LEHMÄ - KUH - COW -EVENTS
  • Koti
  • ITE-lehmät
    • Käsityöohjeet
  • Näyttely 2024
    • Kuvien takaa- tekstit >
      • Kuvaajat >
        • Kuvat näyttelyssä
        • Erityis -ja kunniamaininnat
    • Näyttely 2022
    • Näyttely 2021
    • Näyttelyt 2020
    • Näyttely 2019
  • Blogi
  • Shop
    • Onnenläntti
  • Meistä
    • Hanke
  • in english

Cows, Love & L​aughs

Mitkä ovat Onnenläntin tuotannon arvot?

24/11/2021

0 Kommentit

 
Kuten olet ehkä huomannut, olemme hiljattain laskeneet verkkokaupassamme osan tuotteistamme hintoja. Tämä muutos on pysyvä. Saimme toimitukset tuotteiden toimittajan kanssa rullaamaan ja välitämme saavutetun kustannusedun suoraan asiakkaillemme.
​

Alennuskampanjat

​Tässä valitsevien Black Friday huudahduksien keskellä tuntuu sopivalta ilmoittaa, että meillä ei ole tulossa alennuskampanjaa Black Fridayna, ennen joulua, eikä joulun välipäivinäkään.

​Oma mummoni päivitteli vielä vuosikymmeniä vuoden 1927 ja 1929 mustien perjantaiden jälkeen, miten pörssiromahduksen jälkeen menetettiin kaikki säästöt. Moni maatila menetti maansa ja yrityksiä meni roppakaupalla konkurssiin. Saksassa puhuttiin laukkaavasta inflaatiosta, sillä rahanarvon pudotus oli niin raju, että piti juosta palkkapussin kanssa kauppaan saadakseen vielä ostettua viikon tarpeet. En halua juhlista päivää, jossa tunnen väheksyväni mummon muistoa.

On muitakin syitä välttää Black Fridayn kaltaisia suuria alennuskamppanjoita. Kaupan pitää olla kannattavaa, jotta se pysyy pystyssä. Isoja alennuksia suurissa määrin pystyy antamaan vain, mikäli niin sanotuja normaalihintoja on nostettu paljon korkeammiksi, kuin mitä kestävä katelaskelma oikeasti vaatisi. Kamppanjaviikkoina saadaan siis isoja alennuksia sen takia, että muulloin ostavat asikkaat maksavat kohtuuttoman paljon. Tälläinen kampanjaorientoitunut hinnoittelu kiihdyttää kaupankäyntiä, mutta ohjaa ostokäytöstä pois kestävistä, harkituista, tarpeeseen perustuvista hankinnoista. Kun ostetaan hetken mielijohteesta, ostetaan jonkun verran "koska sitä voisi tarvita joskus" ja isolla todennäköisyydellä osa näistä tuotteista lojuu sitten myöhemmin ullakon nurkissa. Paremmin harkituilla ostoksilla on paljon varmempi paikka elämässäsi. Ostoksen perustuessa tarpeeseen, tavara palvelee sinua ja saattaa kestää pitkään käytössäsi. Riipumatta siitä, mistä ja miten tuote on valmistettu, on käytössäsi oleva ostos aina ympäristöystävällisempi, kuin kaapin nurkassa lojuva. Black Fridayn mietinnät vievätkin suoraan yrittämiseni arvokeskustelun ytimeen. Kaiken keskiössä on kysymys: Miten tuottaa ympäristöystävällisiä ja sosiaalisesti kestäviä tuotteita?
​

Onnenläntin tuotannon arvot

1. ​Onnenläntille avainasemassa on tuotanto joka samalla vahvistaa lähialueen työllisyysttä. Tämä siksi, että tällöin moni ympäristö- ja sosiaalinen pulma ratkeaa usein automaattisesti. Meillä esimerkiksi painotalot käyttävät ympäristölle- ja iholle ystävällisiä painomenetelmiä, eikä lapsityövoiman käyttöä tarvitse pelätä. Lisäksi lähietäisyyksiin perustuva tuotantoketju pienentää logistiikan ymäristökuormitusta. Lähialueena tulkitsen tässä, asiasta riippuen alueen melko suppeaksi ja toisissa asioissa laajemmaksi. Arvostan kovasti yhteistyötä joka syntyy tunnin ajomatkan sisällä kotoani. Sellaista on noin puolet valmistuksestamme. Siksi oli erityisen hienoa, saada Huittisissa valmistetut Tuikkuli-valopuut valikoimaamme.

​Laajempi lähialue on minulle Saksa, toinen kotimaani. Avoimuuden nimissä haluan huomauttaa, että saksalainen alihankkijani valmistaa osan tuotteista Puolassa, Saksan rajan läheisyydessä. Tuotteet postitetaan/kuormataan Saksassa, jonka vuoksi niitä saa virallisesti kutsua Made in Germanyksi. Kuullessani tästä, ajattelin ensin vaihtaa toimijaa, mutta koska kokonaisuus toimii oikein hyvin, pohdin, että tämä on ok yrityksen tässä vaiheessa ollessamme asiasta avoimia. 
​
2. Tiivis yhteistyö kuvaajien ja kuvakohteissa olevien maatilojen kanssa on tärkeää. Periaatteessa koko tuotannon avainajatuksena on parantaa maaseudun ja kaupungin välistä vuorovaikutusta tuomalla lehmien tuomaa iloa jokaisen ulottuville. Haluamme laittaa hyödyn kiertämään myös taloudellisesti. Vuosi 2022 alkaen sijoitetaan 10% liikevoitosta taide- ja maatilakehittämisprojekteihin.

Tuotannon haasteet

Emme voi kieltää, etteivätkö nämä tuotannon arvot tuo mukanaan pienelle yritykselle isojakin haasteita. Matkallamme olemme keskeneräisiä. Uskomme, että pitkällä tähtäimellä, kun toimimme arvojemme mukaisesti, on lopputulema sen arvoinen. Haastavina päivinä tsemppaan itseäni kahden maan sanaleikillä: Suomeksi yrittäjän nimi sanana, muistuttaa meitä mitä olemme tekemässä: yritämme. Saksaksi yrityksen sana on sama sana, kuin sana jota käytetään seikkailusta: Unternehmung. Yritän, siis olen seikkailulla. Eiköhän hyvää ole luvassa huomiseksi.
​
Kuva
0 Kommentit

Blackfriday ympäri vuoden tuottajahinnoissa?

17/11/2021

0 Kommentit

 
Oletko joskus tullut miettineeksi, miten litra lähdevettä voi olla kalliimpaa kuin litran maitotölkki? Se siitä huolimatta, että pullottamis- ja kuljettamiskustannukset ovat maidossa ja vedessä samat, mutta maidon saamiseksi pitää lisäksi ruokkia ja hoitaa lehmiä?
Tänään keskiviikkona 17.11.2021 monella torilla Suomessa voit tavata maataloustuottajia ja ostaa tuotteita tuottajahintaan, eli sillä hinnalla, jolla tuottajat myyvät perunoita, munia, viljaa kauppaan tai elintarviketeollisuuteen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että viisi kiloa perunoita myydään eurolla. Kymmenen kanamunaa puolella eurolla, lihakeittoannos neljälläkymmenellä sentillä ja hernekeittoa kymmenellä sentillä. Samaan aikaan pääsee keskustelemaan siitä, mitä elintarvikkeiden tuottaminen pelloilla ja eläinsuojissa tarkoittaa käytännössä ja miten reilu hinta muodostuisi.

