Lehmä on kotieläin, mutta niitä on talojen ulkopuolella

Ne asuvat usein maalla, mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päättää itse. Lehmillä on seitsemän sivua: yläpuoli, alapuoli,ylempi puoli, alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli. Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvat voivat kiinnittyä siihen. Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristeina. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivulla.

Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi. Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta ne voivat sanoa muuuuu....

Alemmalla puolella on häntä, sitä käytetään kärpästen hätistämiseksi, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku. Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella on vain tukka. Sitä kutsutaan lehmän tukaksi ja se on aina saman väristä kuin lehmäkin. Lehmän väri o kirjava.

Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristä avaaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maito heilutetaan siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut.

Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi ja niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen.

Lehmä ei syö kovin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa justoa. Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en ole vielä oppinut. Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa.

Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten lehmän mies. Sonnie ei anna maitoa, joten sen takia se ei ole nisäkäs.

Niitä jotka hakevat lehmät kun ne tulevat vanhoiksi sanotaan lehmänvangitsijoiksi. Ne istuvat usein auton edessä. Niin lehmät lahdataan. Maito laitetaan tetroihin ja me ostamme maidon kaupasta. Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusiokäytöksi.

Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin, ja tämän vuoksi minä pidän lehmistä valtavasti.

OPETTAJAN Kommentti: En ole koskaan lukenut vastaava. 
P.S teksti päättyi tänne tädin kautta. Paljon kiitoksia niin pojalle, tädille kuin mummolle.

Kuvaajien nimet jäivät kirjoittajalta mainitsematta. Tässä tarkennus. Aloituskuva: takana Katja Korhonen, ylhällä Suvi Mansikka-Savolainen, edestä Riikka Tuomi, oikealla Minna Rintamäki.  Toinen sivu ylin ja alin kuva Juha Laitalainen,  keskellä  Hanne Kankare

Raision kaupunkikirjaston järjestämän kirjoituskilpailun lähetettiin yhteensä 16 tarinoita. Työt palkittiin 21.08.2019

Tekstit löytyvät Raision kirjaston facebooksivulla. Linkki alla: 

Minna Rintamäki"Maalaisromantiikkaa"
- Kuvassa Kuortin Inari (PSK) sekä LSK-keinosiemennyssonni Hulikan Juureva, jonka omisti Viking Genetics. Kuva otettu Seinäjoen Farmari-näyttelyssä 4.7.2013, rantalaitumelta.
Nuori sonnipoika on vähän ujo ja ihmeissään kokeneemman rouvan tehdessä tuttavuutta... Maalaisromantiikkaa.

Näyttely muutti! Turun pääkirjastossa 30.6. asti. Ihanat tilat. Pystytyksessä avainhenkilöt Gunnar Högnäs ja Eeva-Leena Kortetjärvi. Rautaiset ammattilaiset. He löysivät myös lukuisat lehmäaiheiset kirjat vitriineihin niin aikuisille kuin lapsille.  https://adobe.ly/2HSQiN1.
Kuvassa Jenni Naumasen Visio ja Alajärven Eläkeliiton tekemä Kaunikki. Toisessa kuvassa Kalevi Joutselan puuveistos. Taustalla oleva Miina Äkkijyrkän vasikka ei kuulu näyttelyyn, mutta sopii mainiosti kuvaan!



​

​Maskun seurakunnan Kirkkoherra Jouko Henttisen puhe
Maskun  Kylvön siunaamisessa su 5.5.2019 Kaiturin tila.

1.Kor. 3: 6-9
 Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
 Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. 
 Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. 
 Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus. 


Kasvien viljelyssä puhutaan kasvutekijöistä. Niillä yleensä tarkoitetaan kasvien veden-, ravinteiden, valon, lämpötilan tai hapen tarvetta. Paavali puhuu po. Korinttolaiskirjeessä myös kasvutekijöistä, tosin henkisessä tai hengellisessä mielessä. Tarvitaan pelto ja siemenet, istuttaja tai kylväjä, kastelija tai viljelijä mutta tärkein hänen mielestään on kuitenkin Jumala, joka antaa kasvun ja luo perusedellytykset kaikelle sadonkorjuulle. 
 
Paavalin kielikuva paljastaa, että jos uskoo näkymättömään Luojaan, ihmisestä ja koko luomakunnasta tuleekin tämän Luojan viljelypelto. Tätä peltoa kutsutaan elämäksi ja elämän tarkoitus on hyvän kasvattaminen ja toisille jakaminen. Elämä on näin ollen sekä lahja että tehtävä. 
 
Itsestäänselvyys elämänasenteena on suuri synti ihmisellä. Se johtaa ikävän usein kiittämättömyyteen,
itsekkyyteen, tyytymättömyyteen ja itsensä korottamiseen toisten yläpuolelle. Lisäksi se tekee ihmisen sokeaksi näkemään, kuinka sekä ihmiselämä että luonto ovat herkästi haavoittuvia. Tämän herkkyyden säilyttäminen kovien arvojen maailmassa tuntuu olevan entistä tärkeämpää. Ehkä tätä herkkyyttä voisi kutsua – Jeesuksen sanoja lainatakseni - lapsenkaltaisuudeksi.
 
Raamatun sanomalla on sama lähtökohta kuin pienellä lapsella konkreettisen ajattelun kautena: kaikki on aina jonkun tekemää: jos tuoli on puusepän tekemä ja kissanpentu kissaemon, niin kuka on tehnyt auringon ja tähdet, mistä puut ja kasvit saavat kasvusta. Näinhän lapset tivaavat vanhemmiltaan.
Meille aikuisille nämä kysymykset ovat lapsellisia ja naiiveja, koska me aikuiset (melkein) tiedämme niihin vastauksen. Sanon ”melkein”, koska mitä enemmän biologiset lainalaisuudet aukeavat tutkijoille, sitä enemmän heille myös syntyy vastaamattomia kysymyksiä! 
 
