​Elämää käsillä -oppaassa on paljon tietoa ITE-taiteesta ja ohjeita taidelehmien valmistamiseen.

​Järvenpäässä asuva kesäyläneläinen Kalevi Joutsela valmistaa luonnollisen kokoisia lehmiä laudanpätkistä. Liike ja lehmän olemus tulee hyvin esille karkeasta materiaalista huolimatta. Mitä jos lehmän suunnittelisikin toisessa mittakaavassa? Kokeile askartelutikkuja - niitä jäätelötikun oloisia. Valmistamisessa tarvitaan myös mattoveitsi ja viivotin tikkujen katkaisemiseksi siistiksi sekä nopeasti kuivuvaa liimaa, esimerkiksi kuumaliimaa.

"Kaikista suurmiehistä tehdään rintakuva. Miksi ei sitten lehmästä, joka on rakentanut niin paljon hyvää?", Euran ja Kiukaisten äijien käsityökerho tuumasi. 

Kätevinä miehinä he valmistivat lehmän rintakuvan puusta ja nostivat sen jalustalle pyörien päälle.  Profiilien väliin pursotettu polyuretaani leikattiin oikeaan muotoon. Maalaus ja yksityiskohdat viimeistelivät teoksen.

Lehmä esiteltiin Eläkeliiton lehmäparaatissa vuonna 2015 ja se on sen jälkeen ollut ryhmän vetäjän, Hannu Raineston pihalla.

Petäjäveden eläkeläiset tekivät muutamia vuosia sitten upean lehmän ja vasikan. Lehmän käsityöohje löytyy käsityöohjeiden aikaisemmista ohjeista ja lehmästä kerrotaan myös blogissa.

Nyt on kuitenkin vasikan vuoro. Vasikka syntyi siten, että Finnfoam-levyjä kiinnitettiin kuumaliimalla yhteen vasikan leveyden verran. Syntynyt kuutio muotoiltiin mattoveitsellä vasikaksi. Eläin päällystettiin villalla. Se neulahuovutettiin ensin villan pysymiseksi paikoillaan ja tämän jälkeen vielä märkähuovutettiin veden ja mäntysuovan avulla. Korvat huovutettiin erikseen. Sorkat valmistettiin nahasta ja kuumaliimattiin paikoilleen. Häntänä toimi paikoilleen ommeltu köysi.

Kävin noutamassa vasikan Petäjävedeltä autolla. Se lähtisi Saksaan GRÜNE WOCHE - messuille yhdessä muutamien muiden ITE-taidelehmien ja valokuvien kanssa. Emolehmän piti lähteä myös, mutta valitettavasti kuljetuksessa ei ollut sille tilaa. Tapasin talvisessa kelissä keski-suomalaisessa maaseutumaisemassa, tienristeyksessä Aira Kivelän ja hänen miehensä. He olivat ystävällisesti tulleet vastaan, jotta osaisin oikealle navetalle.

Ajoimme perä kanaa pientä tietä pitkin. Se mutkitteli, ja oli paikoin huonossa kunnossa. Pääsimme kuitenkin viimein ison navetan pihalle. Emäntä ja isäntä tulivat talosta tervehtimään ja lähdimme tapaamaan lehmää ja sen vasikkaa.

Eläimet ovat vielä valloittavampia luonnossa kuin kuvassa! Aira kertoi, että lehmää oli juuri korjattu. Se oli ollut palvelutalossa ja kovan silityksen vuoksi villa oli kulunut turvasta pois. Joulun jälkeen lehmä menisi taas ikäihmisten ihailtavaksi.

Lehmien tekeminen oli ollut ikimuistoinen projekti, Ison lehmän valmistaminen oli kestänyt vain kuukauden pieneltä tekijäryhmältä. Vasikka oli tullut siinä sivussa ihan hetkessä. Aira esitteli kuvakirjaa lehmän teosta: aika sutinaa siinä oli. Villaa oli kulunut valtavasti. Kysyessäni, eikä ranteet tulleet kipeäksi neulalla tikuttamisesta, Aira vastasi, että hän on tottunut lypsämään ja tekemään maaseudun töitä, se oli helppo juttu. Vaikka tekemistä oli ollut paljon, porukassa kaikki sujui nopeasti. Oivalluksia käsityön tekemisestä ja erilaisista ratkaisuista tuli myös matkan varrella, esimerkiksi sorkkien suhteen.

Ennen vanhaan sanottiin kuulemma, kun lehmä vietiin teuraaksi, se meni Pariisiin - ilmeisesti sillä tarkoitettiin sitä lehmien taivasta. Nyt vasikka pääsi Berliiniin ja tulee vielä kertomaan seikkailuistaan sieltä takaisinkin.


​

Teksti: Jussi Paarvala

​Kesällä 2015 järjestettiin Seinäjoella Eläkeliiton liittokokous. Tuolloin aikaisin keväällä oli toiveena jäsenyhdistyksille, että he valmistaisivat paraatia varten lehmiä. 

Kun Soinissa jotkut henkilöt epäilivät julkisesti salaa, etteivät Soinin eläkeläiset saisi mitään aikaan. Tuolloin ryhmä Soinin eläkeläismiehiä päätti näyttää epäilijöille. Heidän yhteisellä päätöksellä todettiin, että lehmä tehdään.

Tuumasta toimeen, miehet ottivat ison saavin, rullanpuolikkaan kanaverkkoa, ison määrän sanomalehteä ja liisteriä. Hankittiin väriaineita, Ayrshiren ruskeaa ja lumenvalkoista lateksiväriä. Tyhjillään olevasta Iironrannan kansakoulusta löytyivät tilat lehmäntekoon. 
​
Lehmä runkoa muotoiltiin kanaverkolla, päällystettiin liisterillä ja sanomalehtimassalla, jalat tehtiin puusta ja muotoiltiin, pää myös tehtiin kanaverkkoa, paperimassaa ja liisteriä käyttäen. Häntä tehtiin paksusta köydestä. Valmistettiin alusta pyörillä ja kiinnitettiin lehmä jalustaan. Koko komeus kruunattiin Unionin korvamerkinnöillä.

Työryhmä uhrasi tekemiseen yhteensä noin sata miestyötuntia. Kesän 2015 paraatissa lehmä edusti Eläkeliiton Soinin yhdistystä nimellä Muru, varsin kunniakkaasti.

Nyttemmin lehmä on saanut etuliitteen Sisu joka kuvaa hyvin pienen mutta sisukkaan Soinin ja samalla tekijöidensä, neljän miehen tahtotilaa.

Tekijät ovat: Jouko Välimäki, Alpo Huvila, Seppo Saarinen ja Kalevi Laitila