​MTK:n laskelmien mukaan viljelijän osuus elintarvikkeiden kauppahinnoissa on sitä pienempi, mitä pidemmälle tuote on jalostettu. Kuluttajan maksamasta kolmen ja puolen euron olutlitran mallasohrasta tuottaja saa 4 senttiä ja 1,75 euron kaurajuoman kaurasta viljelijä saa seitsemän senttiä. Kanamunista ja maidosta noin kolmanneksen.  Epäsuhde on usein luomutuotteissa kaikkein suurin: yli viiden euron luomuruisleivässä tuottajan saama osuus on kaksikymentäyksi senttiä, vaikka viljan tuottajahinta tuplaantuisi, sitä tuskin harva kuluttaja huomaisi kauppakassissaan.
​

Tuottajat ahdingossa

Moni maatila on akuutissa talouskriisissä, koska tuottajahintoihin ei tullut asianmukaisia korotuksia, vaikka lannoitteiden, rehujen, sähkön, polttonesteiden, koneiden ja rakennustarvikkeiden hinnat ovat kuluneen vuoden aikana nousseet nopeasti. Tilannetta pahentaa fakta siitä, että tuottajahintoihin ei ole tullut asianmukaisia korotuksia moneen vuoteen ja satovuodet ovat olleet haastavia. Viimeisten kahdenkymmen vuoden aikana maatilat ovat laittaneet hurjasti energiaa ja panostusta siihen, että tuotanto optimoidaan ja kulurakenne minimoidaan. Tämä kortti on siis pelattu ja lisäksi monilla tiloilla on jo jouduttu ottamaan lainaa väliaikaiseen markkinahäiriöön ja siitä johtuvan kassavirtaongelman tasoittamiseen.

​Mietin hivenen kyynisenä, minkälaisia mahdollisuuksia hinnannostoihin Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Mikko Käkelä, Päivittäistavarakaupan liiton toimitusjohtaja Kari Luoto visioivat tämän päivän paneelikeskustelussa. Oletan, että tänään- niin kuin niin usein aikaisemminkin vedotaan pitkäaikaisiin sopimuksiin ja maailmanmarkkinahintatasoon, jonka kanssa joudumme kilpailemaan pienessä Suomessa. Viimeiset kaksikymmentä vuotta, on suomalaisessa elintarviketuotannossa valinnut kummallinen itsestäänselvyys siihen, että raaka-aineet ostetaan hintaan, joka nojaa maailmanmarkkinahintaan. Tämä perustellaan EU-jäsenyydellä. Sama EU jäsenyys kuitenkin mahdollistaa itävaltalaisille tuottajille tuottavan viljelyä alppimaan haastavissa olosuhteissa.
​

Mercedes Benz ja Toyota Yaris!

​Meillä on yksi maailman haastavimpia ilmastoja ruoanviljelyyn, meillä on korkeimmat standardit ja odotukset viljelyn ympäristöystävällisyydestä ja tottakai eläinten hyvinvointi on äärimäisen tärkeää, mutta silti maataloustuottajalle maksetaan sen mukaan miten muualla myydään. Jos samaa logiikkaa sovellettaisiin muilla aloilla, niin Mercedes Benz autoja myytäisiin Toyota Yariksen hinnalla. Se olisi kuluttajille kieltämättä hurjan kivaa ja autoja menisi varmasti hyvin kaupaksi mutta Mercedes Benzin tarina loppuisi nopeasti. Vaikka jokainen vakaavarainen tuotantoala selviää lyhyen ajan tuotantohinnoista, jotka eivät vastaa kustannusrakennetta on selvää, että pitemmän päälle selviävät vain sellaiset tuotannot, joissa myyntihinta kattaa tuotantokustannukset ja tuottaa lisäksi sopivasti ylijäämää, niin kutsuttu voittoa. Ilman voittoa ei ole resursseja kehittämään toimintaa, eikä turvapuskuria, jolla reagoida heikompiin vuosiin, sään tai maailmaan yllätyksiin.
​Muussa kuin ruoantuotannossa on itsestäänselvyys, että kysyntäpiikki tai muut haasteet oikeuttavat hintojen nousun. Tätä olemme pandemiavuosina voinut nähdä monissa ja hyvin yllättävissä paikoissakin. Kun juuri nyt olemme  pandemianaikaisen lockdownin myötä nähneet, miten tärkeää kotimainen tuotanto on, miten on mahdollista, että alkutuotannon hinnat eivät saa seurata kustannuksien nousupainetta?
​

Alkutuotannon kompa

Yksi syy lienee se, että poliittinen tahto mataliin elintarvikehintoihin on iso. Ihan ymmärrettävästä syystä: matalat elintarvikehinnat varmistavat, että kaikilla on syötävää tulotasosta riippumatta. Toinen etu on se, että matalat elintarvikehinnat vapauttavat rahaa muuhun kulutukseen, mikä pitää talouden rattaat pyörimässä.

​Kaupalle taas matalat sisäänostohinnat mahdollistavat paremmat katteet, jolla voi rahoittaa uudistuksia ja isoja alennuskampanjoita. On itsestäänselvää, että kaupalla on sisäänrakennettu mekanismi ostaa mahdollisimman edullisesti. Tämä toki pätee kaikkiin tuoteryhmiin. Suurin ero ruoan alkutuotannosta muun maailman tuotantoon on se, että muu tuotanto voi yksinkertaisesti panna ovet kiinni, jos kauppaehdot eivät ole riittävän hyvät. Se on yrityksen tasolla ikävää, mutta eettisesti mutkatonta. Näin kysyntä ja tarjonta tasapainottuvat toisistaan. Jos kauppa haluaa tiettyä tuotetta, niin on selvää, että pitää löytää ainakin yksi valmistaja, jolle tuotantokustannuksien rakenne vastaa kaupan ja kaupan asiakkaiden maksuvalmiutta. Jos tuote on kysytty ja sitä tarvitaan paljon, niin kauppa hyötyy siitä vain, mikäli usea valmistaja pystyy valmistamaan sitä kustannusrakenteen puitteessa.
Maataloustuotannon suhteen asia on toisin. Maataloustuotteiden valmistusta ei voida noin vain lopettaa. Sehän tarkoittaisi, että ruoan sijaan tuotetaan nälkää. Nälän tuottaminen on eettisesti miltei mahdotonta ajatella.

Loppupäätelmänä voidaan todeta, että koska alkutuottajat kantavat suurta eetistä velvoitetta, tarvitsisi toimiva kaupankäynti alkutuotannon kanssa uudenlaiset eettiset lähtökohdat. Tahtotilan lisäksi kaivataan sopimuskulttuuria, jossa tiedossa oleva kustannusrakenne muodostaa tuottajahintojen minimitason.
​Onko tänään se päivä, kun alkaa ruokatuotannon uusi eettinen sopimuskausi?
 
https://www.mtk.fi/-/reilustikotimaista
Paneelikeskustelua sai seurata MT livinä. Tässä yhtenveto:https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.1642021
Kuva
Mikä on meidän tulevaisuus? Kuva: Tiina Salminen
0 Kommentit

Irina ja Nailon Piit Junior Finlandia ehdokkaana?

10/11/2021

0 Kommentit

 

​​Katjan ajatuksia klo.04.00

Kuva
Tänään kirjoitan yöllä, koska en saa nukuttua ja tiedän, että unettomuuden vuoksi, auttamaton väsymys iskee viimeistään kahdeksalta. Silloin kun alun perin olin ajatellut kirjoittaa blogiin. Ounastelin illalla jo, että tämä yö kuluu valvomisen merkeissä, koska tänään julkaistaan Lasten- ja nuorten Finlandia palkintoehdokkaat 2021. Monen hyvän lastenkirjan rinnalla kirjani Irina ja Nailon Piit on mukana kilpailussa.

Jos finaalipaikka saavutetaan ja kirja pääsee mukaan julkiselle ehdokaslistalle, voisin tyynenä todeta, että tämän takia kirjan yksityiskohtia hiottiin suurella antaumuksella. Kirjaimia, kappaleita, asettelua, kaikkea mietittiin ja kokeiltiin eri ikäisten lukijoiden näkökulmasta. Itse tarina, päivä maitotilalla oli sellaisenaan olemassa, eikä sen kanssa kikkailtu. Sen kohdalla mietittiin lähinnä, kuinka monta yksityiskohtaa lukijalle voi antaa. Havahduimme haasteeseen, että kun lukijat ovat monen ikäisiä, on yksityiskohtamäärien vastaanottokapasiteetti eri ikäisillä todella eriävä. Siinä missä alakouluikäinen voi riemastua uudesta tiedonjyvästä, voi eskarilaisen kiinnostus lopahtaa. Kirjan isot kuvat vievät kuitenkin tarinaa eteenpäin itsenäisesti. Päätin luottaa lukijoihin ja syntyi kirja, joka voi kasvaa lapsen iän mukaisesti. Nuorempien kanssa katsellaan kuvia ja luetaan sana ja lause sieltä täältä. Kouluikäiset voivat lukea itse, paneutuen myös tekstiin. Ensin keskitytään kuviin, myöhemmin kirjasta löydetään tekstin ja tietolaatikoiden myötä yhä uudestaan ja uudestaan jotain uutta. Aikuisellekin kirjassa on paljon uutta tietoa. Erityisen ilahduttavaa oli huomata maatalousalan ammattitapahtumassa KoneAgria messuilla, että alan opiskelijat ostivat kirjan itselleen ”koska näkee niin hyvin, miltä nykyajan navetassa näyttää”.  Koneagriassa sain kuulla myös parhaan palautteen ”Olen lukenut monenlaisia kirjoja maataloudesta lapsille, tämä on ensimmäinen, jossa asiat on niin kuin pitäisi”.
​

Mutta kirjoitanko tämän blogikirjoituksen, koska sydämessäni tiedän- tai uskon tietäväni, että kirjalla ei ole mahdollisuuksia Finlandia ehdokkuudelle?

