TIESITKÖ?

Lehmä ja ympäristö

Yli puolet uhanalaisista lajeista ovat riippuvaisia tai hyötyvät laiduntavista lehmistä. Moni hyönteinen saa alkunsa lehmän lannasta. Tärkeitä ravintolähteitä hyönteisille ovat myös laitumella olevat kasvit, kuten apilat. Lehmien kävellessä aamuin illoin laitumelta navettaan lypsylle, tekevät niiden sorkkien painatukset tilaa ketokasveille peltotien penkareella.
 
Karjan laidunnus pitää kulttuurimaisemia avoimina, hoitaa meren lahtia ja järvien poukamia. Laidunnuksen loputtua, alueen valtaavat nopeasti reheävät kasvit, kuten kaisla ja ruoko. Ruo'on varjo syrjäyttää monen kasvin kasvun ja lintulajit lentävät muualle, häviten maisemasta.
 
Karja ei paranna ainoastaan luonnontilaa, vaan parantaa myös peltomaan rakennetta. Karjan lanta nostaa maaperän humusrakennetta. Myös karjaa tarvitseva nurmikasvusto lisää peltomaan humusrakenetta. Humus pitää pellon maaperän kuohkeana ja toimii vesivarastona. Humus toimii kuin pesusieni. Se pystyy sitomaan  paljon vettä ja luovuttaa kosteutta kuivina ajanjaksoina. Tämä mahdollistaa viljan kasvun myös sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Mikäli ilmasto muuttuu ennusteiden mukaan, tarvitaan siis peltoja, joissa on hyvä humusrakenne. Peltoja, jotka saavat säännöllisesti karjan lantaa ja kasvattavat karjan tarvitsemaa nurmea.

Kuva: Katja Korhonen

​Tilat vähenevät rajusti

Vuonna 2009 aloitin tutkimukseni lehmän maitorasvan laatueroista. Tällöin Suomessa oli noin 11 000 maitotilaa. Viime viikolla kerroin tuloksista kansainvälisessä konferenssissa (2nd International Biodynamic Conference 2021.) Tänäpäivänä maitotiloja on enää vähän yli 5000. Raju supistuminen jatkuu. Mikäli tilahaastatteluihin perustuvat ennusteet toteutuvat on meillä muutaman vuoden päästä enää 2000 lypsylehmiä pitävää tilaa.
 
Olet kenties kiinnittänyt huomiota lehmien häviämiseen maaseutumaisemastamme. Viime vuosikymmenellä on hävinnyt noin 6000 maitotilaa, 90-luvulta katsottuna jopa 40 000.
 
Ei ole siis ihme, että lehmistä ja laidunnuksesta riippuvaiset lintu- ja hyönteislajit ovat dramaattisesti vähentyneet. Niillä on karkeasti 40 000 paikkaa vähemmän elää ja lisääntyä, kuin vielä 30 vuotta sitten.

Miksi pienet maitotilat häviävät?

Taloudelliselta kannalta karjatilojen vähentyminen ja jäljellä olevien tilojen tilakoon kasvattaminen tuo paljon etuja. Isommat tilat pystyvät tuottamaan edullisemmin, koska koneet, tilat ja ihmisten työaika tulee tehokkaampi hyödynnetyksi.  Jatkojalostajien, eli meijereiden on paljon edullisempi hakea maitoa 2000:lta tilalta kuin 12 000:lta. Lopputulemana suurempien tilojen ansiosta maito on kaupassakin edullisempaa.
 
Maatalouskoulutuksessa ja maatalouspolitiikassa tilakoon kasvattaminen onkin ollut selkeä päämäärä ainakin 70-luvulta lähtien. Siksi esimerkiksi aloittavan viljelijän tuen saaniin ehdoksi määritettiin jo 2000- luvun alussa 80 lehmää. (Tänäpäivänä keskimääräinen  lehmämäärä on n.50 lehmää)
 
Ala on niin tottunut kasvuun, että navetan remontti tai uudisrakennus ilman lehmäluvun kasvua harvoin saa hyväksyntää. Tuttuja ovat tarinat pankeista, jotka kieltäytyvät rahoittamasta 50 lehmän navettaaa, mutta tarjoavat samalla rahaa 200 lehmän rakennukseen. Myös maitotuottajien kesken paine kasvuun on suuri. Usein tyrmätään melko äänekkäästi mietteitä rakennusurakasta, joka pohjautuisi vanhan lehmäluvun säilyttämiseen.
 
Suurin osa pienistä navetoista on parsinavettoja. Näissä perinteisissä navetoissa lehmät ovat kiinnitettyinä parsiin. Kesäisin parsinavetan lehmät liikuskelevat vapaasti laitumella, mutta talvisin eläimet ovat koko ajan kiinni, mikä ei enää vastaa nykypäivän käsitystä optimaalisista pito-olosuhteista. Myös ihmisen työskentelyn kannalta parsinavetta on epäedullista ja sisältää runsaasti fyysistä työtä. Pito- ja työolosuhteiden päivittäminen ei käy napin painalluksella. Luvassa on iso rakennusprojekti ja kuten äsken jo todettu, rakennusprojektin yhteydessä lehmäluku useimmiten vähintään tuplaantuu.
 
Tästä näkökulmasta näyttää väistämättömältä, että pian eläisimme tilanteessa, jossa maassa toimii noin 1000 karjatilaa, osa lypsää maitoa ja osa kasvattaa lihakarjaa. Teknisesti tämä on hyvin toteutettavissa. Tämä ei tarkoittaisi valtavan isoja karjatiloja, vaan keskimäärin 400 lehmää per maitotila.
 
400 lehmän tilalla on toki jonkun verran haasteita tavoiteltaessa hyvää ympäristöjälkeä ja eläinten hyvinvointia, mutta ne ovat voitettavissa osaavalla tilanpidolla. Ympäristön kannalta ongelman ydin ei ole kasvavat tilakoot, vaan pienten tilojen häviäminen.
 
Taloudellisessa mielessä on ongelma, että isot tilat lisääntyvät, koska niiden olemassaolo alentaa maitohintoja. Alempi maitohinta tekee jossain vaiheessa pienien tilojen toiminnan (nykyisellä rahoituskaavalla) mahdottomaksi.
 ​

Miten ongelma ratkaistaan?

​Se on hyvä kysymys. Patenttiratkaisua ei ole. Ongelman tunnistaminen ja sen sanoittaminen on ensimmäinen askel kohti muutosta.  Seuraava askel olisi, että hyviä ja edullisia rakennusratkaisuja pienille tiloille olisi helposti saattavilla. Lisäksi on tärkeää että pienten karjatilojen välttämättömyys tunnistetaan hyvän tulevaisuutemme kannalta poliittisesti.  

11.9 vietetään lähiruokapäivää, jolloin moni tilalainen avaa ovensa. Tämä on oiva mahdollisuus maallikolle tutustua tilan toimintaan ja tukea heitä ostamalla suoraan tilalta! Löydä tila läheltäsi osoitteesta www.ostatilalta.fi.

Kuva: Katja Korhonen

Lähteet:

https://stat.luke.fi/maatilojen-rakenne-2008_fi
Tietohaarukka 2019 Maaatalous-ja puutarhayritysten päätuotantosuunnat
https://www.ruokatieto.fi/sites/default/files/media/ruokafakta/tietohaarukan_taulukot/tietohaarukka2015_suomi.pdf
https://stat.luke.fi/tilasto/32 Maatalous ja puutarhayrityksien rakenne 2020
​