, asiasta riippuen alueen melko suppeaksi ja toisissa asioissa laajemmaksi. Arvostan kovasti yhteistyötä joka syntyy tunnin ajomatkan sisällä kotoani. Sellaista on noin puolet valmistuksestamme. Siksi oli erityisen hienoa, saada Huittisissa valmistetut Tuikkuli-valopuut valikoimaamme.

​Laajempi lähialue on minulle Saksa, toinen kotimaani. Avoimuuden nimissä haluan huomauttaa, että saksalainen alihankkijani valmistaa osan tuotteista Puolassa, Saksan rajan läheisyydessä. Tuotteet postitetaan/kuormataan Saksassa, jonka vuoksi niitä saa virallisesti kutsua Made in Germanyksi. Kuullessani tästä, ajattelin ensin vaihtaa toimijaa, mutta koska kokonaisuus toimii oikein hyvin, pohdin, että tämä on ok yrityksen tässä vaiheessa ollessamme asiasta avoimia. 
2. Tiivis yhteistyö kuvaajien ja kuvakohteissa olevien maatilojen kanssa on tärkeää. Periaatteessa koko tuotannon avainajatuksena on parantaa maaseudun ja kaupungin välistä vuorovaikutusta tuomalla lehmien tuomaa iloa jokaisen ulottuville. Haluamme laittaa hyödyn kiertämään myös taloudellisesti. Vuosi 2022 alkaen sijoitetaan 10% liikevoitosta taide- ja maatilakehittämisprojekteihin.

Tuotannon haasteet

Emme voi kieltää, etteivätkö nämä tuotannon arvot tuo mukanaan pienelle yritykselle isojakin haasteita. Matkallamme olemme keskeneräisiä. Uskomme, että pitkällä tähtäimellä, kun toimimme arvojemme mukaisesti, on lopputulema sen arvoinen. Haastavina päivinä tsemppaan itseäni kahden maan sanaleikillä: Suomeksi yrittäjän nimi sanana, muistuttaa meitä mitä olemme tekemässä: yritämme. Saksaksi yrityksen sana on sama sana, kuin sana jota käytetään seikkailusta: Unternehmung. Yritän, siis olen seikkailulla. Eiköhän hyvää ole luvassa huomiseksi.
]]>
<![CDATA[Blackfriday ympäri vuoden tuottajahinnoissa?]]>Wed, 17 Nov 2021 09:59:40 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/blackfriday-ympari-vuoden-tuottajahinnoissaOletko joskus tullut miettineeksi, miten litra lähdevettä voi olla kalliimpaa kuin litran maitotölkki? Se siitä huolimatta, että pullottamis- ja kuljettamiskustannukset ovat maidossa ja vedessä samat, mutta maidon saamiseksi pitää lisäksi ruokkia ja hoitaa lehmiä?
Tänään keskiviikkona 17.11.2021 monella torilla Suomessa voit tavata maataloustuottajia ja ostaa tuotteita tuottajahintaan, eli sillä hinnalla, jolla tuottajat myyvät perunoita, munia, viljaa kauppaan tai elintarviketeollisuuteen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että viisi kiloa perunoita myydään eurolla. Kymmenen kanamunaa puolella eurolla, lihakeittoannos neljälläkymmenellä sentillä ja hernekeittoa kymmenellä sentillä. Samaan aikaan pääsee keskustelemaan siitä, mitä elintarvikkeiden tuottaminen pelloilla ja eläinsuojissa tarkoittaa käytännössä ja miten reilu hinta muodostuisi.

​MTK:n laskelmien mukaan viljelijän osuus elintarvikkeiden kauppahinnoissa on sitä pienempi, mitä pidemmälle tuote on jalostettu. Kuluttajan maksamasta kolmen ja puolen euron olutlitran mallasohrasta tuottaja saa 4 senttiä ja 1,75 euron kaurajuoman kaurasta viljelijä saa seitsemän senttiä. Kanamunista ja maidosta noin kolmanneksen.  Epäsuhde on usein luomutuotteissa kaikkein suurin: yli viiden euron luomuruisleivässä tuottajan saama osuus on kaksikymentäyksi senttiä, vaikka viljan tuottajahinta tuplaantuisi, sitä tuskin harva kuluttaja huomaisi kauppakassissaan.

