|
Viimeiset kaksi viiikkoa on täällä blogin puolella pohdittu isojakin asioita, mutta tänään vuorossa kevyempää lukemista. Vuoden 2019 Raision kirjaston kirjoituskilpailuun tullut, sittemmin palkittu kirjoitus- piristämään sun päivää! AMMUU JA SIKA LAULOI-Siel metsäs on suonsilmä, isoveli kertoi. Sinne on upoksiin mänt lehmä ja se on noiduttu! Tietenkin kielletty paikka kiinnosti (nykyisen Yhteiskoulun takainen metsä) ja sinne oli mentävä. Söin matkalla tuoreita havunneulasia kuin entinen Raision kirkkoherra joka sekin kuljeksi metsässä ja suunnitteli saarnojaan ja mietiskeli muuten vaan. Tapasin hänet silloin tällöin metsäpolulla. En löytänytkään noiduttua lehmää, niinpä hyppelehdin metsäpolkua pitkin takaisin kotiini päin Ihalaan. Siellä Siirin niityllä makaili kaksi lehmää. Ruutumekkoon, -esiliinaan ja -huiviin puettu karjakko saapui ämpärit kolisten niitylle iltalypsyyn. Menin katselemaan hänen lypsämistään. Sain kokeilla itsekin mutta eihän sieltä paksusta pallurasta mitään tullut. Lehmä pamautti voimakkaasti hännällään minua päähän ja mörähti. –Siitäs sait! Kirmailin niityllä ja karjakkotäti varoitti löysistä miinoista. Tietenkin osuin sellaiseen ja se lämmin liukas löyhkäävä miina tursui varpaitteni väleistä. Lähdinkin kotipihan kaivolle pesuun. Likavarpaisiin ei kiinnitettykään huomiota kun isoveli oli aiheuttanut jotain kummallista. Hän oli avannut Siirin sikakarsinan veräjän siinä kentän kopin takana ja siat pääsivät karkuun. Ne juoksivat pitkin Ihalan urheilukenttää josta niitä joukolla pyydystettiin. Emakko kiersi oikein hiilirataa ja miehet perässä. –Ko se sika laulo miul jot avvaa veräjä! puolusti veli itseään. T.T.  Kuva: Asko Salmi
0 Kommentit
Jätä vastaus. |
|
RSS-syöte