Tänään vuorossa hieman rennompi blogi! Blogi missä saatte tietää hieman lisää meistä, ette mitään tärkeää vaan aivan randomjuttuja. Kysymmme toisiltamme kolme kysymystä. Emme keskustelleet kysymyksistä mitään etukäteen, vaan molemmat saivat kysyä toisiltaan aivan mitä vain maan ja taivaan väliltä. Tanja kysyy, Katja vastaa: 1. Aloitetaan klassisella! Kolme esinettä, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle? Ison muistilehtiön, rasian pehmeitä kuulakärkikyniä ja rasian pehmeitä lyijykyniä. Kirjoittamalla aika ei käy koskaan pitkäksi, ja ehkä oppisin siellä viihdoin piirtämään. Toki käytännöllisistä syistä mietin, pitäiskö vaihtaa kuulakärkikynät veitseen? Lyjykynillä kun voi sekä kirjoittaa, että piirtää. Tanjan kommentti: Huh, tässä venytettiin jo rajoja kun kysyttiin kolmea esinettä ja äitillä on mukana kaksi rasiaa kyniä?! Mitä te lukijat olette mieltä, yksi rasia kyniä= 1 esine vai yksi kynä = 1 esine? 2. Kerro meille jotain, mitä suurin osa ei sinusta tiedä? Olen aika ujo ja sisimmässäni erakko. 3. Mistä olet kiitollinen juuri tänään? Se on ihana kysymys juuri tänään, koska asioita sattuu olemaan niin paljon. Syysauringosta ja syysväreistä syvää sinistä taivasta vasten. Raikkaasta ilmasta ja tuoksusta jossa leijuu sieniä, puolukkaa ja mäntyaromia, haukan huutoa ja viimeisiä joutsenia jotka lentävät kotipellon yllä. Omenoista ja puolukoista, joita voin poimia suuhuin kävelypolkuni varrelta. Marjo Onnelan iloisesta äänestä, joka sai minut mukaan osallistumaan K-50 tapahtumaan Tampereella viikon päästä. Välillä on ihana tunne, kun asiat vain loksahtavat paikalleen lähes itsestään ja yllätttäen järjestyy tapahtuma! Olin heti aamusta kiitollinen kun heräsin, ja kuulin mieheni Jorman kolistelemasta keittiössä. Hänen tekemästään kiireettömästä kaurapuurosta ja hellapuiden tuomasta tuoreesta lämmöstä. Juuri tässä alkusyksyllä hellavalkean tuoma tuoksu ja pehmeä lämpö tuntuu erikoisen hienolta. Siitä, että voin istua tässä ja kirjoittaa vastausta kysymykseesi, että voin vaihtaa ajatuksia sinun kanssasi ja tehdä töitä yhdessä. Olen kiittollinen, että voin asua täällä Onneläntillä, kokea puolisoni rakkauta jotenkin hämmästyttävän vankkana kehittyvän yhä yllättävästikkin. Lapsistani ja lapsenlapsesta. Mummossa versova hymy kun katselen Leon omenapuuta, joka kasvoi pituutta siitä huolimatta, että jänikset ja peurat olivat kalunneet sen paljaaksi, ja nyt siinä on punaiset lehdet? Varmasti jää paljon tämän päivän kiittollisuuden aiheistä mainitsematta. Osa jää mielestä lähes tiedostamattomana, osaa ei kehtaa kirjoittaa. Entisellä ratsastuskentällämme tervehtii joukko moottorisahaveistoksia, joiden joukossa on monta karhua, kotka, pöly, susi ja susikorento. Eli susi jolla on sudenkorennon siiveet. Patsaista tehdään kyläyhdistyksen kanssa jossain vaiheessa veistosryhmä kirkonkylän keskustan elävöittämiseksi talvella. Kun iltaauringon valossa katselen puisia veistoksia olen hemmetin kiitolinen siitä, että saan olla tässä, osa yhteisöä, johon en ole syntynyt, mutta johon nyt kuulun. Katja kysyy ja Tanja vastaa: 1. Mikä on paras vuodenaika? Hmm tämä on vaikea. Tykkään vaihtelusta, niin parasta on aina uuden vuodenajan alku. Jos pitää sanoa yksi niin syksy! Musta on ihanaa kun syksyllä on vielä valoisaa, mutta samanaikaisesti kodikasta. On viileää, mutta ei vielä kylmä. Parasta on, kun saa vetää ylle hupparin ja ottaa esille pipot! 