Tuottajat ahdingossa

Moni maatila on akuutissa talouskriisissä, koska tuottajahintoihin ei tullut asianmukaisia korotuksia, vaikka lannoitteiden, rehujen, sähkön, polttonesteiden, koneiden ja rakennustarvikkeiden hinnat ovat kuluneen vuoden aikana nousseet nopeasti. Tilannetta pahentaa fakta siitä, että tuottajahintoihin ei ole tullut asianmukaisia korotuksia moneen vuoteen ja satovuodet ovat olleet haastavia. Viimeisten kahdenkymmen vuoden aikana maatilat ovat laittaneet hurjasti energiaa ja panostusta siihen, että tuotanto optimoidaan ja kulurakenne minimoidaan. Tämä kortti on siis pelattu ja lisäksi monilla tiloilla on jo jouduttu ottamaan lainaa väliaikaiseen markkinahäiriöön ja siitä johtuvan kassavirtaongelman tasoittamiseen.

​Mietin hivenen kyynisenä, minkälaisia mahdollisuuksia hinnannostoihin Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Mikko Käkelä, Päivittäistavarakaupan liiton toimitusjohtaja Kari Luoto visioivat tämän päivän paneelikeskustelussa. Oletan, että tänään- niin kuin niin usein aikaisemminkin vedotaan pitkäaikaisiin sopimuksiin ja maailmanmarkkinahintatasoon, jonka kanssa joudumme kilpailemaan pienessä Suomessa. Viimeiset kaksikymmentä vuotta, on suomalaisessa elintarviketuotannossa valinnut kummallinen itsestäänselvyys siihen, että raaka-aineet ostetaan hintaan, joka nojaa maailmanmarkkinahintaan. Tämä perustellaan EU-jäsenyydellä. Sama EU jäsenyys kuitenkin mahdollistaa itävaltalaisille tuottajille tuottavan viljelyä alppimaan haastavissa olosuhteissa.

Mercedes Benz ja Toyota Yaris!

​Meillä on yksi maailman haastavimpia ilmastoja ruoanviljelyyn, meillä on korkeimmat standardit ja odotukset viljelyn ympäristöystävällisyydestä ja tottakai eläinten hyvinvointi on äärimäisen tärkeää, mutta silti maataloustuottajalle maksetaan sen mukaan miten muualla myydään. Jos samaa logiikkaa sovellettaisiin muilla aloilla, niin Mercedes Benz autoja myytäisiin Toyota Yariksen hinnalla. Se olisi kuluttajille kieltämättä hurjan kivaa ja autoja menisi varmasti hyvin kaupaksi mutta Mercedes Benzin tarina loppuisi nopeasti. Vaikka jokainen vakaavarainen tuotantoala selviää lyhyen ajan tuotantohinnoista, jotka eivät vastaa kustannusrakennetta on selvää, että pitemmän päälle selviävät vain sellaiset tuotannot, joissa myyntihinta kattaa tuotantokustannukset ja tuottaa lisäksi sopivasti ylijäämää, niin kutsuttu voittoa. Ilman voittoa ei ole resursseja kehittämään toimintaa, eikä turvapuskuria, jolla reagoida heikompiin vuosiin, sään tai maailmaan yllätyksiin.
​Muussa kuin ruoantuotannossa on itsestäänselvyys, että kysyntäpiikki tai muut haasteet oikeuttavat hintojen nousun. Tätä olemme pandemiavuosina voinut nähdä monissa ja hyvin yllättävissä paikoissakin. Kun juuri nyt olemme  pandemianaikaisen lockdownin myötä nähneet, miten tärkeää kotimainen tuotanto on, miten on mahdollista, että alkutuotannon hinnat eivät saa seurata kustannuksien nousupainetta?

Alkutuotannon kompa

Yksi syy lienee se, että poliittinen tahto mataliin elintarvikehintoihin on iso. Ihan ymmärrettävästä syystä: matalat elintarvikehinnat varmistavat, että kaikilla on syötävää tulotasosta riippumatta. Toinen etu on se, että matalat elintarvikehinnat vapauttavat rahaa muuhun kulutukseen, mikä pitää talouden rattaat pyörimässä.

​Kaupalle taas matalat sisäänostohinnat mahdollistavat paremmat katteet, jolla voi rahoittaa uudistuksia ja isoja alennuskampanjoita. On itsestäänselvää, että kaupalla on sisäänrakennettu mekanismi ostaa mahdollisimman edullisesti. Tämä toki pätee kaikkiin tuoteryhmiin. Suurin ero ruoan alkutuotannosta muun maailman tuotantoon on se, että muu tuotanto voi yksinkertaisesti panna ovet kiinni, jos kauppaehdot eivät ole riittävän hyvät. Se on yrityksen tasolla ikävää, mutta eettisesti mutkatonta. Näin kysyntä ja tarjonta tasapainottuvat toisistaan. Jos kauppa haluaa tiettyä tuotetta, niin on selvää, että pitää löytää ainakin yksi valmistaja, jolle tuotantokustannuksien rakenne vastaa kaupan ja kaupan asiakkaiden maksuvalmiutta. Jos tuote on kysytty ja sitä tarvitaan paljon, niin kauppa hyötyy siitä vain, mikäli usea valmistaja pystyy valmistamaan sitä kustannusrakenteen puitteessa.
Maataloustuotannon suhteen asia on toisin. Maataloustuotteiden valmistusta ei voida noin vain lopettaa. Sehän tarkoittaisi, että ruoan sijaan tuotetaan nälkää. Nälän tuottaminen on eettisesti miltei mahdotonta ajatella.

