Tällä viikolla blogia videon muodossa! Aiheena oikea loven, eli sydämen asia. Onnenläntin kirjailijakeskusteluissa saat kurkistuksen kirjailijan pään sisään. Tässä ensimmäisessä keskustelussa esikoiskirjailija Piia Tuominen, kirjoittamisen Grand old Dame Ulla Welin ja kustantaja sekä kirjailijaroolissa toimiva Katja Mahal keskustelevat lastenkirjoistaan ja lapsille kirjoittamisesta. Pääosassa on Piia tuomisen tuore teos: Ensimmäinen seikkailu. Onnenläntin kirjailijakeskustelut osa 1.
0 Kommentit
Ennen, kun kylmäketjut olivat olemattomat, maito oli parasta, kun se tuli läheltä. Liha taas kuljetettiin kaupunkiin parhaiten elävänä, siksi teurastamotkin sijoitettiin kaupungin keskustan läheisyyteen. Suomen viileä sää on mahdollistanut, että nautatuotannon päätuotantoalueet ovat jo yli 100 vuotta olleet Keski- ja Pohjois-Suomessa. Lämpimämmissä maissa on yhä suotavaa, että nautoja pidetään kaupunkien läheisyydessä. Synnyinmaassani Saksassa kaupungin sisällä olevia maatiloja löytyi 1980-luvulle asti. Vaikka suurin osa eläintiloista on hävinnyt Etelä-Suomen kaupunkialueelta, löytyy yhä muutama maatila kehä III:sen sisäpuolelta. ![]() Maataloustutkimuksen sijoittaminen pääkaupunkiseudulle Viikkiin 1900-luvun alussa on ollut tärkeä strateginen päätös, jolla turvattiin kasvavan kaupunkiväestön elintarvikehuolto. Samalla se oli oiva siirto saada modernit tutkimusmenetelmät yleiseen käyttöön. Nimittäin nykyäänkin vielä käytössä olevat keskeiset tutkimusmenetelmät, kuten tilastotiede ja moni taloustiedon menetelmä kehitettiin alunperin maataloutta varten. Helsingin läheisyydessä pidetyt lehmät ovat Suomen ainoan luonnontieteen Nobel-palkinnon takana: A.I. Virtasen keksintö säilöä nurmi tuoreena muurahaishapon avulla on mullistanut naudan ruokinnan meillä ja muualla maailmassa 1920-luvusta lähtien. Keksinnön vaikutuksia kutsuttiinkin pitkään vihreäksi vallankumoukseksi. Suomessa AIV-rehun käyttöönotto etenikin mullistavaa vauhtia: 1930- luvulla, pari vuotta sen kehittämisen jälkeen sitä tuotettiin 40 miljoonaa kilogrammaa, mikä vastaa noin 10 000 hehtaarin satoa. Vallankumouksellista voimaa lehmät olivat osoittaneet myös vähän aikaisemmin, Suomen itsenäisyyskuohunnassa: Mouhijärven ja Huittisten meijeritaistelut ja Turun voikapina keväällä ja kesällä 1917 olivat virstanpylväitä tasapuolisen valtiojärjestelmän löytymiseen kuin myös keskinäisen vihan lietsomiseen. Nykypäivän näkökulmasta se tuntuu oudolta, mutta silloin voi oli himottu aine, tunteiden kohde ja hyvän elämän ja terveyden tunnus maalla ja kaupungissa, siksi vallankumoukseen viittaava joukkovoima kohdistui juuri siihen. La-La- LandOnko sinulla pitkään hautunut unelma tai haave joka on kummitellut pitkään sisimmällä sydämessäsi? Törmäsin vastikään Salon Veturitallissa loistavaan vaihtoehtoon päästä toteuttamaan pitkäaikaisia haaveita. Olimme mieheni kanssa viemässä autoa biokaasuremonttiin kun hoksasin, että samalla kun ollaan Salossa, voisin piipahda Salon taidemuseolla. Petri Ala-Maunuksen näyttely La-La-Land olisi enää muutaman päivän esillä, eli nyt olisi viimeinen hetki katsoa mitä mielikuvitusmaan kutkuttavan nimen takana piilee. Mieheni kävi siinä välissä Nesteen kahvilla lukemassa rauhassa päivän lehden. Parisuhteen winwin-hetki. Heti sisäänkäynnin jälkeen vastaan tuli TV-näyttö, jossa juuri viidestä kymmenelle näyttelyyn saapuneelle vierailijalle taitelija kertoi hänen kuvistaan ja mainitsi, että erityisen ylpeä hän on siitä, että lapset ja miehet tykkäävät hänen kuvistaan. Kuvat ovat melko suuria tauluja, joissa on useimmiten vuoristoinen metsämaisema, yhdessä myös vedenalaista maailmaa. Maisemat eivät ole välttämättä tosia, vaan vapaasti koottuja mielikuvitusmaisemia, joskin ilman isoja yllätyksiä. Puita, metsiä, vuoria ja laaksoja varioiden, osittain