Tuntemattoman kustantajan, tuntemattomien tekijöiden ja aiheen, joka on kaukana muodissa olevista mielikuvitusmaailmoista, on vaikeaa päästää suositulle palkintolistalle. Tutkiakseni onko olettamani totta, tutkin yön pimeässä  aikaisempien Finlandia ehdokkaiden listoja. Listoilla paistattelevat suurien kustantamojen nimiä kuten WSOY, Otava ja Lastenkeskus. On kuitenkin myönnettävä, että voittajaksi julistettiin useampina vuosina S&S eli Schildts & Söderströmin suomenkielisen linjan kustantamia kirjoja. Vähemmänkin tunnettuja kustantamoja tulee vastaan aina silloin tällöin: vuonna 2014 Books North kustantama ”Puiden tarina” ja vuotena 2012 Robustoksen kustantamo ”Kirkkaalla liekillä”.
Kautta aikojen eläimet ovat olleet suosittu aihe lastenkirjoissa. Useimmiten toki, ihmisten vaatteissa tai ainakin ihmisten puuhia puuhaamassa. Lasten tunnepeilinä tai ihmismaailman selittäjinä eläinhahmot toimivat vuosikymmenestä toiseen ja pääsevät säännöllisin väliajoin Lasten ja Nuorten Finlandia ehdokaslistalle. Vuonna 2019 tästä genrestä nostettiin jopa kaksi kirjaa kuuden ehdokkaan joukkoon: Tomi Kontion ja Elina Warstaan ”Koira nimeltään Kissa tapaa kissan” sekä  Kaija Pannulan ja Netta Lehtolan  ”Kettujuttuja – Kolme hännäkästä tarina”.  Vuonna 2018 listalle pääsi Sanna Sofia Vuoren ja Linda Bondestamin hellyttävä tarina  ”Muna”, vuonna 2017 Mauri Kunnaksen ”Koiramäen Suomen historia” ja 2014 Katri Kirkkopellon ”Pik”.
​Mietittäessä, mistä lapset saavat tietoa eläinten oikeasta elämästä ja olemuksesta, löytyy viimeisten kuuden vuoden ehdokaslistalta kaksi valopilkkua: Viime vuonna Laura Ruohosen, Erika Kallasmaan ja Petri Kumelaan ”Otus opus. Runoja ja todellisuutta pienistä eläimistä"  ja vuonna 2015 Elina Lappalaisen ja Christel Rönnsin ansiokas kirja ”Nakki lautasella – mistä ruoka tulee”. 
 
Mikäli Irina ja Nailon Piit pääse Junior Finlandian ehdokaslistalle se olisi riemukasta. Se kertoisi, että ihmisiä kiinnostaa yhä mitä maatiloissa tapahtuu, vaikka harva enää asuu navetan vieressä. Jos Irina ja Nailon Piit-Yllättävä päivä maitotilalla ei tule valituksi, niin hartain toiveeni olisi, että Kai Vainiomäen ”Mitä eläimet miettivät” on ehdokkaiden joukossa. Kain kirjassa pohditaan hauskasti eläinten ja ihmisten älykkyyden ja käytöksen eroja ja yhtäläisyyksiä. Vaikka kirjassa ei kerrota tuotantoeläinten hämmästyttävästä käsityskyvystä, rohkaisee se lapsia seuramaan ympäröivien eläinten käytöstä ja tekemään itsenäisiä päätöksiä niin eläinten kuin muidenkin asioiden suhteen.
/Katja
​

Työn tohinassa

Tänään aamulla äitin kanssa soiteltiin käyden läpi päivän työtehtäviä. Lopetimme ja alkoi Finlandia ehdokkaiden julkistuksen live striimi. Äiti soitti heti perään ja totesi "Ei tarvii jännittää, kun eihän kirja voi olla ehdokkaana kun ehdokkaat ovat paikanpäällä ja ovat saaneet tiedon tottakai etukäteen!" Näin sitä ei työntouhussa tule aina ajatelleeksi pieniä yksityiskohtia. Yrittäjä ei aina nuku, mutta tämän yön äiti olisi kyllä voinut nukkua. Jännittämisen tuloksena ei Finlandia ehdokkuutta, MUTTA teille nyt tämä blogiteksti, haha.Tämä on kyllä huippua meidän äiti-tytär yrityksessä, kun tällaisetkin kommellukset hyvässä ja pahassa voi jakaa keskenään ja elää hetket yhdessä!

Nyt äiti päikkäreille ja lukioille toivotetaan elämyksellistä loppuviikkoa.
​/Tanja

Kurkista Irina ja Nailon Piit kirjan kansien väliin: http://media.kirjavalitys.fi/onix/media/2752804 
Osta kirja:
www.onnenlantti.fi/product/1/irina-ja-nailon-piit--yllattava-paiva-maitotilalla-kirja
Finlandia ehdokkaat lasten-ja nuorten kirjallisuus 2021: ​kirjasaatio.fi/finlandia/lasten-ja-nuortenkirjallisuuden-finlandia
0 Kommentit

Ammuu ja sika lauloi

3/11/2021

0 Kommentit

 
Viimeiset kaksi viiikkoa on täällä blogin puolella pohdittu isojakin asioita, mutta tänään vuorossa kevyempää lukemista. Vuoden 2019 Raision kirjaston kirjoituskilpailuun tullut, sittemmin palkittu kirjoitus- piristämään sun päivää!
​

AMMUU JA SIKA LAULOI

-Siel metsäs on suonsilmä, isoveli kertoi. Sinne on upoksiin mänt lehmä ja se on noiduttu!  

Tietenkin kielletty paikka kiinnosti (nykyisen Yhteiskoulun takainen metsä) ja sinne oli mentävä.

Söin matkalla tuoreita havunneulasia kuin entinen Raision kirkkoherra joka sekin kuljeksi metsässä ja suunnitteli saarnojaan ja mietiskeli muuten vaan. Tapasin hänet silloin tällöin metsäpolulla.

En löytänytkään noiduttua lehmää, niinpä hyppelehdin metsäpolkua pitkin takaisin kotiini päin Ihalaan.

Siellä Siirin niityllä makaili kaksi lehmää. Ruutumekkoon, -esiliinaan ja -huiviin puettu karjakko saapui ämpärit kolisten niitylle iltalypsyyn. Menin katselemaan hänen lypsämistään. Sain kokeilla itsekin mutta eihän sieltä paksusta pallurasta mitään tullut. Lehmä pamautti voimakkaasti hännällään minua päähän ja mörähti. –Siitäs sait!

Kirmailin niityllä ja karjakkotäti varoitti löysistä miinoista. Tietenkin osuin sellaiseen ja se lämmin liukas löyhkäävä miina tursui varpaitteni väleistä. 

Lähdinkin kotipihan kaivolle pesuun. Likavarpaisiin ei kiinnitettykään huomiota kun isoveli oli aiheuttanut jotain kummallista. 

Hän oli avannut Siirin sikakarsinan veräjän siinä kentän kopin takana ja siat pääsivät karkuun. Ne juoksivat pitkin Ihalan urheilukenttää josta niitä joukolla pyydystettiin. Emakko kiersi oikein hiilirataa ja miehet perässä.
​

–Ko se sika laulo miul jot avvaa veräjä!  puolusti veli itseään.

T.T.