Loppupäätelmänä voidaan todeta, että koska alkutuottajat kantavat suurta eetistä velvoitetta, tarvitsisi toimiva kaupankäynti alkutuotannon kanssa uudenlaiset eettiset lähtökohdat. Tahtotilan lisäksi kaivataan sopimuskulttuuria, jossa tiedossa oleva kustannusrakenne muodostaa tuottajahintojen minimitason.
Onko tänään se päivä, kun alkaa ruokatuotannon uusi eettinen sopimuskausi?
 
https://www.mtk.fi/-/reilustikotimaista
Paneelikeskustelua sai seurata MT livinä. Tässä yhtenveto:https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.1642021
Kuva
Mikä on meidän tulevaisuus? Kuva: Tiina Salminen
]]>
<![CDATA[Irina ja Nailon Piit Junior Finlandia ehdokkaana?]]>Wed, 10 Nov 2021 12:00:00 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/irina-ja-nailon-piit-junior-finlandia-ehdokkaana​​Katjan ajatuksia klo.04.00 Kuva
Tänään kirjoitan yöllä, koska en saa nukuttua ja tiedän, että unettomuuden vuoksi, auttamaton väsymys iskee viimeistään kahdeksalta. Silloin kun alun perin olin ajatellut kirjoittaa blogiin. Ounastelin illalla jo, että tämä yö kuluu valvomisen merkeissä, koska tänään julkaistaan Lasten- ja nuorten Finlandia palkintoehdokkaat 2021. Monen hyvän lastenkirjan rinnalla kirjani Irina ja Nailon Piit on mukana kilpailussa.

Jos finaalipaikka saavutetaan ja kirja pääsee mukaan julkiselle ehdokaslistalle, voisin tyynenä todeta, että tämän takia kirjan yksityiskohtia hiottiin suurella antaumuksella. Kirjaimia, kappaleita, asettelua, kaikkea mietittiin ja kokeiltiin eri ikäisten lukijoiden näkökulmasta. Itse tarina, päivä maitotilalla oli sellaisenaan olemassa, eikä sen kanssa kikkailtu. Sen kohdalla mietittiin lähinnä, kuinka monta yksityiskohtaa lukijalle voi antaa. Havahduimme haasteeseen, että kun lukijat ovat monen ikäisiä, on yksityiskohtamäärien vastaanottokapasiteetti eri ikäisillä todella eriävä. Siinä missä alakouluikäinen voi riemastua uudesta tiedonjyvästä, voi eskarilaisen kiinnostus lopahtaa. Kirjan isot kuvat vievät kuitenkin tarinaa eteenpäin itsenäisesti. Päätin luottaa lukijoihin ja syntyi kirja, joka voi kasvaa lapsen iän mukaisesti. Nuorempien kanssa katsellaan kuvia ja luetaan sana ja lause sieltä täältä. Kouluikäiset voivat lukea itse, paneutuen myös tekstiin. Ensin keskitytään kuviin, myöhemmin kirjasta löydetään tekstin ja tietolaatikoiden myötä yhä uudestaan ja uudestaan jotain uutta. Aikuisellekin kirjassa on paljon uutta tietoa. Erityisen ilahduttavaa oli huomata maatalousalan ammattitapahtumassa KoneAgria messuilla, että alan opiskelijat ostivat kirjan itselleen ”koska näkee niin hyvin, miltä nykyajan navetassa näyttää”.  Koneagriassa sain kuulla myös parhaan palautteen ”Olen lukenut monenlaisia kirjoja maataloudesta lapsille, tämä on ensimmäinen, jossa asiat on niin kuin pitäisi”.

Mutta kirjoitanko tämän blogikirjoituksen, koska sydämessäni tiedän- tai uskon tietäväni, että kirjalla ei ole mahdollisuuksia Finlandia ehdokkuudelle?