Maanviljelijät ja karjankasvattajat tietävät, kuinka paljon me olemme riippuvaisia luonnosta. Olemme sitä vieläkin apuvälineistä, lannoitteista, lääkkeistä tai kehittyneistä menetelmistä huolimatta. Kuinka hienoa, että meille on tehty ruoan hankinta helpommaksi mutta kuitenkin – me ”melkein” hallitsemme kaiken. Tämä ”melkein” vetää oikuttelevien satovuosien jälkeen hiljaiseksi ja nöyräksi. 

Jeesus käytti yksinkertaisia mielikuvia elämästä, kun hän kertoi ihmisille Jumalan näkymättömän maailman asioista esim. kuoleman jälkeisestä ajattomuudesta: Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Koska en voi esittää parempaakaan, luotan Kristuksen kertomaan: maallisen elämän jälkeenkin minä olen, tunnen, rakastan ja koen yhteyttä, koska olen tullut kotiin, omaan kotiini. Kaikella on siis tekijänsä ja tällä tekijällä on persoonalliset kasvot. Koko elämällä ja olemassaolollamme on persoonalliset kasvot. 

Maa on ollut ennen meitä ja se jää meidän jälkeemmekin. Maa on meille annettu tehtävä ja lahja: muokkausta, lannoitusta, kastelua, sadonkorjuuta. Kun me viljelemme maata ja kasvatamme karjaa me samalla tunnustamme, että olemme hyvällä tavalla kiinni luonnossa. Viljellä ja varjella - niinhän Jumala ihmistä on kehottanut tekemään. Kaikki tämä on lahjaa Luojalta. Se on persoonallisen Jumalan lahja lapsilleen. 
 
Suuri vääryys on se, että me kyllä otamme lahjat vastaan mutta käännämme sen jälkeen selkämme "koska me muka tiedämme jo mistä lahjat ovat tulleet" ja sen jälkeen vielä riistämme luonnon pääoman tulevilta sukupolvilta. Me tosin tiedämme MITEN ne luonnon lahjat tai luonto ovat tulleet mutta emme tiedä MISTÄ tai MIKSI. Näiden kahden selitysmallin välillä on suuri ero! 

Koska elämä kaikessa laajuudessaan ja rikkaudessaan on meille annettu, on se meille lahjaa. Siksi kiitollisuus ja ihmettely ja ihailu ja rakastaminen ovat edelleenkin oikeita asenteita elämän suurten kysymysten edessä. Vain näiden asenteiden lisääntyminen ihmisissä, voi pelastaa maapallomme tuholta. 

Rukoilen, että Pyhä Henki synnyttäisi tällaisen mielen meissä jo täällä ajassa, koska kun kohtaamme elämän antajan päiviemme päätyttyä, ovat nämä asenteet ainoat oikeat. Kiitollisuus, ihmettely, ihailu ja rakastaminen ovat Hengen lahjoja, jotka annetaan lahjana niin kuin pelastava uskokin. Kaikki on siis lahjaa, kaikki, koko elämä. 
 
Jouko Henttinen
kirkkoherra
Maskun seurakunta

KUTSU SINULLE

Meillä on ilo kutsua sinut Jos lehmät puhuisivat - näyttelyn  Varsinais-Suomen avajaisiin.
Kohtaa sisäinen lehmäsi. Valokuvat, ITE-taide, runot ja tarinat

Tapahtuman hengettärenä Heli Laaksonen

Sunnuntaina 17.3. klo 18 Yläneen Luontokapinetissa. Hovilanmäentie 2, Yläne.

Tervetuloa!
​

 
Näyttelyn avajaisviikonloppu on nyt takana ja olen t o d e l l a väsynyt, mutta samalla on onnellinen olo kahdestakin syystä. Ihmiset ovat ottaneet näyttelyn ja sen sadat lehmät omakseen presentaation toimiessa peräti 600 neliön tilassa maailman suurimpien ruokamessujen oheisnäyttelynä samalla ikäänkuin ihmisten suurena oleskelutilana tarjoten tietoa ja upeita teoksia ystävistämme lehmistä.

Onpa kyseessä myös näyttely, jossa lapset voivat taiteilla omat kuvateoksensa, joko paperille, suoraan lattiaan tai sitten askarrella käpylehmänsä tai tehdä puukapulaversionsa..
Ihmiset rakastavat jo nyt tätä näyttelyä. . Tätä herkkua on tarjolla Berliinissä vielä miltei parisen viikkoa ja jatkoakin on luvassa Saksan turneen lisäksi myös ehkä EU:n ytimessä Brysselissä ennen näyttelyn siirtymistä kotimaahamme hiukan pienemmän yleisön ääreen loppuvuodeksi hämmästyttämään, kummastuttamaan ja ennen muuta ihastuttamaan.

Näyttely toimii mainiosti myös pienempänä kokonaisuutena 😊 Kirjakin tästä kaikesta upeasta aineistosta on mahdollisesti luvassa, joten ehkäpä lehmät, jolleivat puhu niin ainakin puhuttelevat vielä monin tavoin piiitkän aikaa - Tässä on sitä oikeanlaista pöhinää, joka syntyy pyyteettömien osallisten sydämistä kumpuavista teoista, ei pelkistä sanoista tai ihmisen oman egon pönötyksestä.. Ammuu! 😉

Kuva ja teksti: Juha Laitalainen (Lyhennetty)