<![CDATA[LEHMÄ - KUH - COW -EVENTS - Blogi]]>Thu, 23 Jun 2022 07:37:39 +0300Weebly<![CDATA[Blogi askeltaa eteenpäin]]>Wed, 02 Mar 2022 16:33:55 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/blogin-askeltaa-eteenpainBlogin viikottaiset tekstit siirtyvät onnenlantti.fi sivuillemme. 

Tällä sivulla julkaistaan jatkossakin kirjoituksia, mutta harvemmin. Tämän sivun tulevat kirjoitukset liittyvät lähtökohtaisesti aina lehmiin tai näyttelytoimintaan. 

Lämmöllä,
Tanja & Katja
]]>
<![CDATA[Mitalisadetta maakuntiin]]>Thu, 24 Feb 2022 14:08:52 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/mitalisadetta-maakuntiinMistä Suomen olympiamitalistit tulevat?
Ylen tekemän artikkelin (8.2.2014) visualisointitaulukosta selviää yhdellä silmäyksellä: yksilöurheilulajien olympiamitalistit tulevat maakunnista ja joukkueurheilijat pääkaupunkiseudulta. Hesari julisti 21.7.2021 Tokion olympialaisten alla, että Helsingistä löytyy yli 60 olympiamitalistia. ”Helsingin jälkeen toiseksi eniten suomalaisia olympiamitalisteja on syntynyt Viipurissa. Myös Kotka, Tampere ja Kuopio ovat tuottaneet kovia urheilijoita”. Jutusta selviää, että HS:n valitsema tilastointitapa syntymäkaupungin mukaan muuttaa mm. kolminkertaisen olympimitalistin Seppo Rädyn helsinkiläiseksi. Juttu oli viimeinen pisara. Tuoreet olympialaiset seitsemällä suomalaismitalilla ja sen mukanaan tuoma ilo ovat hyvä syy tutkia, miten asia oikeasti on. Istuin mieheni kanssa alas ja laskin viime vuosisadan mitalistitaulukoita. Lupaan, että sinäkin tulet yllättymään.
Pekingin talvikisoista Suomelle tuli seitsemän mitalia. Viisi yksilöurheilusta ja kaksi joukkueurheilusta. Mitalistit palkintopallille nousi yksilölajeissa 7 parisprinttimitalien vuoksi. Kahden jääkiekkomitalin ansion jakaa noin 50 joukkuepelaajaa. Joukkuelajit tuottavat siis suhteessa mitalimäärään hurjasti mitalisteja. Siksi joukkuelajien mitalisteja on olemassa merkittävästi enemmän kuin suomalainen mitalisaldo on yhteensä. Suomi on saavuttanut vuodesta 1924 lähtien 167 mitalisijaa talviolympialaisissa: 155 yksilölajeissa ja vain 12 joukkuelajeissa. Mitalisteja löytyy yksilölajeissa noin 260. 12 joukkuelajien mitaleihin on osallistunut noin 240 mitalistia  

Saadaksemme selvyyttä, mistä suomalaiset olympiavoittajat ovat lähtöisin täydensimme Ylen laatiman taulukon talvikisojen mitalistien synnyinpaikkakunnasta Sotsin, Pyeongchangin ja Pekingin tuloksilla. Aloitetaanpa katsaus yksilölajeista: 260 mitalistista tuli Helsingistä vain 19 mitalistia, Vantaalta saavutettiin yksi mitali, Espoosta ei yhtään. Uudenmaan pienistä kunnista taas napattiin kuusi olympiamitalia. Kun tarkastellaan koko maata, enemmistö olympiamitalisteista tulee pieniltä paikkakunnilta. Toki Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa keskuskaupungit ovat saaneet enemmistön maakunnan mitaleista. Se ei kuitenkaan liene poikkeus kuvasta, koska Oulun ja Rovaniemen kaupunkialueista suurin osa on maaseutumaisemaa. 

Asukaslukuun suhteutettuna saavutettiin pääkaupunkiseudulla yksi mitali 51 900 asukasta kohti. Helsingissä tarvittin 33 247 asukasta yhteen mitaliin ja muualla maassa vain 18720 asukasta. Yksilölajien huippu-urheilijat siis syntyvät harvoin pääkaupunkiseudulla ja huomattavasti useammin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. 


 


​Entäs joukkuelajien huippu-urheilijat? 

 Suomi oli varsin menestyksekäs joukkuelajeissa viime olympialaisissa. Kolmissa olympialaisissa tuli neljä mitalia. Koska tarkka ajankohtainen analyysi joukkuelajien mitalistien synnyinpaikkakuntien sijainnista olisi vaatinut kaikkien tuoreiden mitalistien paikkakuntien selvittelyä, teen arvion Ylen 2014 laatiman taulukon perustella. Taulukosta löytyy siihenastiset 160 joukkuelajien mitalistia.  Heistä 52 on Uudeltamaalta. Pääkaupunkiseutu on tasaisesti edustettuna: 21 mitalistia tulee Helsingistä, 12 Vantaalta ja 12 Espoosta. 1,2 miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudulta tuli siis yksi neljännes joukkuelajien mitalisteista, mikä on suhteessa hieman enemmän kuin pääkaupunkiseudun asukkaiden osuus kaikista suomalaisista (5,472 milj. vuonna 2014). 

Muiden maakuntien  edustus oli hyvin epätasainen. On viisi maakuntaa, joista ei ole yhtään jääkiekkoilijaa ollut mukana mitaliotteluissa ja neljä maakuntaa, joista on vain yksi. Vahvin edustus on Pirkanmaalta (33), Varsinais-Suomesta (16), Pohjois-Pohjanmaalta (10) ja Pohjois-Savosta (10). Näissä  maakunnissa mitalistit ovat maakunnan keskuskaupungista: Tampereelta 24, Turusta 14, Oulusta 9 ja Kuopiosta 10 mitalikiekkoilijaa. 