Tuntemattoman kustantajan, tuntemattomien tekijöiden ja aiheen, joka on kaukana muodissa olevista mielikuvitusmaailmoista, on vaikeaa päästää suositulle palkintolistalle. Tutkiakseni onko olettamani totta, tutkin yön pimeässä  aikaisempien Finlandia ehdokkaiden listoja. Listoilla paistattelevat suurien kustantamojen nimiä kuten WSOY, Otava ja Lastenkeskus. On kuitenkin myönnettävä, että voittajaksi julistettiin useampina vuosina S&S eli Schildts & Söderströmin suomenkielisen linjan kustantamia kirjoja. Vähemmänkin tunnettuja kustantamoja tulee vastaan aina silloin tällöin: vuonna 2014 Books North kustantama ”Puiden tarina” ja vuotena 2012 Robustoksen kustantamo ”Kirkkaalla liekillä”.
Kautta aikojen eläimet ovat olleet suosittu aihe lastenkirjoissa. Useimmiten toki, ihmisten vaatteissa tai ainakin ihmisten puuhia puuhaamassa. Lasten tunnepeilinä tai ihmismaailman selittäjinä eläinhahmot toimivat vuosikymmenestä toiseen ja pääsevät säännöllisin väliajoin Lasten ja Nuorten Finlandia ehdokaslistalle. Vuonna 2019 tästä genrestä nostettiin jopa kaksi kirjaa kuuden ehdokkaan joukkoon: Tomi Kontion ja Elina Warstaan ”Koira nimeltään Kissa tapaa kissan” sekä  Kaija Pannulan ja Netta Lehtolan  ”Kettujuttuja – Kolme hännäkästä tarina”.  Vuonna 2018 listalle pääsi Sanna Sofia Vuoren ja Linda Bondestamin hellyttävä tarina  ”Muna”, vuonna 2017 Mauri Kunnaksen ”Koiramäen Suomen historia” ja 2014 Katri Kirkkopellon ”Pik”.
​Mietittäessä, mistä lapset saavat tietoa eläinten oikeasta elämästä ja olemuksesta, löytyy viimeisten kuuden vuoden ehdokaslistalta kaksi valopilkkua: Viime vuonna Laura Ruohosen, Erika Kallasmaan ja Petri Kumelaan ”Otus opus. Runoja ja todellisuutta pienistä eläimistä"  ja vuonna 2015 Elina Lappalaisen ja Christel Rönnsin ansiokas kirja ”Nakki lautasella – mistä ruoka tulee”. 
 
Mikäli Irina ja Nailon Piit pääse Junior Finlandian ehdokaslistalle se olisi riemukasta. Se kertoisi, että ihmisiä kiinnostaa yhä mitä maatiloissa tapahtuu, vaikka harva enää asuu navetan vieressä. Jos Irina ja Nailon Piit-Yllättävä päivä maitotilalla ei tule valituksi, niin hartain toiveeni olisi, että Kai Vainiomäen ”Mitä eläimet miettivät” on ehdokkaiden joukossa. Kain kirjassa pohditaan hauskasti eläinten ja ihmisten älykkyyden ja käytöksen eroja ja yhtäläisyyksiä. Vaikka kirjassa ei kerrota tuotantoeläinten hämmästyttävästä käsityskyvystä, rohkaisee se lapsia seuramaan ympäröivien eläinten käytöstä ja tekemään itsenäisiä päätöksiä niin eläinten kuin muidenkin asioiden suhteen.
/Katja

Työn tohinassa

Tänään aamulla äitin kanssa soiteltiin käyden läpi päivän työtehtäviä. Lopetimme ja alkoi Finlandia ehdokkaiden julkistuksen live striimi. Äiti soitti heti perään ja totesi "Ei tarvii jännittää, kun eihän kirja voi olla ehdokkaana kun ehdokkaat ovat paikanpäällä ja ovat saaneet tiedon tottakai etukäteen!" Näin sitä ei työntouhussa tule aina ajatelleeksi pieniä yksityiskohtia. Yrittäjä ei aina nuku, mutta tämän yön äiti olisi kyllä voinut nukkua. Jännittämisen tuloksena ei Finlandia ehdokkuutta, MUTTA teille nyt tämä blogiteksti, haha.Tämä on kyllä huippua meidän äiti-tytär yrityksessä, kun tällaisetkin kommellukset hyvässä ja pahassa voi jakaa keskenään ja elää hetket yhdessä!

Nyt äiti päikkäreille ja lukioille toivotetaan elämyksellistä loppuviikkoa.
​/Tanja

]]>
<![CDATA[Ammuu ja sika lauloi]]>Wed, 03 Nov 2021 10:00:00 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/ammuu-ja-sika-lauloiViimeiset kaksi viiikkoa on täällä blogin puolella pohdittu isojakin asioita, mutta tänään vuorossa kevyempää lukemista. Vuoden 2019 Raision kirjaston kirjoituskilpailuun tullut, sittemmin palkittu kirjoitus- piristämään sun päivää!