Kuva
Kuva: Asko Salmi
0 Kommentit

Ilmastopaholainen osa II

27/10/2021

0 Kommentit

 
Kuva
Kuvaaja: Minna Rintamäki
Viime viikon blogin kirjoitus herätti runsaasti keskusteluja eri Facebook ryhmissä. Hienoa! Tänään katsotaan tarkemmin mitä ratkaisuja meillä olisi käsillämme. Tehokkaan uloskäynnin ilmastokeskustelun syyttävästä ilmapiiristä voisi tarjota yksinkertainen toteamus: 
​
”Maapallon ilmastoa ei paranneta vain keskustelemalla ja vielä vähemmän syyttämällä toisiamme. Ilmaston lämpenemisen hillitseminen vaatii tavoitteelisia tekoja ihan meiltä jokaiselta. Mitkä ovat sinun päämääriäsi ilmaston lämpenemisen hidastamisen suhteen?"

Jos keskustelijat, siis me, tartumme suurella joukkovoimalla  10 ja 20 % muutoshaasteeseen, saisimme kahden vuoden aikana tuloksia, jotka mahdollisesti jo yksin riittävät ennustetun ilmastokatastrofin hillitsemiseen.

Miksi? Niin luonto ja orgaanit yleensä toimivat. Usein uuden tasapainon saavuttaminen ei vaadi 100 % muutosta, vaan pienen korjausliikkeen, jonka jälkeen kokonaissysteemi jäälleen toimii. Niin painonpudotuksessa kuin metsäkuolemissa tai sinileväsaastumisessa voidaan nähdä sama: Kun pahin kuormitus lieventyy, keho, metsä tai järvi toimivat taas paremmin. Tätä en kirjoita avatakseni porttia laiskistumiseen ensimmäisten 20 % saavuttamisen jälkeen, vaan asettaakseni asian mittasuhteeseen. Kukaan asiantuntijoista ei tiedä, mitä oikeasti tulee tapahtumaan, kun on päästy hyvään alkuun. Ihmisten aiheuttaman ilmastomuutoksen suhteen puhutaan ilmiöstä, jota ei ennen ole ollut. Aina kun on kyse ennen kokemattomattomasta ilmiöstä, ennustettavuus asiantuntijoiden dataan nojaten on hyvin pieni. (Psykologi Daniel Kahnemann, on saanut taloustieteen Nobelpalkinnon kyseisistä havainnoista. esim. kirja Ajattelu – Nopeasti ja Hitaasti).
​
Omissa toimialoissani eli painotuotteissa ja maataloudessa on isoja haasteita, mutta niin on jokaisella toimialalla. Päätin viime vuoden keväällä että vähennän omaa hiilijalanjälkeäni seuraavan kahden vuoden aikana 10-20 %. Uskon, että kokonaisteholta 80 % vähennys omassa ja yritykseni hiilijalanjäljessä seuraavan 10 vuoden aikana on mahdollista saavuttaa ja aion tehdä töitä sen eteen. 

Tunnistan, että tämänhetkiset virallisetkaan laskelmat, eivät ota kokonaiskuvaa huomioon enkä ole nähnyt vielä hiilijalanjälki-laskuria, joka ei tunnu muuta kuin hämmentävältä ja raskaalta. On myös monia kohtia, jossa turvautuminen toimialojen teknisiin ratkaisuihin johtaa harhaan. Esimerkiksi sähköautoiluun, tuulivoiman tai aurinkovoiman käyttöön liittyy ainakin toistaiseksi vielä myös monta ympäristöä kuomittavaa tekijää. Siksi matkaa pitää tehdä hitaasti edeten, askel kerrallaan.
​
Asiaa voisi verrata runsaasta ylipainosta laihduttamiseen. Vaikeasta ylipainosta laihduttamisessa tavoitteen saavuttaminen vaatii alkurysäyksen jälkeen hitaampia kehitysaskeleita. Varsinkin silloin, kun halutaan tukea hyvän terveyden saavuttamista. Itse aloitin ilmastoystävällisyyden vähentämällä turhia tavaroita ja toimintoja pois prosentti kerrallaan, niin työssä kuin yksityiselämässä. Hidastin toimintaani sen verran, että huomaisin paremmin sudenkuopat, joissa olen totuttautunut tuhlaamaan raakaaineita voidakseni olla tehokas. Niitä löytyykin yllättävän paljon! Huomasin, että toimitapojen muuttaminen vähemmän tuhlaavaiseksi ei ole helppoa, mutta hyvin palkitsevaa. Usein lopputulema on parempi. Työssäni satsaan entistä enemmän laatuun ja raaka-aineiden säästöön. Työnteko on nykyään hauskempaa ja vähemmän kuormittavaa, koska pienen hidastuksen ansiosta huomaan eniten rasittavat pullonkaulat. Yksityiselämässä ensimmäinen askelmani oli, että vähensin ruokahävikkiä jääkaapissani. Pandemia-aika poisti ylimääräisen matkustamisen lähes automaattisesti. Nyt onkin jännä nähdä, mikä tulee olemaan minulle luontainen versio kestävästä matkustamisessa, etenkin kun kahden maan kansalaisena on pakko matkustaa jonkun verran, nähdäkseni lähimmäisiäni. 

Meillä Suomessa 10- 20 % vähennys omaan hillijalanjälkeen ei vaadi luopumista tärkeistä asioista, eikä myöskään vaadi kalliita teknisiä ratkaisuja. 10 % syntyy useimmissa talouksissa, yrityksissä ja toimijoissa ylimääräisistä hankinnoista, toimenpiteistä, matkanteosta ja jätteestä. Ylimääräisellä tarkoitan nimenomaan turhaa, eli sellaista, josta ei ole mitään iloa tai mikä ei tuo oikein mitään lisäarvoa. Tämä on oleellista. On olemassa tärkeitä matkoja, tärkeäitä hankintoja ja väistämätöntä jätettä.

​Toiset 10 % säästön hiilijalanjäljessä voi lähes kuka tahansa saavuttaa suhteellisen helposti, kun miettii miten omaa energia ja raaka-ainekäyttöä voisi hieman järkevöidä - tässä ei tarvitse ajatella kaikkea mahdollista, vaan edetä isoimmasta pienimpään. Usein on olemassa yksi tärkeä ja suhteellisen iso energiankäyttöön liittyvä toiminta, johon ei ole  jaksanut kiinnittää huomiota. Näitä ovat esimerkiksi kodin tai tuotantotilojen lämpötila tai energialähde.

Siis sanoista tekoihin. Haastan sinut mukaan miettimään omalla kohdallasi, miten lähiaikoina voit vähentää omaa hiilijalanjälkeäsi, niin yksityiselämässäsi kuin työssäsi. Toivon, että tyydyt pieniin askeliin. Prosentti kerrallaan ja korkeintaan 10 % vuodessa. Yhdessä olemme ennemmän!
 
Katja 

Tanjan mietintää aiheeseen liittyen: 
Voimme märehtiä, että lehmät märehtivät. Mutta miksi? Lehmä tuottaa kun se märehtii, me poljetaan paikallaan kun me märehditään. Jos annettaisiinkin lehmän märehtiä ja tehdä mitä lehmä osaa: märehtiä. Tehdään me sitä mitä me osataan silloin kun me ei märehditä: tekoja. Lehmä on tehokas kun se märehtii, me ollaan tehokkaita kun me ei märehditä.  Antaa lehmien märehtiä ja meidän olla tehokkaita, keskittymättä minkäänlaiseen märehtimiseen.
0 Kommentit

Se pirun ilmastopaholainen

20/10/2021

0 Kommentit

 
Osallistuin vastikään kutsuseminaariin, jossa saksalaiset ympäristöasiantuntijat ja maatalousasiantuntijat pohtivat naudan roolia ilmastomuutoksessa. Nopeasti kävi selväksi, että naudan todellinen rooli on hyvin erilainen, kuin naudalle sysätty paholaisenrooli ilmastomuutoskeskusteluissa. Selväksi kävi myös, että ilmastomuutoskeskustelua on vaikeaa käydä ja vielä vaikeampaa seurata. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit ovat täynnä arvokasta informaatiota, mutta myös todella täynnä erilaisia lukuja, joissa luetellaan niin korkeita kuin matalia todennäköisyyksiä. Lukujen perusteella voi kehittää hyvin erilaisia ja vastakkaisiakin väittämiä. Kun on kysymys ilmastosta, voisi raporttia hyvin verrata säätiedotukseen. On tehty paljon faktojen kokoamiseksi, mutta ilmasto on ilmiönä niin monisyinen kokonaisuus, että tulos ei ole aina sama kuin ennuste. Tarkemmin tarkasteltuna ilmastopaneeliraporttien perusteella esitettyjen väittämien todenperäisuus on huomattavasti heikompi kuin sääennuste parin viikon päähän. 