2. Entä paras aika vuorokaudessa? Paras aika vuorokaudessa on ilta, oon niin iltaihminen! Alkuillasta on usein treenit ja sitten treenien jälkeen voi vaan chillata ja rauhoittua kotona. Illalla ei yleensä ole kiire minnekkään, voi vaan olla. 3. Jos kaikki olisi mahdollista, mitä tekisit nyt? Hmmmmmm. Olen tällähetkellä muuttamassa, niin teleporttaisin itseni ja muuttotavarat uuteen kaupunkiin. Tämän jälkeen kaikki kalenterissa lukeva tehtäisiin puolestani ja ottaisin kuukauden matkan jonnekkin hurmaavaan lämpimään paikkaan! Jos tässä puhutaan tekemisestä, arjesta, mitä tekisin elämälläni jos kaikki olisi mahdollista just nyt. Niin silloin pelaisin ulkomailla hyvässä joukkueessa ammattifutista, tehden sitä kokopäiväisesti...Day in and out, treenaisin terveenä, keskittyen siihen 100% ja saisin ulosmitattua potentiaalini! Ja siinä oli meidän tämän viikon höpinät tällä kertaa. Alla olevan videon myötä toivotamme sinulle aivan ihanaa viikkoa ja haastamme sinut miettimään kolme asiaa mistä olet juuri tänään kiitollinen?
0 Comments
Ylämaankarja, Highland Cattle, Haiku.Useimmiten ylämaankarja on tunnettu sen kuvauksellisesta ulkonäöstä, mutta muuta siitä ei usein tiedetä. Nyt haluamme mahdollisimman yksinkertaisesti avata ylämaankarjan elämää. Aluksi kaksi faktaa: 1. Vaikka ylämaankarja ulkomuodoltaan poikkeaa suomen enemmistö lehmistä, on se lihakarjanauta. 2. Ylämaankarja viihtyy parhaiten taivaan alla, eikä asu talvisinkaan navetassa. Ylämaan karja on yksi maailman yli 250 karjarodusta. Se kuuluu lihakarjarotuihin ja on jalostettu ensisijaisesti emolehmätuotantoon. Emolehmätuotanto tarkoittaa, että tuotannossa emolehmät tuottavat laadukkaita vasikoita. Myytävä lopputuote on liha, mutta ennen lihaksi päätymistä eläimet elävät pitkään laitumella tai ulkona laumassaan. Lehmä-emo synnyttää kerran vuodessa vasikan. Vasikka elää emänsä kanssa ja juo sen maitoa noin puolivuotiaaksi asti. Sen jälkeen nuoret vasikat lähestyvät sykukypsyyttä ja usein ne erotetaan omaksi ryhmäksi. Urospuolisia nuoria nautoja kutsutaan mullikoiksi ja naaraspuolisia hiehoiksi. Se kuinka pitkään hiehot ja mullikat kasvavat riippuu lihakarjarodusta. Toiset kasvavat nopeammin, kuin toiset. Ylämaankarjan hiehot ovat noin kahden vuoden iässsä valmiita teurastettaviksi, sonnit kolmevuotiaina. Hiehoista muutama valitaan jatkamaan pitkää elämää emolehmänä ja muutama sonni astutussonnina. Kaikki emolehmätuotannon lehmäroduista ovat pitkäikäisiä. Hyväkuntoinen ja terve emo voi synnyttää yli kymmenen kertaa, ylämaankarjan keskuudessa viisitoistakaan kertaa ei ole harvinaisuus. Lehmän tiineys kestää saman verran kuin ihmisen raskaus, eli noin yhdeksän kuukautta. Siksi emolehmä saatetaan tiineeksi uudestaan noin kolmen kuukauden kuluttua poikimisesta, jolloin seuraava vasikka syntyy noin vuoden kuluttua edellisestä. Lehmä tulee tiineeksi sonnien astuttaessa sen tai keinosiemennyksen kautta. Ylämaankarjalla tavallisinta ovat lauman mukana kulkevat sonnit. Tällä luonnollisella lisääntymistavalla on paljon etuja, mutta myös haittoja. Sonnit voivat olla