AMMUU JA SIKA LAULOI

-Siel metsäs on suonsilmä, isoveli kertoi. Sinne on upoksiin mänt lehmä ja se on noiduttu!  

Tietenkin kielletty paikka kiinnosti (nykyisen Yhteiskoulun takainen metsä) ja sinne oli mentävä.

Söin matkalla tuoreita havunneulasia kuin entinen Raision kirkkoherra joka sekin kuljeksi metsässä ja suunnitteli saarnojaan ja mietiskeli muuten vaan. Tapasin hänet silloin tällöin metsäpolulla.

En löytänytkään noiduttua lehmää, niinpä hyppelehdin metsäpolkua pitkin takaisin kotiini päin Ihalaan.

Siellä Siirin niityllä makaili kaksi lehmää. Ruutumekkoon, -esiliinaan ja -huiviin puettu karjakko saapui ämpärit kolisten niitylle iltalypsyyn. Menin katselemaan hänen lypsämistään. Sain kokeilla itsekin mutta eihän sieltä paksusta pallurasta mitään tullut. Lehmä pamautti voimakkaasti hännällään minua päähän ja mörähti. –Siitäs sait!

Kirmailin niityllä ja karjakkotäti varoitti löysistä miinoista. Tietenkin osuin sellaiseen ja se lämmin liukas löyhkäävä miina tursui varpaitteni väleistä. 

Lähdinkin kotipihan kaivolle pesuun. Likavarpaisiin ei kiinnitettykään huomiota kun isoveli oli aiheuttanut jotain kummallista. 

Hän oli avannut Siirin sikakarsinan veräjän siinä kentän kopin takana ja siat pääsivät karkuun. Ne juoksivat pitkin Ihalan urheilukenttää josta niitä joukolla pyydystettiin. Emakko kiersi oikein hiilirataa ja miehet perässä.

–Ko se sika laulo miul jot avvaa veräjä!  puolusti veli itseään.

T.T.

Kuva
Kuva: Asko Salmi
]]>
<![CDATA[Ilmastopaholainen osa II]]>Wed, 27 Oct 2021 10:15:55 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/ilmastopaholainen-osa-2
Kuva
Kuvaaja: Minna Rintamäki
Viime viikon blogin kirjoitus herätti runsaasti keskusteluja eri Facebook ryhmissä. Hienoa! Tänään katsotaan tarkemmin mitä ratkaisuja meillä olisi käsillämme. Tehokkaan uloskäynnin ilmastokeskustelun syyttävästä ilmapiiristä voisi tarjota yksinkertainen toteamus: 

”Maapallon ilmastoa ei paranneta vain keskustelemalla ja vielä vähemmän syyttämällä toisiamme. Ilmaston lämpenemisen hillitseminen vaatii tavoitteelisia tekoja ihan meiltä jokaiselta. Mitkä ovat sinun päämääriäsi ilmaston lämpenemisen hidastamisen suhteen?"

Jos keskustelijat, siis me, tartumme suurella joukkovoimalla  10 ja 20 % muutoshaasteeseen, saisimme kahden vuoden aikana tuloksia, jotka mahdollisesti jo yksin riittävät ennustetun ilmastokatastrofin hillitsemiseen.

Miksi? Niin luonto ja orgaanit yleensä toimivat. Usein uuden tasapainon saavuttaminen ei vaadi 100 % muutosta, vaan pienen korjausliikkeen, jonka jälkeen kokonaissysteemi jäälleen toimii. Niin painonpudotuksessa kuin metsäkuolemissa tai sinileväsaastumisessa voidaan nähdä sama: Kun pahin kuormitus lieventyy, keho, metsä tai järvi toimivat taas paremmin. Tätä en kirjoita avatakseni porttia laiskistumiseen ensimmäisten 20 % saavuttamisen jälkeen, vaan asettaakseni asian mittasuhteeseen. Kukaan asiantuntijoista ei tiedä, mitä oikeasti tulee tapahtumaan, kun on päästy hyvään alkuun. Ihmisten aiheuttaman ilmastomuutoksen suhteen puhutaan ilmiöstä, jota ei ennen ole ollut. Aina kun on kyse ennen kokemattomattomasta ilmiöstä, ennustettavuus asiantuntijoiden dataan nojaten on hyvin pieni. (Psykologi Daniel Kahnemann, on saanut taloustieteen Nobelpalkinnon kyseisistä havainnoista. esim. kirja Ajattelu – Nopeasti ja Hitaasti).