​Nauta on helppo pukea ilmastopaholaisen rooliin: Euroopassa peräti puolet maatalouden laskennallisista hiilidioksidipäästöistä tulee naudan metaanipäästöistä. Maailmanlaajuisissa laskelmissa toinen suuri paholainen on riisinviljely, jonka vuoksi naudan metaanipäästöille jää 30-40 prosentin osuus.  Kuulostaa pahalta, mutta onko tämä totta?

Totta se on silloin, kun jätetään paljon muita asioita huomioimatta. Tutkaillaanpas asioita tarkemmin:
 
Ensimmäiseksi pitää katsoa kokonaisraameja: Vuodesta 1790  katsottuna maankäytölle ja maankäytön muutokselle (siis karkeasti sanottuna maataloudelle) laskettiin 36 % ilmaston hilidioksiidimäärästä. Lisääntyneestä energiankulutuksesta johtuen suhde näyttää vuodesta 2010 laskettuna erilaiselta: nyt enää 14 % ilmaston ylimääräisestä hiillidioksidistä johtuu ruoantuotannosta ja muusta maankäytöstä. Lopuista 86 % lähes kaikki on fossiilisten polttoaineiden käytön seurausta. Eli: Jos haluamme saada muutosta aikaan, pitää joka tapauksessa ja hyvin voimakkaasti saada hillittyä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. 

Toiseksi pitää katsoa tilastollisten menettelytapojen aikaansaamaa vääristymää. Raporteissa kaikki naudat lasketaan olevan yhtenäistä joukkoa, vaikka yksin Euroopassa naudat kasvavat hyvin erilaisissa olosuhteissa. Jokaisella maatilalla on omanlaisensa ympäristö ja tehdään erilaisia ratkaisuja. Tarkasteltaessa esimerkiksi yksittäistä rehu komponenttia soijaa, on Brasiliassa metsäpolton jälkeen kasvaneen soijan hiilijalanjälki kymmenen kertaa isompi, kuin Euroopassa kasvatetun soijan. Kotimaisen rypsirouheen hiilijalanjälki taas on kymmenes eurooppalaisesta soijasta. Voidaan siis todeta, että kyllä naudantuotannossa on ongelmia ja sitä kautta syntyy pistemäisesti suuri hiilijalanjälki, mutta suurin osa ongelmista aiheutetaan suhteellisen pienillä alueilla. Asian korjaamisen vaatisi, että ongelma-alueet nimetään selkeästi ja yksilöityinä.
 
Kolmas vääristymä tulee laskentatavasta. Tarkkana lukijana saatoit huomata, että kirjoitin laskennalliset hiilidioksidipäästöt. Hämmentävä ilmiö keskusteluissa ja laskelmissa tulee siitä, että laskea voi vain mitä on tiedossa. Nautojen päästämä metaani on hyvin tutkittua ja tiedossa jo vuosikymmenet. Ei ilmastomuutoksen vuoksi vaan siksi, että tutkijat kiinnostuivat miten naudan aineenvaihdunnan tuottamaa metaania seuraamalla voisi optimoida rehuannoksia. Luonnossa metaania syntyy aina, kun orgaaninen aine hajoaa hapettomassa tilassa. Aina, kun metsän puu tai joku luonnon muu kasvi kuolee ja hajoaa, syntyy luonnon kiertokulussa jonkin verran metaania. Tätä metaania ei ole mitoitettu, eikä yhtä hyvin dokumentoitu, kuin lehmin pötsissä syntyvä metaani. Kun orgaaninen aine, eli kasvi tai eläimen ruumis hajoaa hapellisessa tilassa, syntyy muitakin kaasuja, enimmäkseen hiilidioksidia. Tämä on luonnollinen kierto: Ensin auringonvalon voimalla kasvit rakentavat hiilidioksidista orgaanisia aineita. Elämän loppuessa, orgaaninen aine hajoaa takaisin hiilidioksidiksi tai muuksi kaasuksi. 
​
​Neljäs vääristymä tulee siitä, että hiilinielut ovat pitkälti unohtuneet keskustelusta. lmastopaneelien raporteissa hiilinieluilla on perinteisesti ollut pieni rooli. Tämä siitä syystä, että hiilinieluista ei voida sanoa paljoa suurilla todennäköisyyksillä, kertoi meille Tobias Reichert, Germanwatch-ympäristöjärjestöltä. Hiilinielun potentiaali on suuri, mutta suuria ovat myös arvioiden vaihteluvälit ja sitä mukaan ennusteen pieleen menemisen riski. Vaihteluväli on suuri toisaalta tiedon puutteen vuoksi, mutta myös, koska sitä voi toteuttaa eri tavoin ja eri toteuttamistavoilla on eri seuraukset. Esimerkiksi kasvisvaltaiseen ruokavalion siirtymisen CO2 säästöpotentiaali vaihtelee 0,7 Gt ja 8 Gt välillä. Jopa niin selvältä tuntuvan hiilinielun potentiaali, kuin metsittyminen vaihtelee 0,5 ja 10 Gt välillä. Tasapainoisen arvostelun kannalta ei saa unohtaa, että maataloudella ja erityisesti naudantuotannolla on tärkeä rooli myös hiilinieluna. Hiilinielu tarkoittaa luonnollisen kierron ensimmäistä puoliskoa: hiilidioksidin rakentamista orgaaniseksi aineeksi. Tarvitsemme naudan rehukasveja, erityisesti nurmea, jotta hiili sitoutuu maaperään. Nurmen hiusjuurella hiilidioksidi muuttuu monimutkaisen prosessin kautta mullan humukseksi. Rehukasvit sitovat hiiltä lyhytaikaisesti omissa rakenteissaan. Lähes kaikki minkä kasvissa näet on alun perin ollut hiilidioksidia.
 
Hyvien ratkaisujen kannalta hankaloittava tekijä on, että vaikka IPCC.n raporttien lähtökohta on raportoida, eli todentaa asioita neutraalisti, niitä luetaan ja kerrotaan helposti syytöksinä. Lähtökohtaisesti raportit luettelevat tekijöitä, joilla ihmiskunnan elintavat ovat nostaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia. Ihmiskunnan määrän seitsekertaistuessa ja elinolosuhteiden noustessa on ilmakehän hiilipitoisuuden nousu tapahtunut huomaamattamme. Nyt olemme ikään kuin murrosikäiset, joille sanotaan: Kun juokset, tulee hiki ja pitää käydä suihkussa. Kun juhlit, on aamulla sotkuista ja olo kohmelo. Jos ajatellaan säätiedotusta, olisi varsin hassua, kun joku ottaisi ”kylmän rintaman törmääminen lämpörintamalle” henkilökohtaisena syytöksenä. Sen sijaan on viisasta ottaa myrskyvaroitus todeksi ja tutkia mitä voi tehdä sen eteen, että oma lähipiiri säästyy vahingoilta. Voi esimerkiksi tarkistaa, että kattokiinnitys on kunnossa eikä mitään turhaa loju irtonaisena ulkona. Tämän hetken ilmastokeskustelu on vielä melko kaukana omaan toimintaan kohdistuvilta teoilta. Sen sijaan, että miettisin mitä voin omassa lähipiirissä tehdä varmistaakseni yhteisen selviytymisen, ohjaan ongelman eteenpäin. 

Kommenteissa keskustelu auki, jatketaan ensiviikolla!
Katja 
Kuva
Valokuvaaja: Tiina Jänönen
0 Kommentit

Lehmät somessa ja lehmät duunissa!