Asukaslukuun suhteutettuna saavutettiin talvisissa joukkueurheilulajeissa pääkaupunkiseudulla yksi mitali 23.590 asukasta kohti. Turussa riittii 13.950 asukasta, Tampereella 10.042 ja Kuopiossa 13.360. Oulussa suhde oli sama kuin pääkaupunkiseudulla. Pieni ja pippurinen Rauma on tuottanut kaksi mitalistia, 5.000 asukkaan Säkylä yhden, samoin kuin 11.000 asukkaan Eura. Näitä pieniä paikkakuntia, joista yksi tai kaksi on ponnistanut olympiamitalistiksi löytyykin toisella silmäyksellä Ylen taulukosta yllättävän monta: pienistä jääkiekkokaupungeista onkin nousut enemmän pelaajia olympiamitalistien tasolle (68) kuin pääkaupunkiseudulta (46).

Talviolympialaisten mitalien valossa voidaan todeta, että kovia urheilijoita syntyy kaikkialla Suomessa. Vaikka huippujääkiekko on keskittynyt kaupunkikeskuksiin, pääkaupunkiseutu ei ole parempi tuottamaan joukkueurheilijoita kuin maakunnissa toimivat jääkiekkokeskittymät. Mahdollisuus päästä mitaliin vaihtelee suuresti eri alueilla, mutta lahjakkaita huippupelaajia nousee säännöllisesti myös maaseutukunnista. Yksilölajeissa muu maa on paremmin edustettuna kuin pääkaupunkiseutu. Yksilölajeissa maaseutumaiset kunnat tuottavat huomattavasti paremmin huippu-urheilijoita kuin keskuskaupungit. Jos on saanut kokea, miten hyvin pienten paikkakuntien vapaehtoisvoimin toimiva urheiluvalmennus tukee nuoria ja saa lahjakuudet kukoistamaan, ei ihmettele enää miksi. 
Lähteet:
Visualisointi: Mistä suomalaiset olympiamitalistit tulevat? Yle 8.2.2014https://yle.fi/urheilu/3-7069755

HS:n hakukone kertoo, mistä suomalaiset olympiamitalistit ovat kotoisin. HS 21.7.2021/pv 23.7.2021https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008130639.html

Wikipedia: Suomi talviolympiaisissa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi_talviolympialaisissa

Suomalaiset olympiavoittajat. Olympiakomitea
https://www.olympiakomitea.fi/huippu-urheilu/huippu-urheilutietoa/suomalaiset-olympiavoittajat/

Wikipedia: Luettelo suomalaisista olympiamitalisteistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomalaisista_olympiamitalisteista

]]>
<![CDATA[Miten voitaisiin saada asianmukaiset tuottajahinnat?]]>Wed, 16 Feb 2022 15:24:52 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/miten-voitaisiin-saada-asianmukaiset-tuottajahinnatPaljon on keskusteltu viime aikoina tuottajahinnoista. Vaikka on päästävä ratkaisuun, on se vaikeaa niin kauan kuin syyt mataliin tuottajahintoihin eivät ole tiedostettuja tai puhuttu auki. Yksi tärkeimpiä syitä mataliin tuottajahintoihin on, että koko yhteiskunta hyötyy matalista tuottajahinnoista.

Vaikka eduskunta ja maatalousministeri miettivät aina välillä ja juuri nyt kuumeisesti mitä tuottajahinnoille voisi tehdä, haluaa yleinen poliittinen tahto matalat elintarvikehinnat. Ihan ymmärrettävästä syystä: matalat elintarvikehinnat varmistavat, että kaikilla on syötävää tulotasosta riippumatta. Lisäksi matalat elintarvikehinnat vapauttavat rahaa muuhun kulutukseen. Eli juuri matalat tuotajahinnat pitävät talouden rattaat pyörimässä.

Kaupan mahdollisuudet ja rajat
Tällä hetkellä toiveet kohdistuvat kauppojen suuntaan, mutta on itsestään selvää, että kaupalla on sisäänrakennettu mekanismi ostaa mahdollisimman edullisesti. Matalat sisäänostohinnat mahdollistavat paremmat katteet, joilla voi rahoittaa uudistuksia ja isoja alennuskampanjoita. Tämä pätee kaikkiin tuoteryhmiin. Miksi ongelmia syyntyy juuri ruantuottajille?

Suurin ero ruoan alkutuotannosta muun maailman tuotantoon on se, että muu tuotanto voi yksinkertaisesti panna ovet kiinni, jos kauppaehdot eivät ole riittävän hyvät. Tällöin kauppa ei saa sitä tuotetta myytäväkseen. Tavaran tuottavan yrityksen tasolla toiminnan lopettaminen on ikävää, mutta kuitenkin eettisesti mutkatonta. Koska kauppa kaipaa tuotteita myyttäväksi, kysyntä ja tarjonta tasapainottuvat toisistaan. Kun kauppa haluaa tiettyä tuotetta myytäväksen, sen pitää löytää ainakin yksi valmistaja, jolle tuotantokustannuksien rakenne vastaa kaupan ja kaupan asiakkaiden maksuvalmiutta. 

Alkutuotannon kompa
Maataloustuotannon suhteen asia on toisin. Maataloustuotteiden valmistusta ei voida noin vain lopettaa. Sehän tarkoittaisi, että ruoan sijaan tuotetaan nälkää. Nälän tuottamista on eettisesti miltei mahdotonta ajatella.

Maataloustuottajat eivät yksinkertaisesti voi laittaa ovia lukkoon, kun tarjottu kauppahinta on liian matala. Niinpä tällä hetkellä hintaneuvotteluissa puuttuu tärkeä vastapaino teollisuuden ja kaupan luontaiselle hintatinkimiselle.