Omissa toimialoissani eli painotuotteissa ja maataloudessa on isoja haasteita, mutta niin on jokaisella toimialalla. Päätin viime vuoden keväällä että vähennän omaa hiilijalanjälkeäni seuraavan kahden vuoden aikana 10-20 %. Uskon, että kokonaisteholta 80 % vähennys omassa ja yritykseni hiilijalanjäljessä seuraavan 10 vuoden aikana on mahdollista saavuttaa ja aion tehdä töitä sen eteen. 

Tunnistan, että tämänhetkiset virallisetkaan laskelmat, eivät ota kokonaiskuvaa huomioon enkä ole nähnyt vielä hiilijalanjälki-laskuria, joka ei tunnu muuta kuin hämmentävältä ja raskaalta. On myös monia kohtia, jossa turvautuminen toimialojen teknisiin ratkaisuihin johtaa harhaan. Esimerkiksi sähköautoiluun, tuulivoiman tai aurinkovoiman käyttöön liittyy ainakin toistaiseksi vielä myös monta ympäristöä kuomittavaa tekijää. Siksi matkaa pitää tehdä hitaasti edeten, askel kerrallaan.

Asiaa voisi verrata runsaasta ylipainosta laihduttamiseen. Vaikeasta ylipainosta laihduttamisessa tavoitteen saavuttaminen vaatii alkurysäyksen jälkeen hitaampia kehitysaskeleita. Varsinkin silloin, kun halutaan tukea hyvän terveyden saavuttamista. Itse aloitin ilmastoystävällisyyden vähentämällä turhia tavaroita ja toimintoja pois prosentti kerrallaan, niin työssä kuin yksityiselämässä. Hidastin toimintaani sen verran, että huomaisin paremmin sudenkuopat, joissa olen totuttautunut tuhlaamaan raakaaineita voidakseni olla tehokas. Niitä löytyykin yllättävän paljon! Huomasin, että toimitapojen muuttaminen vähemmän tuhlaavaiseksi ei ole helppoa, mutta hyvin palkitsevaa. Usein lopputulema on parempi. Työssäni satsaan entistä enemmän laatuun ja raaka-aineiden säästöön. Työnteko on nykyään hauskempaa ja vähemmän kuormittavaa, koska pienen hidastuksen ansiosta huomaan eniten rasittavat pullonkaulat. Yksityiselämässä ensimmäinen askelmani oli, että vähensin ruokahävikkiä jääkaapissani. Pandemia-aika poisti ylimääräisen matkustamisen lähes automaattisesti. Nyt onkin jännä nähdä, mikä tulee olemaan minulle luontainen versio kestävästä matkustamisessa, etenkin kun kahden maan kansalaisena on pakko matkustaa jonkun verran, nähdäkseni lähimmäisiäni. 

Meillä Suomessa 10- 20 % vähennys omaan hillijalanjälkeen ei vaadi luopumista tärkeistä asioista, eikä myöskään vaadi kalliita teknisiä ratkaisuja. 10 % syntyy useimmissa talouksissa, yrityksissä ja toimijoissa ylimääräisistä hankinnoista, toimenpiteistä, matkanteosta ja jätteestä. Ylimääräisellä tarkoitan nimenomaan turhaa, eli sellaista, josta ei ole mitään iloa tai mikä ei tuo oikein mitään lisäarvoa. Tämä on oleellista. On olemassa tärkeitä matkoja, tärkeäitä hankintoja ja väistämätöntä jätettä.

​Toiset 10 % säästön hiilijalanjäljessä voi lähes kuka tahansa saavuttaa suhteellisen helposti, kun miettii miten omaa energia ja raaka-ainekäyttöä voisi hieman järkevöidä - tässä ei tarvitse ajatella kaikkea mahdollista, vaan edetä isoimmasta pienimpään. Usein on olemassa yksi tärkeä ja suhteellisen iso energiankäyttöön liittyvä toiminta, johon ei ole  jaksanut kiinnittää huomiota. Näitä ovat esimerkiksi kodin tai tuotantotilojen lämpötila tai energialähde.

Siis sanoista tekoihin. Haastan sinut mukaan miettimään omalla kohdallasi, miten lähiaikoina voit vähentää omaa hiilijalanjälkeäsi, niin yksityiselämässäsi kuin työssäsi. Toivon, että tyydyt pieniin askeliin. Prosentti kerrallaan ja korkeintaan 10 % vuodessa. Yhdessä olemme ennemmän!
 