keskeneräisiä, epätodellisuuteen viitaten. Taulujen tyyli oli tarkka, sekä tyyli- että värimaailma muistuttivat minua kovasti kouluaikaisesta kuva-analyysista saksalaisista romantikoista. Maisematkin olivat hyvin saksalaisia. Luin näyttelyesitteestä, että nämä saksalaiset romantikot, niin sanotut Düsseldorfer Schule 1800- luvulta olivatkin olleet Ala-Maunuksen suuria esikuvia. Kuvissa on vahva valon tunne, on tärkeää mistä valo tulee ja mihen se suunnataan. Värit tulevat aamu- tai iltaruskan paletista. Ruska ja vihreä, täydennettynä violetilla ja pinkilläkin. Summa summarum kivoja ja joukossa monta taulua, jotka voisi ripustaa olohuoneeseenkin. RokkiunelmaKuten saatat aavistaa, en kirjoita tätä blogia kivan kokemuksen vuoksi. Pysäyttävän elämyksen ja elämänkokoisen havainnon sain näyttelytilan kulmahuoneessa. Olin jo hetken kummastellut mitä tuo hiljainen kitaran rimputus ja ”babybaby, babybaby” hokema tarkoittaa. Se kuiski korviini muuten hiljaisessa näyttelyhallissa. Mysteeri ratkesi toisen salin takakulmassa. Siellä, pienessä huoneessa oli iso taulu TV, jossa valkonaamainen, hyvin rockhenkinen mies rämpytteli kitaraa ja lauloi: “babybaby” erilaisina variaatioina. Sisäänkäynnin videon perusteella tunnistin miehen taitelija Petri Ala-Maunuksi. Käänsin hämmästyneenä pääni ja näin parilla hyllyllä komean LP-levy juhla-albumim. Albumin tekstissä Petri Ala-Maunus kertoo, että kuvataitelija ei ole hänen pääunelmansa, vaan syvällä sielussa hän on aina halunnut olla rocktähti. Ei itse musiikin, vaan sen elämätyylin vuoksi. Rocktähden elämätyyli olisi niin makeeta! Nykyhetkessä hän tiedostaa, että nelikymppisenä ukkona, hänellä ei ole enää mahdollisuutta tulla rocktähdeksi, etenkin kun musiikin soittaminen ei innosta häntä, eikä hän viitsisi opetella instrumentin soittoa. Sisäinen draama sai onnellisen käänteen, kun hän löysi C-kasetin 80 -luvulta. Hän oli nauhoittanut kasetille 16-vuotiaana säveltämänsä ja sanottamansa laulun, juuri tämä samainen "Babybaby". Hän havahtui oitis, että siinä oli hänen rocktähteytensä ydin ja ryhtyi tuumasta toimeen. Oli juhlan ja juhla-albumin aika. Ala-Maunus suunnitteli lauluille juhla-edition julkaisemista. Hän pyysi tunnettuja ja vähemmän tunnettuja muusikkoja tekemään oman versionsa laulustaan. Nämä päätyivat Ala-Maunuksen oman rämpytyksen lisäksi LP- levylle. Lopputulemana hän sai juhlia LP:n yhden laulun perusteella- saavutusta mihin yksikään suuri rockbändi ei ole yltänyt: yhden laulun juhla-albumia. Nyt hänen sielunsa saa rauhan. Lapsuudesta vaivannut unelma saa kuin saakin toteutuksen. Kirsikkana kakun päällä kyseinen LP-levy on myynnissä ja sitä ostetaan, vaikka yleisemmin hauskaksi muistoksi taidenäyttelystä, kuin korvia hivelevän musiikin vuoksi. Pieni ääni sisälläniAla-Maunuksen tarinan rokkiunelmasta voi kokea totena tai ironisena. Elämmehän aikaa, jolloin unelmia hypetetään ja kaikesta halutaan tehdään unelmia. Mutta onhan myös niin, että lähes jokaisella on ihan oikeasti joku unelma sydämessä, joku juttu joka kuiskaa: “olisinpas tehnyt”. En sisimmissäni halua tätä, vaikka siinä olenkin melko hyvä, vaan oikeasti olisin halunnut olla…. Kenties voisimme paremmin ottaa nämä pienet hullut äänet vakavasti uudesta lähestymiskulmasta. Nimittäin tuon rämpyttävän soittajan ja kahelin näköisen miehen esitys harmonisten puulaaksojen keskellä kohensi minulle ihmeellisellä tavalla koko taidenäyttely elämystäni. Sen jälkeen kun olin nähnyt rokkarin, olivat isot kuvat puista ja maisemista minun silmissäni paljon mielenkiintoisempia. Myös ripustetut pienet kuvaelmat heräsivät uudella tavalla henkiin, vaikka ne sopivat erilaiselta tyyliltä jo valmiiksi erinomaisesti kokonaisuuteen. /Katja Alla videossa pieni pätkä Petri Ala-Maunuksen näyttelyn La-La-Land tunnelmaa. |
|