Perusteena kustannusrakenne
Loppupäätelmänä voidaan todeta, että koska alkutuottajat kantavat suurta eetistä velvoitetta, tarvitsisi toimiva kaupankäynti alkutuotannon kanssa uudenlaiset eettiset lähtökohdat. Tahtotilan lisäksi kaivataan sopimuskulttuuria, jossa tiedossa oleva kustannusrakenne muodostaa tuottajahintojen minimitason.

​Milloin tulee se päivä, kun ruokatuotannon uusi eettinen sopimuskausi alkaa?

Kuva
Kuvaaja Katja Mahal. 16.2.2022 klo 5.30. Täyskuu valaisee lumimaiseman Yläneellä.
]]>
<![CDATA[Kiireettömyys]]>Tue, 08 Feb 2022 07:42:54 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/kiirettomyys”Kun minä olin lapsi, koko perhe istui alkuillasta tuvassa ja katseli sinistä hetkeä. Vasta, kun pimeys oli laskeutunut täysin äiti sytytti valot. Kun katseltiin sinisen maiseman muutosta mustaan pimeyteen oltiin ihan hiljaa. Kukaan ei puhunut, eivät aikuiset eivätkä lapset”. Näin kertoi Pirkko samalla, kun liimailin sanomalehtisivuja 50-luvulta Mynä-Mynä-Maan tuottajahuoneen seinälle. Hänen kertomuksensa koskettaa minua syvästi. 

Muistan, kun tulin Suomeen lokakuussa 1985 ja siniset hetket verhoilivat minut ennenkokemattomaan rauhan tunteeseen. Talvi alkoi heti. Järvet jäätyivät ja luntakin tuli pian. Pimeys ei ollut missään vaiheessa painostavaa, vaan se tuotti maagisen valon ja suojan tunteen. En kastunut kertaakaan, vaikka ulkoilin paljon. Rakastuin Suomeen talvella, ja ennenkokemattomalla kiirettömyydellä oli siihen varmaan osaansa. En nähnyt ihmisten juoksevan turhaan. Aina ehdittiin. Lähdettiin hyvissä ajoin ja joutenoloaikana oltiin paljon hiljaa. Ihmisten välissä oli runsaasti tilaa. Harvakseltaan ääneen lausutuilla ajatuksilla oli sitäkin enemmän painoarvoa. 

Ensimmäiset kiireet Suomessa kohtasin vasta Helsingissä talvella 1988. Muistan vielä, miten hassulta tuntui, kun ihmiset juoksivat bussiin tai metroon, sen jälkeen kun pari vuotta sain oppia suomalaisella maaseudulla, miten paljon saa aikaan ja miten suuria kuormia voi kantaa, kun etenee kiirehtimättä. 

Kesä 1987 oli ollut kylmä ja sateinen. Kesä jäikin historiaan suurena katovuotena. Koko kasvukausi meni sekaisin ja lopuksi vilja puitiin samaan aikaan perunannoston kanssa. Monin paikoin varusmiehet tulivat sadonkorjuuapuun. Kun maa oli niin märkä, että puimurit ja traktorit eivät päässeet pelloille, kaikki voitava tehtiin, että mahdollisimman suuri osa sadosta saatiin korjattua ihmisvoimin. Harjoittelutilallanikin tehtiin pitkiä päiviä, mutta kahvitauko ehdittiin aina pitää. Eikä juostu, ei pellolle eikä sieltä pois. Ja vihdoin lokakuun lopussa sato oli saatu korjatuksi. 

Ensin helsinkiläiset, jotka juoksivat milloin mistäkin syystä, tuntuivat hassuilta, kunnes muutaman viikon päästä huomasin itsekin juoksevani metroon, vaikka seuraava metrohan lähtisi viiden minuutin päästä. Helsingissä kiire yllätti monissa paikoissa, yölläkin juostiin. Helsinki elikin Suomen suurinta nousukautta siihenastisen itsenäisyyden aikana. Onko sattumaa, että pari vuotta myöhemmin talousihme pysähtyi kuin seinään ja edessä oli 90-luvun syvä lama?

Toki Neuvostoliiton romahtamisen estämiseksi ei olisi mitään voinut tehdä, mutta ehkä jos Helsingissä ei olisi oltu niin vauhdin hurmassa, kenties lasku olisi voinut olla pehmeämpi? Vähemmän vaurioita aiheuttava? Inhimillisempi?

Kuva
Aamu kuudelta Vaalassa. Lehmät haetaan laitumelta aamulypsylle. Kuva: Jussi Huusko
]]>
<![CDATA[Lohikäärmeitä, lehmiä vai kaupunkimummola?]]>Thu, 27 Jan 2022 10:19:46 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/keskustelua-lastenkirjoistaTällä viikolla blogia videon muodossa! Aiheena oikea loven, eli sydämen asia.  Onnenläntin kirjailijakeskusteluissa saat kurkistuksen kirjailijan pään sisään. Tässä ensimmäisessä keskustelussa esikoiskirjailija Piia Tuominen, kirjoittamisen Grand old Dame Ulla Welin ja kustantaja sekä kirjailijaroolissa toimiva Katja Mahal keskustelevat lastenkirjoistaan ja lapsille kirjoittamisesta. Pääosassa on Piia tuomisen tuore teos: Ensimmäinen seikkailu.

Onnenläntin kirjailijakeskustelut osa 1. 