vaarallisia, laumansa puolustajia. Heidän läsnäolo ja käsittely vaatii tuottajilta erinomaista karjasilmää ja käsittelytaitoa. Ylämaankarja elää siis laumassaan, sinne syntyen vasikoita. Ne elävät vapaina ja vasikat saavat kasvaa luonnollisessa ympäristössään. Hyvä laatuiset vasikat voidaan ottaa emokasvatukseen, osa sonneista astutussonneiksi ja loput menevät teuraaksi. Lauma elää ympäri vuoden ulkona, pärjäten paksun turkkinsa ansiosta myös kylmissä ja karuissakin olosuhteissa. Ylämaankarja tilallisen arkeen kuuluu mm. laumansa hyvinvoinnista huolehtiminen, isojen laidunalueiden teko ja ylläpitäminen. Kesäisin Haikut syövät laitumen ruohoa, mutta talvisin heille pitää viedä suuria määriä rehua-säilörehua tai heinää. Rehujen viemisessä, ruokinnassa ja juomaveden huollossa talvisin säällä kuin säällä on haasteensa. Ensi viikolla 27.9.2021 lanseeramme uuden kuvan: Minä olen. Tämän kirjoituksen ajatuksena on, että kun seuraavan kerran näet Highland Cattle taulun tai ostat Minä olen- taulumme, tiedät hieman enemmän rodusta ja ymmärrät sen olevan lehmä, niinkuin muutkin lehmämme. Aikaisemmissa kuvissamme Onnenläntin tuotteissa on ollut kolme eri rotua ja nyt onkin ilo saada mukaan neljäs rotu! Niinkuin ihmisissä erilaisuus ja ainutlaatuisuus on kaunista, on näin myös lehmissä. Rotuina tähän astisissa kuvissamme ovat olleet lihanautarotu Hereford, suomenkarjarotu Lapinlehmä sekä suomen toiseksi yleisin maitorotu Ayrshire.
Nyt haastamme sinut, kommentoi minkä kuvan lehmä on mielestäsi mitäkin rotua? Voit samalla halutessasi kirjoittaa mikä kuva herättää sinussa eniten tuntemuksia ja miksi? YSTÄVÄ LEMPI-LEHMÄLLE Ammuu, ammuu! Eikö tänne kukaan tuu? On niityllä yksinäistä kulkea, yksin täytyy silmätkin sulkea. Ammuu, ammuu! Jossain aukeaa suu. Mistä kuului ihana ääni? Pellolle kurkkaan ja käännän pääni. Sieltä tulee ystävä mulle, tulehan tänne, huikkaan sulle. Hyvä on lehmiä olla kaksi, käy elämä aina paremmaksi. Sitten alkavat sorkat tanssia kesän villiä, kauneinta valssia. Syödään apilat, märehditään heinät. Navetasta löydät nukkumasta meidät. P.M. (Jos lehmät puhuisivat vuonna 2018 järjestettyyn kirjoituskilpailun tulllut runo) Kun ensimmäistä kertaa osallistuin lavarunokilpailuun oli 2006 vuoden kesä taittumassa loppuaan kohti. Pienessä Karkkilan ravintolan yleisöstä valittu raati antoi pisteitä osittain hieman hiprakassa. Kaikkia kilpailijoita en muista, mutta mieleeni jäi Kuningatar Ulla, noin 70- vuotias punatukkainen nainen, joka esitti riiminsä niin hauskasti, että kyynelet valuivat poskillani. Vaikka en itse monesti ole uskaltanut nousta lavarunon lavalle, ovat sekä osallistumiset, että yleisönä oleminen olleet tärkeitä askelmerkkejä elämässäni. Lavarunous todella inspiroi. Siksi on nyt suuri ilo ilmoittaa Ammuu-lehmäkirjasarjan ensimmäisestä lavarunokilpailusta! Lehmä, sonni, vasikka, nauta, vasikoida, lypsää, astuttaa, pötsi, märehtiä, korkealaidallinen…. Lehmän maailma on täynnä tapahtumia. Lehmän maailman sanat ovat täynnä merkityksiä. Merkityksiä, jotka navetan ympäristössä tarkoittavat ihan eri asioita kuin asfalttikylillä. Poikiminen, tiineys, syntymä, kuolema, lanta, arki, sairaus, pelko, luopuminen, remontti, rakennusurakka. Voiko parempaa lähtökohtaa lavarunolle olla? Lavarunokilpailun tiedot:
Säännöt: Runossa tulee käyttää "lehmä" tai "nauta" sanoja tai jokin sana naudan elämään liittyvää sanastosta. Esitys saa olla max. 2 minuuttia pitkä. Muuten mennään Poetry-slamin säännöillä. Raati valitaan yleisöstä. Palkinnot: Parhaista teksteistä kootaan äänikirja. Osa teksteistä pääse mukaan Jos lehmät puhuisivat -näyttelykiertueelle. Palkinto karsintojen voittajille: matkalippu Tarmpereelle ja yllättys. Pääpalkinto: Aika äänistudiossa oma teosta, lahjajulkaisu tai demonauha varten. Karsinnan paikkakunnat ilmoitetaan myöhemmin. Voit ehdottaa itsellesi sopivaa paikkakuntaa tammikuu 20220 loppuun asti. Finaaliin valitaan kummastakin sarjasta kolme henkilöä. Osallistukaa rohkeasti ja levittäkää sanaa kiinnostuneille. Olisiko kenties sun vaari vanha lavarunouden nikkari? Tai heitä haaste lapsellesi, sieltäkin saattaa löytyä viihdyttävää runoutta. Haasta itsesi ja lähimmäisesi ja lupaan että runoista tulee mahtavia! Lisää lavarunoista: https://lukukeskus.fi/lavarunous-ja-spoken-word-mita-kuka-ja-miten/ Alla Lavarunoakatemian video: Onko runous niin vaikeaa & kahdenkertaisen Suomenmestari Juho Kuusen lavarunoesitys käärmeistä. Lehmä ja ympäristöYli puolet uhanalaisista lajeista ovat riippuvaisia tai hyötyvät laiduntavista lehmistä. Moni hyönteinen saa alkunsa lehmän lannasta. Tärkeitä ravintolähteitä hyönteisille ovat myös laitumella olevat kasvit, kuten apilat. Lehmien kävellessä aamuin illoin laitumelta navettaan lypsylle, tekevät niiden sorkkien painatukset tilaa ketokasveille peltotien penkareella. Karjan laidunnus pitää kulttuurimaisemia avoimina, hoitaa meren lahtia ja järvien poukamia. Laidunnuksen loputtua, alueen valtaavat nopeasti reheävät kasvit, kuten kaisla ja ruoko. Ruo'on varjo syrjäyttää monen kasvin kasvun ja lintulajit lentävät muualle, häviten maisemasta. Karja ei paranna ainoastaan luonnontilaa, vaan parantaa myös peltomaan rakennetta. Karjan lanta nostaa maaperän humusrakennetta. Myös karjaa tarvitseva nurmikasvusto lisää peltomaan humusrakenetta. Humus pitää pellon maaperän kuohkeana ja toimii vesivarastona. Humus toimii kuin pesusieni. Se pystyy sitomaan paljon vettä ja luovuttaa kosteutta kuivina ajanjaksoina. Tämä mahdollistaa viljan kasvun myös sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Mikäli ilmasto muuttuu ennusteiden mukaan, tarvitaan siis peltoja, joissa on hyvä humusrakenne. Peltoja, jotka saavat säännöllisesti karjan lantaa ja kasvattavat karjan tarvitsemaa nurmea. |
Kanojen jälkeen meille tuli pukki ja kolme lammasta. Sen jälkeen sain synttärilahjaksi pienen kilin. Sitä imetin tuttipullosta ja vietettiin koulupäiväni jälkeen aikaa yhdessä temmeltäen. Tallissamme oli vuoden ajan myös kaksi tallivuokralais-hevosta. Vuohikanta kasvoi välillä niin, että harrastuksesta tuli äidille jo melkoinen lisäduuni. En sallinut killien tai vuohien joutua teuraaksi ja nopeasti vuohia oli reilusti päälle parikymmentä. |
Onnenläntin blogi. Lehmät & luonto, meidän äiti-tytär yrityksen tekemiset ja hyvät vibat siirtyi maaliskuusta alkaen tänne!
March 2022
February 2022
January 2022
December 2021
November 2021
October 2021
September 2021
August 2021
All
Cows
Kirja
Love
Nature
Onnenläntti
Tiesitkö
Tietoisku
Vinkkinurkka