12/10/2021

5 Kommentit

 

Lehmät somessa

Ja sitten itse tämän viikon aiheeseen! Oletko sinä jo huomannut, että lehmät löytyvät nykyään myös somesta? Ei sentään lehmien henkilökohtaisia profiileja, mutta esimerkiksi tilallisia jotka päivittävät tilan päivittäisestä arjesta ja töistä. 
​
On erittäin hienoa, että somen kautta ihmiset pääsevät näkemään eri rotuisia ja näköisiä lehmiä niiden eri elämänvaiheissa. Näin emme vieraannu lehmistä täysin, vaikka asuisimme kaupungissa ja emme juuri näkisikään eläviä lehmiä laitumilla. Ihmiset ja erityisesti nuoret pääsevät tutustumaan tilan elämään, vaikkei heillä olisi tilavierailuun mahdollisuutta.

Lehmäarki on somen yleiskuvaan mukavaa vastapainoa. Yleisesti somessa on paljon kiilloiteltua ja täydellisyyttä hipovia kuvia. Lehmien some on täynnä likaa ja aitoa elämää! Olen varma, etttä lehmien somesta löytyy jokaiselle jotakin: kauniita lehmäkuvia, hauskoja ja tunnelmallisia videoita, kuin myös tilallisen arkea sellaisenaan kuin se on. Oma suosikkijuttu lehmätileissä on, että suurimmasta osasta lehmäkuvia/videoita tulee tosi hyvälle mielelle! Maatila kuvien, tilallisten arjesta kuuleminen rauhoittaa ja maadoittaa mieltä ihmeellisellä tavalla.
 
Iso haaste on, miten otamme seurantaan ja löydämme mieluisat tilit? Miten saataisiin parempi yhteys kuluttajan ja maatilallisen välille? Nyt haastamme sinut ottamaan ainakin yksi uusi tili seurantaan.  Instagramin stoorissa voit mainita #lehmäsomehaaste ja tägää uusi tili jonka otat ainakin seuraavaksi kuukaudeksi seurantaan, niin katsotaan kuinka moni saadaan tähän mukaan!! Alla pieni lista erilaisista tileistä, joita voin lämpimästi suositella. Löytyykö sinulta jokin muu tili tai voisitko suositella jotain jo listalta löytyvää tiliä?  Kirjoita kommentteihin tili kuvauksen kera niin saadaan inspiraatiota jaettua.
​

Instagram

@tiukula – Aktiivista päivitystä suomalaisen lihakarjan elämästä englannin kielellä. Kivat pitemmät postaustekstit, jossa pääsee hieman pintaa syvemmälle!

@honkkaisa- Juoksija Kaisa Honkaharjun tili. Todella mielenkiintoinen tili, jossa pyörii yhdistelmä tavoitteellisesta urheilusta ja maatalon emännän arjesta. Säännöllisesti postauksia mietetekstein, stooreissa usein kivoja pätkiä arjesta!

@Kyostilantila- Aktiivista päivitystä Luomutilalta. Tilan emäntä Outi päivittelee iloisesti stoorien puolella. Postauksissa ehdottomasti itselle plussaa pitemmät tekstit, jossa rehellistä avointa pohdintaa mielenpäällä pyörivistä asioista.
​
@puolivalinmaitotila- Maitotilan kuvia ja koneita! Viimeajan postauksissa ollut myös tarvittavaa rehellistä nostoa maidontuotannon ongelmakohdista.

@kurikan_tila - Emolehmätuotanotoa ja lapsiarkea hyvällä meiningillä!
​
@pietintila & @jaskarantila – Kuvia ja kerrontaa lehmistä sekä koneista lypsykarjatiloilla lasten kanssa.

@ratiaranch- Upeat kuvat ylämaankarjasta.


​Facebook

Jos meitä ei ois- Emäntien riimittelyä tärkeistä aiheista!


​Youtube

Maalaisjärki- Suuren suosion saavuttaneet opettavaiset, monipuoliset videot maitotilan arjesta ja lehmistä.
 
Kuten huomaatte niin itse aktiivisimmin seurailen eri tilejä instagramissa. Haluaisin niistä kovasti monta muutakin nimetä, tuntuu että hyviä tilejä jaettavaksi olisi vielä niin paljon lisää. Kuten jo yllä mainitsin, lisätkää mieluusti teidän suosikit kommentteihin niin toivottavasti saadaan mahdollisimman moni profiili mukaan! Kirjoittakaa kommenttiin mikä somealusta kyseessä, lyhyehkö kuvaus ja tilin nimi.  
​

Lehmät duunissa

Tänään blogi kirjoituksen kirjoitti kuten aiheesta arvata saattaa, Tanja. Katja onkin täydessä touhussa viimeistely valmisteluiden kanssa torstaina alkaviin Tampereen KoneAgria messuihin. Messuilla on nähtävissä meidän ”Lehmät duunissa”-näyttely. Tervetuloa messuille moikkaamaan meitä ja katsomaan näyttelyä!
Kuva
Kuva: Juha Laitalainen
5 Kommentit

LEHMÄN HISTORIA -omin silmin 60-luvulta

5/10/2021

0 Kommentit

 
Oli vuosi 2019 ja kesäloma. Istuin Suomen Kirjallisuuden seuran arkistossa, Helsingissä, Hallituskatu ykkösessä  ja kahlasin "Ei auta, sano nauta" -kirjoituskilpailun aineistoa läpi. Maaseudun Sivistysliiton, Kansanrunousarkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2004 järjestämässä keruukilpailussa oli haettu muistoja arjesta lehmien kanssa. Siihen lähetettiin lähes  3000 kirjoitusta, enemmän kuin mihinkään muuhun aiheeseen siihen asti. Useimmat vastaajat olivat yli 60-vuotiaita, moni 70- ja 80-vuotiaskin. Poiketen monesta muusta keruukipailuista sai tähän kilpailuun lähettää myös kaunokirjallista tekstiä. Tätä kirjoittamisen vapautta usea kirjoittaja käyttikin eläytymään lehmän elämään. Minua nämä yritykset katsella maailmaa lehmän silmin koskettivat syvästi. Riippumatta siitä, ovatko asiat niin tai näin, ne tuovat esiin tuoretta näkökulmaa ja seikkoja naudantuotannon arjessa, jotka muuten jäisivät huomioimatta. Alla olevassa tekstissä eri vuosikymmenten lehmät kertovat kokemuksistaan.   Lyhensin ja muokkasin tekstin hieman, että se mahtuu paremmin blogin mittoihin. Kirjoittaja ilakoi navettakielen vanhemmalla sanastolla. Testaa, tunnetko *merkittyjen sanojen merkityksen. Selvennys löytyy tekstin alaosassa.

​"Olen 60-luvun lehmä. Käyskentelen metsälaitumella. Ihana hiljaisuus, mitä nyt lahdella telkkäperhe opettelee sukeltelemaan räpiköiden. Metsässä liikumme laumana kaikki kuusi lehmää. Yöksi vetäydymme navetan päätyyn kuivalle kenkulle* märehtimään. Aurinko nousee, jo aukeaa talon ovi ja sieltä kävelee emäntä lypsylle. Olemme niin rauhallisia, ei meitä kiinni laiteta. Jo ovat tonkat ja siivilät kasassa. Lypsyliinat lämpimässä vedessä, kuuluu komento „ Nouskee niin lypsän“. Minä nousen mieluusti, jo pakottaa tissilöitä. Suunnistaa emäntä minua kohden jakkara ja rainta* mukanaan. Istuutuu oikealle puolelleni ja puhdistaa minut. Lasketan maitoni ja kuuluu tsii, tsii, tsii kun ensimmäiset suihkeet sankoon sujahtavat [...] Emäntä vie  maidot jäähtymään kaivoon tonkissa, josta ne viedään tienvarsilaiturille maitoautoon.
​

Sitten emäntä ohjaa meidät peltolaitumelle. Ruoho maistuu, onhan tältä alalta koottu jo kuivat heinät talvea varten. Muutaman tunnin kuluttua ohjataan meidät lehmät ja vasikkalauma takaisin metsälaitumelle josta päästään rantaan juomaan. Jo koittaa iltalypsyt. Emäntä tekee savuksen* jolloin pahimmat paarmat ja kärpäset kaikkoaa. Rantalepikosta tarttui punkkeja tuonne utareen takaosaan. Kylläpä ne imevät verta, rollokoina riippuvat. Tytär pudottelee punkkirollukoita nyppien.
Tulee syksy ja siirrymme täyvytösnavettaan*. Siellä on pehmeää ja hyvä olla kovillakin pakkasilla. Olkia alla ja hirsiseinät.“