]]>
<![CDATA[Lehmät kaupungissa?]]>Wed, 19 Jan 2022 16:41:11 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/lehmat-kaupungissaEnnen, kun kylmäketjut olivat olemattomat, maito oli parasta, kun se tuli läheltä. Liha taas kuljetettiin kaupunkiin parhaiten elävänä, siksi teurastamotkin sijoitettiin kaupungin keskustan läheisyyteen. Suomen viileä sää on mahdollistanut, että nautatuotannon päätuotantoalueet ovat jo yli 100 vuotta olleet Keski- ja Pohjois-Suomessa. Lämpimämmissä maissa on yhä suotavaa, että nautoja pidetään kaupunkien läheisyydessä. Synnyinmaassani Saksassa kaupungin sisällä olevia maatiloja löytyi 1980-luvulle asti. Vaikka suurin osa eläintiloista on hävinnyt Etelä-Suomen kaupunkialueelta, löytyy yhä muutama maatila kehä III:sen sisäpuolelta. 

Kuva"Rinnakkaiseloa" Sakari Ala-Suutari. Kuva Viikin tutkimusnavetan laitumelta. Taustalla Pihlajamäen kerrostalot
Maataloustutkimuksen sijoittaminen pääkaupunkiseudulle Viikkiin 1900-luvun alussa on ollut tärkeä strateginen päätös, jolla turvattiin kasvavan kaupunkiväestön elintarvikehuolto. Samalla se oli oiva siirto saada modernit tutkimusmenetelmät yleiseen käyttöön. Nimittäin nykyäänkin vielä käytössä olevat keskeiset tutkimusmenetelmät, kuten tilastotiede ja moni taloustiedon menetelmä kehitettiin alunperin maataloutta varten.

Helsingin läheisyydessä pidetyt lehmät ovat Suomen ainoan luonnontieteen Nobel-palkinnon takana: A.I. Virtasen keksintö säilöä nurmi tuoreena muurahaishapon avulla on mullistanut naudan ruokinnan meillä ja muualla maailmassa 1920-luvusta lähtien. Keksinnön vaikutuksia kutsuttiinkin pitkään vihreäksi vallankumoukseksi. Suomessa AIV-rehun käyttöönotto etenikin mullistavaa vauhtia: 1930- luvulla, pari vuotta sen kehittämisen jälkeen sitä tuotettiin 40 miljoonaa kilogrammaa, mikä vastaa noin 10 000 hehtaarin satoa.

Vallankumouksellista voimaa lehmät olivat osoittaneet myös vähän aikaisemmin, Suomen itsenäisyyskuohunnassa: Mouhijärven ja Huittisten meijeritaistelut ja Turun voikapina keväällä ja kesällä 1917 olivat virstanpylväitä tasapuolisen valtiojärjestelmän löytymiseen kuin myös keskinäisen vihan lietsomiseen. Nykypäivän näkökulmasta se tuntuu oudolta, mutta silloin voi oli himottu aine, tunteiden kohde ja hyvän elämän ja terveyden tunnus maalla ja kaupungissa, siksi vallankumoukseen viittaava joukkovoima kohdistui juuri siihen.
​​

Kuva
Tomi Laurila "Majvikin kyytöt ilta-askareissaan" . Kuva Sipoon Majvikin tilalla
]]>
<![CDATA[Unelmista]]>Wed, 12 Jan 2022 10:42:41 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/unelmistaLa-La- Land
Onko sinulla pitkään hautunut unelma tai haave joka on kummitellut pitkään sisimmällä sydämessäsi? Törmäsin vastikään Salon Veturitallissa loistavaan vaihtoehtoon päästä toteuttamaan pitkäaikaisia haaveita. Olimme mieheni kanssa viemässä autoa biokaasuremonttiin kun hoksasin, että samalla kun ollaan Salossa, voisin piipahda Salon taidemuseolla. Petri Ala-Maunuksen näyttely La-La-Land olisi enää muutaman päivän esillä, eli nyt olisi viimeinen hetki katsoa mitä mielikuvitusmaan kutkuttavan nimen takana piilee. Mieheni kävi siinä välissä Nesteen kahvilla lukemassa rauhassa päivän lehden. Parisuhteen winwin-hetki. 
Heti sisäänkäynnin jälkeen vastaan tuli TV-näyttö, jossa juuri viidestä kymmenelle näyttelyyn saapuneelle vierailijalle taitelija kertoi hänen kuvistaan ja mainitsi, että erityisen ylpeä hän on siitä, että lapset ja miehet tykkäävät hänen kuvistaan. Kuvat ovat melko suuria tauluja, joissa on useimmiten vuoristoinen metsämaisema, yhdessä myös vedenalaista maailmaa. Maisemat eivät ole välttämättä tosia, vaan vapaasti koottuja mielikuvitusmaisemia, joskin ilman isoja yllätyksiä. Puita, metsiä, vuoria ja laaksoja varioiden, osittain keskeneräisiä, epätodellisuuteen viitaten. Taulujen tyyli oli tarkka, sekä tyyli- että värimaailma muistuttivat minua kovasti kouluaikaisesta kuva-analyysista saksalaisista romantikoista. Maisematkin olivat hyvin saksalaisia. Luin näyttelyesitteestä, että nämä saksalaiset romantikot, niin sanotut Düsseldorfer Schule 1800- luvulta olivatkin olleet Ala-Maunuksen suuria esikuvia. Kuvissa on vahva valon tunne, on tärkeää mistä valo tulee ja mihen se suunnataan. Värit tulevat aamu- tai iltaruskan paletista. Ruska ja vihreä, täydennettynä violetilla ja pinkilläkin. Summa summarum kivoja ja joukossa monta taulua, jotka voisi ripustaa olohuoneeseenkin.  
Kuva
Kuvan taulu: THE GREAT DELUGE, Petri Ala-Maunus

