Lehmät ja nuori aikuinen

Meillä oli kotona asuessani aina eläimiä. Olen ollut todella eläinrakas. Saimme seitsemän teurastukselta pelastettua kanaa ja istuin niiden kanssa useita tunteja. Ei mennyt kuin muutama tunti, ennenkuin niillä oli omat nimet ja tunnistin niiden luonteenpiirteet, vaikka aluksi ne näyttivätkin aivan samoilta, valkoisilta kanoilta. Kanoista tuli nopeasti minulle rakkaita ja varsinkin lempparikanojen kuolema otti pientä tyttöä todella koville.
​

Kanojen jälkeen meille tuli pukki ja kolme lammasta. Sen jälkeen sain synttärilahjaksi pienen kilin. Sitä imetin tuttipullosta ja vietettiin koulupäiväni jälkeen aikaa yhdessä temmeltäen. Tallissamme oli vuoden ajan myös kaksi tallivuokralais-hevosta. Vuohikanta kasvoi välillä niin, että harrastuksesta tuli äidille jo melkoinen lisäduuni. En sallinut killien tai vuohien joutua teuraaksi ja nopeasti vuohia oli reilusti päälle parikymmentä.

​No nyt nostalgisuudesta itse asiaan. Eläimet ovat minulle hyvin tuttuja, lehmät vähemmän. Muistan äidin unelmoineen yhdestä lehmästä ja vaikka olin eläinrakas niin lehmä oli minulle kovin etäinen: ”Lehmä? Mitä me muka tehdään yhdellä lehmällä?” Muut eläimet tulivat meille kun innostus oli melkoista, mutta muistan että tämä innostus ei saanut minulta vastakaikua. Ja eipä meille ikinä tullut lehmää. Muutin kotoa, kaikkein vähiten mielessä lehmät.

Yhtenä päivänä äiti kertoi innoissaan, että hän on tekemässä ”Jos lehmät puhuisivat näyttelyä”. En oikein ymmärtänyt ajattelin vaan että: ”Aa kiva” Mutta rehellisesti, en yhtään tajunnut, että mikä tämä näyttely oikeasti olisi ja vielä vähemmän sen syvempää tarkoitusta. Vuoden päästä tilanne olikin aivan eri, näin äidin ajatuksen konkreettisesti. Näyttely oli valmis.  ”Aa kiva” muuttui, nyts se oli ”WAU äiti!”. Näin kuvia näyttelyn avajaisista Berliinistä ja silloin ymmärsin. Kuvista näin miten mielenkiintoisia eläimiä lehmät ovat. Ymmärsin, miten iso projekti kyseessä oli ollut. Itse en tässä vaiheessa kuitenkaan muuta, kuin katsonut sivusta ja ihaillut projektia. Olin etääntynyt lehmistä ja äitini näyttely oli ensimmäinen askel siihen, että kiinnitin syvempää huomiota lehmään.

Sitten äiti kirjoitti lehmistä kirja. Ensimmäisen kerran kuultuani olin taas linjaa että ”Aa kiva”. Tiesin, että äiti rakastaa kirjoittaa kirjoja ja siksi iloitsin. Mutta toistamiseen, myönnän että en todellakaan nähnyt hänen visiotaan. Päästessäni lukemaan ensimmäistä versiota, olin taas että ”WAU, täähän on ihana”. Niin vain lehmät pääsivät taas yllättämään, siinä mitä kaikkea niistä ja niiden ympäriltä löytyykään. Tässä vaiheessa oikoluin tekstin auttaakseni hieman. Eikä kauaakaan kun ajatus syntyi, että voisin auttaa häntä somen kanssa. Sittemmin tilanne eskaloitui, ja teimme työsopimuksen.

Ensimmäisenä tein meille oman instagram tilin. Aloin seuraamaan siellä monen tilallisen profiilia (löytyy niin monia kivoja!). On ollut erityistä huomata miten hyvälle päälle ihan vaan päivittäinen lehmäkuvien selaaminen saa, jos vertaan sitä esimerkiksi omaan henkilökohtaiseen profiiliini. Lehmät ja maatilan kuvat säteilevät rauhaa, elämää ja inhimillisyyttä. Lisäksi minulla on ollut meidän ”Onnenhetki”- lehmätaulu työhuoneessani. Kuva on minulla mustavalkoisena ja todella yllätyin miten paljon iloa se minulle välittää. Huonoina päivinä katson kuvaa ja se tuo minulle aina hieman lämminhenkisiä lehmän hermoja!

Kaikenkaikkiaan en ole aiemmin ymmärtänyt miten paljon tunteita lehmät välittävät. En ole oikein kiinnittänyt niihin huomiota, kuten ei varmasti moni muukaan nuori aikuinen. Kannattaa kuitenkin, anna lehmille mahdollisuus! Ihan vain se, että nään lehmiä laitumella, piristää päivääni ja rauhoittaa mieltäni.

Hei nuori aikuinen. Seuraavan kerran kun tuntuu että elämä on hurlumheita ja olet tunnemyrskyssä: Katso lehmäkuvia ja rauhoitu, nautitaan mekin elämän pienistä iloista. Nyt lehmän hermoja; it`s gonna be alright!
/Tanja

Tiesitkö?

Lehmä ihan tutkitusti olemuksellaan rauhoittaa ja sitä käytetään esimerkiksi terapiassa. Eläinavusteissa terapiassa ja kuntoutuksessa lehmien  vahvuus on stressantuneen ihmisen rauhoittuminen, ja maadoitaminen tähän hetkeen. Burnout-hoidossa ja ennaltaehkäisyssä lehmät ovat tehokkaampia avustajia  kuin hevoset ja koirat. Lehmissä oleva lempeyden impulssi on niin vahva, että sosiaalisesti häirintyneet lapset ja vangit voivat oppia väkivallatoman elämään.  Lukulehmät taas auttavat ekaluokalaisia lukemaan. Lehmä kuuntele nuorta lukija rauhallisesti,  sen edessä jännitys laukea ja yksi kaksi lukeminen alkaakin sujua.  

Kaksi artikkelia aiheesta:
www.maaseutumedia.fi/elainterapia-yksi-vaihtoehto/
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lehmat-opettavat-helsinkilaisnuorille-etta-aggressiivinen-kaytos-ei-kannata/1851638#gs.acjjr8
​
(Tiesitkö- tietoiskusta voitaisiin kirjoittaa joskus tulevaisuudessa vielä avaavampi teksti, aihe on super mielenkiintoinen ja siitä löytyy asiaa vielä paljon laajemmin. )​