Katja 

Tanjan mietintää aiheeseen liittyen: 
Voimme märehtiä, että lehmät märehtivät. Mutta miksi? Lehmä tuottaa kun se märehtii, me poljetaan paikallaan kun me märehditään. Jos annettaisiinkin lehmän märehtiä ja tehdä mitä lehmä osaa: märehtiä. Tehdään me sitä mitä me osataan silloin kun me ei märehditä: tekoja. Lehmä on tehokas kun se märehtii, me ollaan tehokkaita kun me ei märehditä.  Antaa lehmien märehtiä ja meidän olla tehokkaita, keskittymättä minkäänlaiseen märehtimiseen.
]]>
<![CDATA[Se pirun ilmastopaholainen]]>Wed, 20 Oct 2021 13:49:19 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/se-pirun-ilmastopaholainenOsallistuin vastikään kutsuseminaariin, jossa saksalaiset ympäristöasiantuntijat ja maatalousasiantuntijat pohtivat naudan roolia ilmastomuutoksessa. Nopeasti kävi selväksi, että naudan todellinen rooli on hyvin erilainen, kuin naudalle sysätty paholaisenrooli ilmastomuutoskeskusteluissa. Selväksi kävi myös, että ilmastomuutoskeskustelua on vaikeaa käydä ja vielä vaikeampaa seurata. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit ovat täynnä arvokasta informaatiota, mutta myös todella täynnä erilaisia lukuja, joissa luetellaan niin korkeita kuin matalia todennäköisyyksiä. Lukujen perusteella voi kehittää hyvin erilaisia ja vastakkaisiakin väittämiä. Kun on kysymys ilmastosta, voisi raporttia hyvin verrata säätiedotukseen. On tehty paljon faktojen kokoamiseksi, mutta ilmasto on ilmiönä niin monisyinen kokonaisuus, että tulos ei ole aina sama kuin ennuste. Tarkemmin tarkasteltuna ilmastopaneeliraporttien perusteella esitettyjen väittämien todenperäisuus on huomattavasti heikompi kuin sääennuste parin viikon päähän. 

​Nauta on helppo pukea ilmastopaholaisen rooliin: Euroopassa peräti puolet maatalouden laskennallisista hiilidioksidipäästöistä tulee naudan metaanipäästöistä. Maailmanlaajuisissa laskelmissa toinen suuri paholainen on riisinviljely, jonka vuoksi naudan metaanipäästöille jää 30-40 prosentin osuus.  Kuulostaa pahalta, mutta onko tämä totta?

Totta se on silloin, kun jätetään paljon muita asioita huomioimatta. Tutkaillaanpas asioita tarkemmin:
 
Ensimmäiseksi pitää katsoa kokonaisraameja: Vuodesta 1790  katsottuna maankäytölle ja maankäytön muutokselle (siis karkeasti sanottuna maataloudelle) laskettiin 36 % ilmaston hilidioksiidimäärästä. Lisääntyneestä energiankulutuksesta johtuen suhde näyttää vuodesta 2010 laskettuna erilaiselta: nyt enää 14 % ilmaston ylimääräisestä hiillidioksidistä johtuu ruoantuotannosta ja muusta maankäytöstä. Lopuista 86 % lähes kaikki on fossiilisten polttoaineiden käytön seurausta. Eli: Jos haluamme saada muutosta aikaan, pitää joka tapauksessa ja hyvin voimakkaasti saada hillittyä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. 

Toiseksi pitää katsoa tilastollisten menettelytapojen aikaansaamaa vääristymää. Raporteissa kaikki naudat lasketaan olevan yhtenäistä joukkoa, vaikka yksin Euroopassa naudat kasvavat hyvin erilaisissa olosuhteissa. Jokaisella maatilalla on omanlaisensa ympäristö ja tehdään erilaisia ratkaisuja. Tarkasteltaessa esimerkiksi yksittäistä rehu komponenttia soijaa, on Brasiliassa metsäpolton jälkeen kasvaneen soijan hiilijalanjälki kymmenen kertaa isompi, kuin Euroopassa kasvatetun soijan. Kotimaisen rypsirouheen hiilijalanjälki taas on kymmenes eurooppalaisesta soijasta. Voidaan siis todeta, että kyllä naudantuotannossa on ongelmia ja sitä kautta syntyy pistemäisesti suuri hiilijalanjälki, mutta suurin osa ongelmista aiheutetaan suhteellisen pienillä alueilla. Asian korjaamisen vaatisi, että ongelma-alueet nimetään selkeästi ja yksilöityinä.
 