Rokkiunelma

Kuten saatat aavistaa, en kirjoita tätä blogia kivan kokemuksen vuoksi. Pysäyttävän elämyksen ja elämänkokoisen havainnon sain näyttelytilan kulmahuoneessa. Olin jo hetken kummastellut mitä tuo hiljainen kitaran rimputus ja ”babybaby, babybaby” hokema tarkoittaa. Se kuiski korviini muuten hiljaisessa näyttelyhallissa. Mysteeri ratkesi toisen salin takakulmassa. Siellä, pienessä huoneessa oli iso taulu TV, jossa valkonaamainen, hyvin rockhenkinen mies rämpytteli kitaraa ja lauloi: “babybaby” erilaisina variaatioina. Sisäänkäynnin videon perusteella tunnistin miehen taitelija Petri Ala-Maunuksi. Käänsin hämmästyneenä pääni ja näin parilla hyllyllä komean LP-levy juhla-albumim. Albumin tekstissä Petri Ala-Maunus kertoo, että kuvataitelija ei ole hänen pääunelmansa, vaan syvällä sielussa hän on aina halunnut olla rocktähti. Ei itse musiikin, vaan sen elämätyylin vuoksi. Rocktähden elämätyyli olisi niin makeeta!

​Nykyhetkessä hän tiedostaa, että nelikymppisenä ukkona, hänellä ei ole enää mahdollisuutta tulla rocktähdeksi, etenkin kun musiikin soittaminen ei innosta häntä, eikä hän viitsisi opetella instrumentin soittoa. Sisäinen draama sai onnellisen käänteen, kun hän löysi C-kasetin 80 -luvulta. Hän oli nauhoittanut kasetille 16-vuotiaana säveltämänsä ja sanottamansa laulun, juuri tämä samainen "Babybaby". Hän havahtui oitis, että siinä oli hänen rocktähteytensä ydin ja ryhtyi tuumasta toimeen. Oli juhlan ja juhla-albumin aika. Ala-
Maunus suunnitteli lauluille juhla-edition julkaisemista. Hän pyysi tunnettuja ja vähemmän tunnettuja muusikkoja tekemään oman versionsa laulustaan. Nämä päätyivat Ala-Maunuksen oman rämpytyksen lisäksi LP- levylle. Lopputulemana hän sai juhlia LP:n yhden laulun perusteella- saavutusta mihin yksikään suuri rockbändi ei ole yltänyt: yhden laulun juhla-albumia. Nyt hänen sielunsa saa rauhan. Lapsuudesta vaivannut unelma saa kuin saakin toteutuksen. Kirsikkana kakun päällä kyseinen LP-levy on myynnissä ja sitä ostetaan, vaikka yleisemmin hauskaksi muistoksi taidenäyttelystä, kuin korvia hivelevän musiikin vuoksi.
 

Pieni ääni sisälläni

Ala-Maunuksen tarinan rokkiunelmasta voi kokea totena tai ironisena. Elämmehän aikaa, jolloin unelmia hypetetään ja kaikesta halutaan tehdään unelmia. Mutta onhan myös niin, että lähes jokaisella on ihan oikeasti joku unelma sydämessä, joku juttu joka kuiskaa: “olisinpas tehnyt”. En sisimmissäni halua tätä, vaikka siinä olenkin melko hyvä, vaan oikeasti olisin halunnut olla….

Kenties voisimme paremmin ottaa nämä pienet hullut äänet vakavasti uudesta lähestymiskulmasta. Nimittäin tuon rämpyttävän soittajan ja kahelin näköisen miehen esitys harmonisten puulaaksojen keskellä kohensi minulle ihmeellisellä tavalla koko taidenäyttely elämystäni. Sen jälkeen kun olin nähnyt rokkarin, olivat isot kuvat puista ja maisemista minun silmissäni paljon mielenkiintoisempia.  Myös ripustetut pienet kuvaelmat heräsivät uudella tavalla henkiin, vaikka ne sopivat erilaiselta tyyliltä jo valmiiksi erinomaisesti kokonaisuuteen. 

​/Katja

Alla videossa pieni pätkä Petri Ala-Maunuksen näyttelyn La-La-Land tunnelmaa. 
]]>
<![CDATA[Huh paljon on ehtinyt tapahtua! Onnenläntti vuosikatsaus 2021]]>Wed, 15 Dec 2021 17:09:54 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/huh-paljon-on-ehtinyt-tapahtua-onnenlantti-vuosikatsaus-2021Joulu on kulman takana ja vuosi 2021 lähenee loppuaan, nyt onkin hyvä aika ottaa pieni katsaus taaksepäin ja katsoa millainen vuosi on ollut meille Onnenläntillä.  

Tammikuu & Helmikuu

Tammikuussa Katjan yritys FinDe laajeni ja Tanja aloitti osa-aikaisesti työt yrityksessä. Tästä alkoi äiti- tytär yrityksen yhteinen taival. Ensimmäinen iso projekti oli Marraskuussa 2020 julkaistun Irina ja Nailon Piit- kirjan saaminen yleisön tietoisuuteen. Kirjan myötä syntyneen verkkokaupan (silloin www.lehmakirja.fi)  kehitys vei useita työtunteja ja vaati muutamia harmaita hiuksia.  

​Maaliskuu, Huhtikuu & Toukokuu 

Maailmantilanteesta johtuen siihen astinen yrityksen päätoimiala näyttelyt olivat peruuntuneet ja näyttelytoimintamme olikin tauolla koko alkuvuoden. Energiaa kanavoitiin muualle. Kesäkuussa selvisi mihin. 

Huhtikuussa yksi huippukohta oli lukuviikko, jolloin lahjoitimme kolmelle koululle luokkasetin Irina ja Nailon Piit kirjoja. Eli yhteensä 60 kirjaa pääsi lukuisien lasten luettavaksi.  Oli aivan ihana saada lapsilta palautetta kirjoista! Toukokuussa verkkokaupan nimi muuttui, ja syntyi Onnenläntti.  