„Olen 70-luvun lehmä. Vähän tuntuu jo ihmiset puhuvan, pitäisi lisätä lehmälukua, muuten ei pärjää. Ovat yleistyneet lypsykoneet, sankomalliset, nelikätiset, jotka nyhtävät kaikista tissinapukoista kerralla. Aluksi piti vähän potkiskella, kun koneen ääni pelotti ja kannut kolisivat kuin oltaisi evakkotiellä. Onneksi tuo emäntä ottaa sitä mukaa koneen irti, kun maito loppuu.
Jalostaneet ovat minut sieltä edellisten sukujen parhaista lehmistä, olen vähän itäsuomalaisen ja ayshiren risteytys. On minulla sarvet, niin kun huluvatun varalta vanhalla piialla tissit. Eivät ne taluta minua naapurin Jahvetin luo, niin kuin vuosikymmen taaksepäin oli tapana. Käveltiin vaikka lumihangessa naapurin sonnin luo ja kuultiin kun emäntä kysyi paljonko se hyyri* tekee. Nyt soittavat seminologin joka käypi pilleineen ja siitä sitä yleensä vasikka mahassa kasvaa. Olipa välillä kiertävä yrittäjäkin, joka sonnia autolla kuljetteli, mutta ei sitä meille kutsuttu.“

„Olen 80-luvun lehmä. Painoni on lisääntynyt roimasti ravinnon muututtua tuotantoa vastaavaksi. Kiitos neuvonnan ja karjan tarkkailijoiden. Voi olosuhteet navetassa, parsi on minulle 15 cm liian lyhyt, onneksi ritilöitä kourujen päällä ja ovat ostaneet utareliivejä. Karvakoneella ajelevat syksyisin liiat karvat, ei hiosta ja pakkasiin mennessä, on kasvanut uutta karvaa riitävästi. Kehittäneet ovat tilatankin ja putkilypsykoneen. Voi nähdä, kun maito virtaa putkissa tilasäilöön, enkä voi potkia kannuja kumoon. Kaksi yksikköä lypsää yhtä aikaa.“

„Olen 90-luvun lehmä. Elinolot korjaantuvat. Tieto lisääntyy koulutusten myötä, uskomukset vähenee. Lypsy-yksiköt lisääntyvät kuten lehmätkin navetoissa. Ei ehdi hoitaja kuin kiireesti puhdistaa utareeni. Laittaa 5 konetta lypsämään ja jatkaa puhdistamaan seuraavia. Irrottimet hoitaa lopun. Kuuluvat naapurin lehmät päässeen jo uuteen pihattoon. Irrallaan siellä käyskentelevät, väliin rohmuavat toistensa annoksia.“

„Olen 2000-luvun lehmä. Tietokone lahjomaton totta näyttää, kuka lypsää mitäkin päivittäin, samoin syömiset näytölle tietää selvittää. Eu määrää talonväet mitä ja miten tehdä saat. Tämä ei sovi kaikille isännille, tyhjäksi pannaan navetta. Toisille taas uhman tuopi: minä pärjään, minä osaan ja minä menestyn, lypsyrobotin hankin ja edistyksellinen olen. On esi-isät pärjänneet, vastukset ovat haasteita ja voittamista varten. Eläköön kauan suomalainen maidontuotanto.“ [Kaikki otteet kilpailun tekstistä: Lehmän vuosikymmenet 60-luvun perinteisestä 2000 vuoden teknoaikaan; tekstiä lyhennetty]

Sanasto*
kenkku = karjapihassa oleva korkeampi kohta
rainta = lypsysanko
savus = nuotio karjapihassa
iukasta = potkaista
vat siihe tai vat sienoo = ole paikoillasi
Täyvytösnavetta = lanta tasoitellaan eläinten alla ja olkia päälle
kumenissa = hyväkuntoisena
hyri = sonnin vuokra
partiskka = eläinten välittäjä elo-omaksi
runtata = avata ovi nopeasti

Valoisia syyspäiviä sinulle toivotan!

Katja

PS: Tykkäsitkö tästä? Jakamalla iloa ja tietoa muillekin!
0 Kommentit

Äiti- tytär Q & A

29/9/2021

0 Kommentit

 
Tänään vuorossa hieman rennompi blogi! Blogi missä saatte tietää hieman lisää meistä, ette mitään tärkeää vaan aivan randomjuttuja. Kysymmme toisiltamme kolme kysymystä. Emme keskustelleet kysymyksistä mitään etukäteen, vaan molemmat saivat kysyä toisiltaan aivan mitä vain maan ja taivaan väliltä.
Tanja kysyy, Katja vastaa:
​

1. Aloitetaan klassisella! Kolme esinettä, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Ison muistilehtiön, rasian pehmeitä kuulakärkikyniä ja rasian pehmeitä lyijykyniä. Kirjoittamalla aika ei käy koskaan pitkäksi, ja ehkä oppisin siellä viihdoin piirtämään. Toki käytännöllisistä syistä mietin, pitäiskö vaihtaa kuulakärkikynät veitseen? Lyjykynillä kun voi sekä kirjoittaa, että piirtää.

Tanjan kommentti: Huh, tässä venytettiin jo rajoja kun kysyttiin kolmea esinettä ja äitillä on mukana kaksi rasiaa kyniä?! Mitä te lukijat olette mieltä, yksi rasia kyniä= 1 esine vai yksi kynä = 1 esine? 
 
2. Kerro meille jotain, mitä suurin osa ei sinusta tiedä?

Olen aika ujo ja sisimmässäni erakko.

​3. Mistä olet kiitollinen juuri tänään?

​Se on ihana kysymys juuri tänään, koska asioita sattuu olemaan niin paljon. Syysauringosta ja syysväreistä syvää sinistä taivasta vasten. Raikkaasta ilmasta ja tuoksusta jossa leijuu sieniä, puolukkaa ja mäntyaromia, haukan huutoa ja viimeisiä joutsenia jotka lentävät kotipellon yllä. Omenoista ja puolukoista, joita voin poimia suuhuin kävelypolkuni varrelta. Marjo Onnelan iloisesta äänestä, joka sai minut mukaan osallistumaan K-50 tapahtumaan Tampereella viikon päästä. Välillä on ihana tunne, kun asiat vain loksahtavat paikalleen lähes itsestään ja yllätttäen järjestyy tapahtuma!

Olin heti aamusta kiitollinen kun heräsin, ja kuulin mieheni Jorman kolistelemasta keittiössä. Hänen tekemästään kiireettömästä kaurapuurosta ja hellapuiden tuomasta tuoreesta lämmöstä. Juuri tässä alkusyksyllä hellavalkean tuoma tuoksu ja pehmeä lämpö tuntuu erikoisen hienolta. Siitä, että voin istua tässä ja kirjoittaa vastausta kysymykseesi, että voin vaihtaa ajatuksia sinun kanssasi ja tehdä töitä yhdessä. Olen kiittollinen, että voin asua täällä Onneläntillä, kokea puolisoni rakkauta jotenkin hämmästyttävän vankkana kehittyvän yhä yllättävästikkin. Lapsistani ja lapsenlapsesta. Mummossa versova hymy kun katselen Leon omenapuuta, joka kasvoi pituutta siitä huolimatta, että jänikset ja peurat olivat kalunneet sen paljaaksi, ja nyt siinä on punaiset lehdet?

​Varmasti jää paljon tämän päivän kiittollisuuden aiheistä mainitsematta. Osa jää mielestä lähes tiedostamattomana, osaa ei kehtaa kirjoittaa. Entisellä ratsastuskentällämme tervehtii joukko moottorisahaveistoksia, joiden joukossa on monta karhua, kotka, pöly, susi ja susikorento. Eli susi jolla on sudenkorennon siiveet. Patsaista tehdään kyläyhdistyksen kanssa jossain vaiheessa veistosryhmä kirkonkylän keskustan elävöittämiseksi talvella. Kun iltaauringon valossa katselen puisia veistoksia olen hemmetin kiitolinen siitä, että saan olla tässä, osa yhteisöä, johon en ole syntynyt, mutta johon nyt kuulun.