Kolmas vääristymä tulee laskentatavasta. Tarkkana lukijana saatoit huomata, että kirjoitin laskennalliset hiilidioksidipäästöt. Hämmentävä ilmiö keskusteluissa ja laskelmissa tulee siitä, että laskea voi vain mitä on tiedossa. Nautojen päästämä metaani on hyvin tutkittua ja tiedossa jo vuosikymmenet. Ei ilmastomuutoksen vuoksi vaan siksi, että tutkijat kiinnostuivat miten naudan aineenvaihdunnan tuottamaa metaania seuraamalla voisi optimoida rehuannoksia. Luonnossa metaania syntyy aina, kun orgaaninen aine hajoaa hapettomassa tilassa. Aina, kun metsän puu tai joku luonnon muu kasvi kuolee ja hajoaa, syntyy luonnon kiertokulussa jonkin verran metaania. Tätä metaania ei ole mitoitettu, eikä yhtä hyvin dokumentoitu, kuin lehmin pötsissä syntyvä metaani. Kun orgaaninen aine, eli kasvi tai eläimen ruumis hajoaa hapellisessa tilassa, syntyy muitakin kaasuja, enimmäkseen hiilidioksidia. Tämä on luonnollinen kierto: Ensin auringonvalon voimalla kasvit rakentavat hiilidioksidista orgaanisia aineita. Elämän loppuessa, orgaaninen aine hajoaa takaisin hiilidioksidiksi tai muuksi kaasuksi. 
Neljäs vääristymä tulee siitä, että hiilinielut ovat pitkälti unohtuneet keskustelusta. lmastopaneelien raporteissa hiilinieluilla on perinteisesti ollut pieni rooli. Tämä siitä syystä, että hiilinieluista ei voida sanoa paljoa suurilla todennäköisyyksillä, kertoi meille Tobias Reichert, Germanwatch-ympäristöjärjestöltä. Hiilinielun potentiaali on suuri, mutta suuria ovat myös arvioiden vaihteluvälit ja sitä mukaan ennusteen pieleen menemisen riski. Vaihteluväli on suuri toisaalta tiedon puutteen vuoksi, mutta myös, koska sitä voi toteuttaa eri tavoin ja eri toteuttamistavoilla on eri seuraukset. Esimerkiksi kasvisvaltaiseen ruokavalion siirtymisen CO2 säästöpotentiaali vaihtelee 0,7 Gt ja 8 Gt välillä. Jopa niin selvältä tuntuvan hiilinielun potentiaali, kuin metsittyminen vaihtelee 0,5 ja 10 Gt välillä. Tasapainoisen arvostelun kannalta ei saa unohtaa, että maataloudella ja erityisesti naudantuotannolla on tärkeä rooli myös hiilinieluna. Hiilinielu tarkoittaa luonnollisen kierron ensimmäistä puoliskoa: hiilidioksidin rakentamista orgaaniseksi aineeksi. Tarvitsemme naudan rehukasveja, erityisesti nurmea, jotta hiili sitoutuu maaperään. Nurmen hiusjuurella hiilidioksidi muuttuu monimutkaisen prosessin kautta mullan humukseksi. Rehukasvit sitovat hiiltä lyhytaikaisesti omissa rakenteissaan. Lähes kaikki minkä kasvissa näet on alun perin ollut hiilidioksidia.
 
Hyvien ratkaisujen kannalta hankaloittava tekijä on, että vaikka IPCC.n raporttien lähtökohta on raportoida, eli todentaa asioita neutraalisti, niitä luetaan ja kerrotaan helposti syytöksinä. Lähtökohtaisesti raportit luettelevat tekijöitä, joilla ihmiskunnan elintavat ovat nostaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia. Ihmiskunnan määrän seitsekertaistuessa ja elinolosuhteiden noustessa on ilmakehän hiilipitoisuuden nousu tapahtunut huomaamattamme. Nyt olemme ikään kuin murrosikäiset, joille sanotaan: Kun juokset, tulee hiki ja pitää käydä suihkussa. Kun juhlit, on aamulla sotkuista ja olo kohmelo. Jos ajatellaan säätiedotusta, olisi varsin hassua, kun joku ottaisi ”kylmän rintaman törmääminen lämpörintamalle” henkilökohtaisena syytöksenä. Sen sijaan on viisasta ottaa myrskyvaroitus todeksi ja tutkia mitä voi tehdä sen eteen, että oma lähipiiri säästyy vahingoilta. Voi esimerkiksi tarkistaa, että kattokiinnitys on kunnossa eikä mitään turhaa loju irtonaisena ulkona. Tämän hetken ilmastokeskustelu on vielä melko kaukana omaan toimintaan kohdistuvilta teoilta. Sen sijaan, että miettisin mitä voin omassa lähipiirissä tehdä varmistaakseni yhteisen selviytymisen, ohjaan ongelman eteenpäin. 

Kommenteissa keskustelu auki, jatketaan ensiviikolla!
Katja 
Kuva
Valokuvaaja: Tiina Jänönen
]]>