Kesäkuu

23.6 Katjan pitkäaikainen unelma lehmä aiheisista sisustustuotteista näki päivänvalon. Ensimmäiseksi kuvaksi tuotteissa valikoitu Onnenlänttiin sopien Katja Korhosen kuva “Onnenhetki".  Juhannuksena vietimme ihanaa perheaikaa samalla kuvaten uutuustuotteita mökillä. Pilke silmäkulmassa syntyi myös meidän juhannusvideo. Äiti-tytär yrityksen parhautta! 

Heinäkuu & Elokuu 

Heinäkuussa julkaistiin  kesäkuvat: Rinnakkaiseloa, Ternimaitobaari ja Lapinlehmä Vieno.  Onnenläntti brändi löysi ihmisten luokse. Kesän tunnelmaa ja sen mukaisesti markkinoita. Osallistuimme Lappeenrannan, Rauman ja Tampereen kansainvälisiin suurmarkkinoihin. Kävimme myös monta toripäivää mm. Salossa, Porissa, Yläneellä, Raumalla ja Pyheellä. Jokainen päivä  täynnä useita mielenkiintoisia kohtaamisia. 

25.7 ja 1.8 tuli viihdoin odotettu katkos näyttelytauolle. "Jos lehmät puhuisivat” näyttely Kaukolan Kartanossa. Ihana tunnelma, Barokkimusikkikonserttia myöden. Yksi vaikuttavimmista näyttelypaikoista tähän asti. Elokuussa Blogi näki päivänvalon! Siitä lähtien täällä on kirjoiteltu enemmän ja vähemmän tosissaan joka keskiviikko. 😊 

Syyskuu & Lokakuu

Syksyn alkaessa markkinat vaihtuivat messuihin. Tampereen Asta-messut olivat Onnenläntin ensimmäiset messut. Siellä oltiin yhteisvoimin ja siitä jäikin varsin hyvä muisto. Tuotteet herättivät paljon mielenkiintoa ja Onnenläntin goodie bagit vietiin käsistä. Syksyn uutuuskuva “Minä olen” julkaistiin verkkokauppaan syyskuun lopussa. Lokakuussa otimme Tuikkuli-tuikkupuut myyntiin. Lokakuun alussa julkaistiin myös Irina ja Nailon Piit kirjan e-kirja. E-kirja tuotti alusta lähtien paljon harmaita hiuksia, vaikka sen ensin kuviteltiin olevan helppo nakki...
 
Lokakuun ehdoton huippu oli KoneAgria messut, jotka päästiin järjestämään kahden vuoden tauon jälkeen! Yhtenä ohjelmakohteena siellä oli meidän rakentama ”Lehmät Duunissa”- näyttely. Irina ja Nailon Piit- kirja sai arvostusta ja kävimme monta inspiroivaa keskustelua. Sisustustuotteiden vastaanottoa Katja jännitti ammativäen joukossa, mutta turhaan. Sisustustuotteet ja Lehmät Duunissa- näyttely herättivät paljon ihastusta. 

Marraskuu & Joulukuu 

Tärkein päivittäinen tehtävä on ollut joulunajan markkinointi. Opimme ja opiskelimme paljon verkkomainonnasta ja Facebookin saloista. Talven kuvat Aamulypsylle ja Yömyssy julkistettiin marraskuun alussa. Pitkään mietimme, että löytyykö meiltä resursseja tuoda uusia kuvia talveksi. Onneksi uskalsimme, sillä vaikka myynnillisesti emme vieläkään ole lähelläkään optimia, ovat kuvat olleet erittäin tykättyjä ja selvä askel eteenpäin.  Onnenläntti brändiä vahvistettiin ja loimme sille omat facebook- sivut ja joulukuussa syntyi myös uusi @onnenlanttisisustus Instagram tili. Joulukuussa on ollut monta kohokohtaa:  Heti alussa avattiin saksankielinen verkkokauppa FinDe Keski-eurooppaan. Katjalle asia oli tunnetasolla yllättävän iso. Toiminta kahdessa kotimaassa ja paikka, jossa saa vapaasti hehkuttaa Suomi-innostuksesta. Toinen kohokohta on ollut vuoden 2022 näyttelytoiminnan käynnistyminen. Vaikka kaksi isoa näyttely Saksassa on ehditty jo perua pandemian vuoksi, saatiin kesänäyttelyaikataulu vahvistettua kesä/heinäkuussa 2022 Kalajokeen, Kokkolaan ja Kaustisiin! 

Katja sitoutui Mynä-Mynä maan tuottajamaailman luotsaamiseen. Tarkoitus on tehdä yhteisvoimin alueen tuottajien kanssa huone, jossa kävijä voi aistia maatilan monia ulottuvuuksia. Hieno päätös vuoden 2021 tuotannolle on Piia Tuomisen sanattoman e-kirjan ”Ensimmäinen seikkailu” kustantaminen. Ihana kirja. 

Lopuksi haluamme kiittää jokaista meidän vuodessa jollain tavalla mukana ollutta ihmistä. Kiitos. Vuosi ei ole millään tavalla helppo, mutta kuten katsauksessa näkyy on siellä ollut monta kohokohtaa.  Matka jatkuu ensivuonna ja odotammekin jo mitä haasteita ja onnistumisia sieltä tulee vastaan! Blogi hiljenee pyhien yli. Seuraava julkaisu 12.1.2022.  
 
Rauhaisaa Joulua ja hyvällä energialla Uuteen Vuoteen! 
Toivottavat, 
Katja ja Tanja  
Onnenläntti


]]>
<![CDATA[Saksa, osa meitä]]>Wed, 08 Dec 2021 11:35:39 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/saksa-osa-meitaÄiti pyysi, josko voisin kirjoittaa tämän viikon blogin ja sanoin, että enköhän jotain kivaa keksi! Pian tämän jälkeen mieleeni tuli aihe josta emme ole paljoa kirjoittaneet, mutta joka voisi kiinnostaa. Saatte tutustua hieman enemmän meihin, aiheeseen joka on iso osa meitä ja näin myös yritystämme. Kerron mun näkökulmasta hieman miten toinen kansalaisuutemme Saksa näkyy perheessämme. Lopussa myös ajankohtaisesti muutama eroavaisuus joulun vietossa! Eli tänään “kirjoituskoneen” peräsimessä Tanja, joten Katja on Äiti. 