​Katja kysyy ja Tanja vastaa:

1. Mikä on paras vuodenaika?

​Hmm tämä on vaikea. Tykkään vaihtelusta, niin parasta on aina uuden vuodenajan alku. Jos pitää sanoa yksi niin syksy! Musta on ihanaa kun syksyllä on vielä valoisaa, mutta samanaikaisesti kodikasta. On viileää, mutta ei vielä kylmä. Parasta on, kun saa vetää ylle hupparin ja ottaa esille pipot!

2. Entä paras aika vuorokaudessa?

Paras aika vuorokaudessa on ilta, oon niin iltaihminen! Alkuillasta on usein treenit ja sitten treenien jälkeen voi vaan chillata ja rauhoittua kotona. Illalla ei yleensä ole kiire minnekkään, voi vaan olla.

3.  Jos kaikki olisi mahdollista, mitä tekisit nyt?
​
Hmmmmmm. Olen tällähetkellä muuttamassa, niin teleporttaisin itseni ja muuttotavarat uuteen kaupunkiin. Tämän jälkeen kaikki kalenterissa lukeva tehtäisiin puolestani ja ottaisin kuukauden matkan jonnekkin hurmaavaan lämpimään paikkaan!

Jos tässä puhutaan tekemisestä, arjesta, mitä tekisin elämälläni jos kaikki olisi mahdollista just nyt. Niin silloin pelaisin ulkomailla hyvässä joukkueessa ammattifutista, tehden sitä kokopäiväisesti...Day in and out, treenaisin terveenä, keskittyen siihen 100% ja saisin ulosmitattua potentiaalini!

Ja siinä oli meidän tämän viikon höpinät tällä kertaa. Alla olevan videon myötä toivotamme sinulle aivan ihanaa viikkoa ja haastamme sinut miettimään kolme asiaa mistä olet juuri tänään kiitollinen?
​
0 Kommentit

​Tiedämme mikä on lehmä, mutta tiedämmekö, mikä on ylämaankarja?

22/9/2021

1 Kommentti

 
Kuva
"Minä olen". Ylämaankarjan vasikka Clara, Satakunnan Köyliössä. Kuvaaja: Riikka Palonen

Ylämaankarja, Highland Cattle, Haiku.

Useimmiten ylämaankarja on tunnettu sen kuvauksellisesta ulkonäöstä, mutta muuta siitä ei usein tiedetä. Nyt haluamme mahdollisimman yksinkertaisesti avata ylämaankarjan elämää. Aluksi kaksi faktaa:
1. Vaikka ylämaankarja ulkomuodoltaan poikkeaa suomen enemmistö lehmistä, on se lihakarjanauta.
2. Ylämaankarja viihtyy parhaiten taivaan alla, eikä asu talvisinkaan navetassa. 
Ylämaan karja on yksi maailman yli 250 karjarodusta. Se kuuluu lihakarjarotuihin ja on jalostettu ensisijaisesti emolehmätuotantoon.  Emolehmätuotanto tarkoittaa, että tuotannossa emolehmät tuottavat laadukkaita vasikoita. Myytävä lopputuote on liha, mutta ennen lihaksi päätymistä eläimet elävät pitkään laitumella tai ulkona laumassaan. Lehmä-emo synnyttää kerran vuodessa vasikan. Vasikka elää emänsä kanssa ja juo sen maitoa noin puolivuotiaaksi asti. Sen jälkeen nuoret vasikat lähestyvät sykukypsyyttä ja usein ne erotetaan omaksi ryhmäksi. Urospuolisia nuoria nautoja kutsutaan mullikoiksi ja naaraspuolisia hiehoiksi. Se kuinka pitkään hiehot ja mullikat kasvavat riippuu lihakarjarodusta. Toiset kasvavat nopeammin, kuin toiset.
​Ylämaankarjan hiehot ovat noin kahden vuoden iässsä valmiita teurastettaviksi, sonnit kolmevuotiaina. Hiehoista muutama valitaan jatkamaan pitkää elämää emolehmänä ja muutama sonni astutussonnina. Kaikki emolehmätuotannon lehmäroduista ovat pitkäikäisiä. Hyväkuntoinen ja terve emo voi synnyttää yli kymmenen kertaa, ylämaankarjan keskuudessa viisitoistakaan kertaa ei ole harvinaisuus. Lehmän tiineys kestää saman verran kuin ihmisen raskaus, eli noin yhdeksän kuukautta. Siksi emolehmä saatetaan tiineeksi uudestaan noin kolmen kuukauden kuluttua poikimisesta, jolloin seuraava vasikka syntyy noin vuoden kuluttua edellisestä. Lehmä tulee tiineeksi sonnien astuttaessa sen tai keinosiemennyksen kautta. Ylämaankarjalla tavallisinta ovat lauman mukana kulkevat sonnit. Tällä luonnollisella lisääntymistavalla on paljon etuja, mutta myös haittoja. Sonnit voivat olla vaarallisia, laumansa puolustajia. Heidän läsnäolo ja käsittely vaatii tuottajilta erinomaista karjasilmää ja käsittelytaitoa.
​Ylämaankarja elää siis laumassaan, sinne syntyen vasikoita. Ne elävät vapaina ja vasikat saavat kasvaa luonnollisessa ympäristössään. Hyvä laatuiset vasikat voidaan ottaa emokasvatukseen, osa sonneista astutussonneiksi ja loput menevät teuraaksi. Lauma elää ympäri vuoden ulkona, pärjäten paksun turkkinsa ansiosta myös kylmissä ja karuissakin olosuhteissa. Ylämaankarja tilallisen arkeen kuuluu mm. laumansa hyvinvoinnista huolehtiminen, isojen laidunalueiden teko ja ylläpitäminen. Kesäisin Haikut syövät laitumen ruohoa, mutta talvisin heille pitää viedä suuria määriä rehua-säilörehua tai heinää. Rehujen viemisessä, ruokinnassa ja juomaveden huollossa talvisin säällä kuin säällä on haasteensa.
Ensi viikolla 27.9.2021 lanseeramme uuden kuvan: Minä olen. Tämän kirjoituksen ajatuksena on, että kun seuraavan kerran näet Highland Cattle taulun tai ostat Minä olen- taulumme, tiedät hieman enemmän rodusta ja ymmärrät sen olevan lehmä, niinkuin muutkin lehmämme.​
Aikaisemmissa kuvissamme Onnenläntin tuotteissa on ollut kolme eri rotua ja nyt onkin ilo saada mukaan neljäs rotu! Niinkuin ihmisissä erilaisuus ja ainutlaatuisuus on kaunista, on näin myös lehmissä. Rotuina tähän astisissa kuvissamme ovat olleet lihanautarotu Hereford, suomenkarjarotu Lapinlehmä sekä suomen toiseksi yleisin maitorotu Ayrshire.
​
Nyt haastamme sinut, kommentoi minkä kuvan lehmä on mielestäsi mitäkin rotua? Voit samalla halutessasi kirjoittaa mikä kuva herättää sinussa eniten tuntemuksia ja miksi? 
1 Kommentti
<<Edellinen
Eteenpäin>>


    ​Meidän blogi

    Onnenläntin blogi. Lehmät & luonto, meidän äiti-tytär yrityksen tekemiset ja hyvät vibat siirtyi maaliskuusta alkaen tänne!

    Arkisto

    maaliskuu 2022
    helmikuu 2022
    tammikuu 2022
    joulukuu 2021
    marraskuu 2021
    lokakuu 2021
    syyskuu 2021
    elokuu 2021

    Kategoriat

    Kaikki
    Cows
    Kirja
    Love
    Nature
    Onnenläntti
    Tiesitkö
    Tietoisku
    Vinkkinurkka

    RSS-syöte

    Tilaa E-kirja

Powered by: Onnenläntti

  • Koti
  • ITE-lehmät
    • Käsityöohjeet
  • Näyttely 2024
    • Kuvien takaa- tekstit >
      • Kuvaajat >
        • Kuvat näyttelyssä
        • Erityis -ja kunniamaininnat
    • Näyttely 2022
    • Näyttely 2021
    • Näyttelyt 2020
    • Näyttely 2019
  • Blogi
  • Shop
    • Onnenläntti
  • Meistä
    • Hanke
  • in english