Long story short 

Äiti tuli vaihto-oppilaana Suomeen, rakastui, muutti Suomeen pysyvästi. 
Tuli ensimmäinen lapsi, toinen ja kolmas.  
Äiti ja iskä erosivat, mutta Suomi oli jo voittanut äidin sydämen. 
Äiti on asunut Suomessa nyt yli puolet elämästään. 
Me lapset olemme kaikki kasvaneet Suomessa. 

Miten Saksalaisuus näkyy meidän arjessa? 

Kuva
Puhumme äidin kanssa aina saksaa. Juhlapyhinä meillä on ollut joitakin Saksasta pohjautuvia traditioita, esimerkiksi ensimmäisenä päivänä kun aloitin koulun sain ison käärön herkkuja! Muita isompia eroavaisuuksia ihan arjessa, ei ainakaan itsellä tule nyt mieleen.
 
Iloinen oli tyttö ensimmäisenä koulupäivänä, kuten kuvasta näkyy...​

Miten Saksalaisuus näkyy meidän yrityksessä? 

Yrityksessä tämä näkyy melko paljon, sillä onhan se osa molempia meitä. Suomen kielen ollessa kieliopillisesta niitä haastavampia kieliä, on äidillä jonkin verran kirjoitusvirheitä ja minun työrooliin kuuluukin osittain tekstien oikoluku. Äitiä se välillä turhauttaa, mutta musta sekin on osa meitä!  
Saksan kieli tuo oman haasteensa ja hidasteen Suomen puolella, mutta on mahdollistanut paljon, kuten verkkokaupan avaamisen saksankielisiin maihin. Onnenläntin saksankielinen sivu fin-de.com avattiin viime viikolla ja tästä ollaan innoissamme!  

Lisäksi kontakti Saksaan on ollut meille tärkeä: Suurin osa tuotteistamme suunnitellaan Suomessa, valmistetaan Saksassa. Myös Jos Lehmät Puhuisivat- näyttely on vieraillut sekä Saksassa  ja vierailee siellä taas ensi vuonna.

 Joulu, tiptap tiptap 

Ja koska kohta ompi Joulu niin muutama Saksalaisen joulun ero Suomalaisesta.

Suomen 6.12 on itsenäisyyspäivä, mutta Saksassa samainen päivä on Nikolauksen päivä. Pienenä piti saapas pestä puhtaaksi edeltävänä päivänä ja seuraavana aamuna Nikolaus oli yön aikana tuonut saappaan täyteen herkkuja! Paljon suklaata ja mandariineja muistaisin että meidän saappaista löytyi ainakin. Tämä oli pienenä huikeeta, koska eihän muiden kavereiden saappaisiin tullut herkkuja, mutta meilläpä tuli! 

Itse jouluaattona meillä isän luona kävi joulupukki, mutta äidin luona tai kun vietimme joulua Saksassa lahjat toi “Christkind” eli "Joululapsi". Ensin laulettiin joululauluja, sitten kuului kellon kilahdus, ryntäsimme kuusen luokse, jonka alle lahjat olivat “ilmestyneet”.

Viimeisenä tulee mieleen Saksalaiset joulukeksit! Niitä meillä on aina ollut ja käyn vieläkin jouluisin hakemassa niitä Lidlistä ja joulufiilis tulee kotiin viimeistään silloin. 
Ymmärrätkö tai puhutko saksaa? Haluatko muuten vain fiilistellä miltä se kuulostaa? Voit käydä kuuntelemassa äidin ja hänen ystävän Birgitan podcastissa jakson, jossa he keskustelevat juurikin joulun eroista Suomessa ja Saksassa. Podcastiin tästä.
 
Ja nyt haluan toivottaa sinulle aivan ihanaa joulun aikaa! 
]]>
<![CDATA[3 + 3 vinkkiä tehdä edullinen sisätilaremontti]]>Wed, 01 Dec 2021 08:41:19 GMThttp://xn--lehmt-jra.fi/blogi/3-3-vinkkia-tehda-edullinen-sisatilaremonttiLapsuudessa äidilläni oli tapana siirrellä huonekaluja noin kolmen kuukauden välein. Operaatio tuli usein yllättäen ja sitä tehtiin salaa isältäni, eli silloin kun isä oli jossain reissussa. Isäni ei tykännyt muutoksista asuinympäristössä ja hän esitti vahvan muutosvastarinnan, tuhansia syitä sille, miksi huonekalujen järjestystä on järjetöntä muuttaa. Nykyään äitini siirtää huonekaluja harvemmin. Isäni suhtautuminen muutoksiin on muuttunut myönteiseksi. Tänä päivänä muutos vanhempieni asunnossa saattaa lähteä isänkin aloitteesta. 
​Omat lapsenikin ovat puhuneet, miten huonekalut muuttivat paikkaa yllättäen, eikä aina tiedetty minkälaiseen kotiin tuli koulusta palattuaan. Olen siis ottanut äidin tavasta oppia. Kokemuksesta voin todeta: Huonekalujen siirtäminen on mitä mielekkäin tapa saada asunto näyttämään uudistetulta. Samalla tulee siivottua pois tarpeettomat roinat, lelut tai koriste-esineet ja pääsee taas nauttimaan selkeistä pinnoista ja siististä ympäristöstä. 
​Oletko katsellut omaa asuntoa ja miettinyt, että nyt pitäisi remontoida? Tai peräti muuttaa? Usein ajatuksemme muutostarpeen suhteen ovat paljon isompia, kuin mitä todellisuudessa tarvitsisi tehdä, jotta viihtyisimme kotonamme taas täysin rinnoin. Siksi alla 3 + 3 vinkkiä asuntosi ilmeen kohentamiseen pienellä budjetilla.

​Kolme ajatusta:

Kuva
​1. Ikkunoiden kautta asuntoon tuleva värimaailma vaihtuu vahvasti vuodenajan mukaan ja asuinviihtyvyys nousee kummasti, kun tämän huomioi sisustuksessa. Jos asunnossa on isot ikkunat, voivat luonnon muutokset tyydyttää luontaisen vaihtelunhalusi. Syksyn, talven tai kevään tuoma värimaailman muutos tuo kuitenkin usein ristiriitoja sisustuksen värimaailmaan. Siitä kumpuaa tunteemme: ”Jotain pitäisi tehdä”, jonka alitajuntamme usein tulkitsee ylimitoitetuksi remonttitarpeeksi.

​2. Energiatasomme vaihtelee luontaisesti vuodenajan mukaisesti. Valoisena vuodenaikana energiaa on useimmilla ihmisillä enemmän (helteiset kesäpäivät pois lukien). Silloin kun meillä on hyvin energiaa, siedämme huomattavasti enemmän tehtäviä ja keskeneräisyyttä ympärillämme. Asunto, joka tuntuu kesällä kiinnostavalta ja eloisalta, voi tuntua syksyn tullessa ahdistavan täydeltä ja sotkuiselta. ”Jotain pitäisi tehdä”- tunne saattaa ehdottaa meille muuttoa, vaikka perusteellinen siivous, tavaroiden uudelleen järjestely ja varsinkin pintakoristelujen selkeyttäminen toisi toivomamme mielenrauhan.
​3. Väri pistää aina enemmän silmään kuin valkoinen ja kuosi. Kuva enemmän kuin yksivärinen. Uudistamalla pienet pinta-alat kuvalla, kuosilla tai värillä saat ohjattua silmiäsi ja koet uudistumisen tunteen.

Kolme toimenpidettä:

1. Tee talvisiivous. Tarkkaile samalla asuntosi ympäristöä ja ota pois kaikki koristeet, tyynyt yms., jotka häiritsevät silmääsi. Älä mieti tavaroiden tulevaisuutta, se tekee asioista liian monimutkaista. Kerää ne vain pois ja laita laatikkoon. Kun tavarat eivät sovi värimaailmalta tai tunnelmalta vuodenaikaan, on hyvä, että ne ovat nyt poissa silmistä. Ehkä jo keväällä niitä onkin taas kiva ottaa esiin.

​​2. Vaihda tai lisää taulu. Erityisesti isot taulut ovat tehokkaita katseenvangitsijoita. Erinomaisesti toimivat myös kuvaseinät tai mosaiikki, eli rykelmä eri kokoisia kuvia. Rykelmän etuna on, että voit käyttää useita kuvia ja useaa kuvatyyliä. Valokuvia, lasten piirustuksia ja taitelijan jäljennöksiä, jotka toimivat mainiosti yhdessä yhtenä rykelmänä. Sinulle rakkaita kuvia, jotka kertovat tarinaa. Rykelmän nyrkkisääntö on: Yksi iso kuva, jonka ympärille eri kokoisia pieniä kuvia.
 
Vaihtelua saa aikaan jo pelkästään vaihtamalla olemassa olevien taulujen paikkoja: Esimerkiksi iso taulu olohuoneesta makuuhuoneeseen. Tai kenties varastosta löytyy vielä päivänvaloa odottanut taulu, juliste tai piirustus? Julisteet ovat edullinen tapa uudistaa omaa taulumaailmaa. Lisäksi vaihtokehykset ovat kiitollinen apuri muunnosleikeissä. Usein jo yksi uusi taulu huoneen keskeisellä paikalla voi kohentaa ilmettä ratkaisevasti.


​3. Verhot ja ikkunat ovat seinän jälkeen seuraavaksi isoin pinta. ”Oho!”- vaikutus verhoja vaihtamalla on toisinaan isompi, kuin seinien maalaamisen tai tapetoinnin jälkeen. Verhoissa käytetään luontaisesti enemmän kuoseja ja värejä kuin seinissä ja värikkäät verhot pistävät aina enemmän silmään, kuin valkoinen seinä. Perinteisesti onkin ollut tapana vaihtaa verhot keväisin ja syksyisin ja osittain myös jouluna. Samoja verhoja käytettiin vuodesta toiseen, mutta koska niitä vaihdettiin, oli tupa aina uudistetun näköinen. Verhot eivät vie säilytyksessä paljon tilaa ja järjestely on senkin puolesta helppo. Verhoja ei toki tarvitse joka käyttökauden jälkeen pestä, mutta mikäli näkee sen vaivan, tuo verhojen vaihto myös ihanan tuoreen tuoksun!

​​Kodin täydellinen tyylipuhtaus on harvoin paras ratkaisu. Useimmat ihmiset viihtyvät parhaiten asunnoissa, joissa tyylejä on hieman sekoitettu. Ollessasi tyylipuhdas sisustaja, saat lisätty viihtyvyyttä ja mielenkiintoa tuomalla jonkun puhtauden rikkovan elementin. Esimerkiksi moderniin kotiin jotain pyöreää, maalaisuutta, vanhaa tai lämmintä. Antiikki- tai Boheemikotiin taas jotain modernia ja linjakasta.
 
Iloisia muutospuuhia kodissasi. Käy kurkkaamassa meidän verkkokaupasta, jos sieltä löytyisi sopiva tilanelävöittäjä sun sisätilojen uudistukseen!
 
/Katja

]]>