LEHMÄ - KUH - COW -EVENTS
  • Koti
  • ITE-lehmät
    • Käsityöohjeet
  • Näyttely 2023
    • Kuvien takaa- tekstit >
      • Kuvaajat >
        • Kuvat näyttelyssä
        • Erityis -ja kunniamaininnat
    • Näyttely 2022
    • Näyttely 2021
    • Näyttelyt 2020
    • Näyttely 2019
  • Blogi
  • Shop
    • Onnenläntti
  • Meistä
    • Hanke
  • in english

Cows, Love & L​aughs

Ilmastopaholainen osa II

27/10/2021

0 Comments

 
Kuva
Kuvaaja: Minna Rintamäki
Viime viikon blogin kirjoitus herätti runsaasti keskusteluja eri Facebook ryhmissä. Hienoa! Tänään katsotaan tarkemmin mitä ratkaisuja meillä olisi käsillämme. Tehokkaan uloskäynnin ilmastokeskustelun syyttävästä ilmapiiristä voisi tarjota yksinkertainen toteamus: 
​
”Maapallon ilmastoa ei paranneta vain keskustelemalla ja vielä vähemmän syyttämällä toisiamme. Ilmaston lämpenemisen hillitseminen vaatii tavoitteelisia tekoja ihan meiltä jokaiselta. Mitkä ovat sinun päämääriäsi ilmaston lämpenemisen hidastamisen suhteen?"

Jos keskustelijat, siis me, tartumme suurella joukkovoimalla  10 ja 20 % muutoshaasteeseen, saisimme kahden vuoden aikana tuloksia, jotka mahdollisesti jo yksin riittävät ennustetun ilmastokatastrofin hillitsemiseen.

Miksi? Niin luonto ja orgaanit yleensä toimivat. Usein uuden tasapainon saavuttaminen ei vaadi 100 % muutosta, vaan pienen korjausliikkeen, jonka jälkeen kokonaissysteemi jäälleen toimii. Niin painonpudotuksessa kuin metsäkuolemissa tai sinileväsaastumisessa voidaan nähdä sama: Kun pahin kuormitus lieventyy, keho, metsä tai järvi toimivat taas paremmin. Tätä en kirjoita avatakseni porttia laiskistumiseen ensimmäisten 20 % saavuttamisen jälkeen, vaan asettaakseni asian mittasuhteeseen. Kukaan asiantuntijoista ei tiedä, mitä oikeasti tulee tapahtumaan, kun on päästy hyvään alkuun. Ihmisten aiheuttaman ilmastomuutoksen suhteen puhutaan ilmiöstä, jota ei ennen ole ollut. Aina kun on kyse ennen kokemattomattomasta ilmiöstä, ennustettavuus asiantuntijoiden dataan nojaten on hyvin pieni. (Psykologi Daniel Kahnemann, on saanut taloustieteen Nobelpalkinnon kyseisistä havainnoista. esim. kirja Ajattelu – Nopeasti ja Hitaasti).
​
Omissa toimialoissani eli painotuotteissa ja maataloudessa on isoja haasteita, mutta niin on jokaisella toimialalla. Päätin viime vuoden keväällä että vähennän omaa hiilijalanjälkeäni seuraavan kahden vuoden aikana 10-20 %. Uskon, että kokonaisteholta 80 % vähennys omassa ja yritykseni hiilijalanjäljessä seuraavan 10 vuoden aikana on mahdollista saavuttaa ja aion tehdä töitä sen eteen. 

Tunnistan, että tämänhetkiset virallisetkaan laskelmat, eivät ota kokonaiskuvaa huomioon enkä ole nähnyt vielä hiilijalanjälki-laskuria, joka ei tunnu muuta kuin hämmentävältä ja raskaalta. On myös monia kohtia, jossa turvautuminen toimialojen teknisiin ratkaisuihin johtaa harhaan. Esimerkiksi sähköautoiluun, tuulivoiman tai aurinkovoiman käyttöön liittyy ainakin toistaiseksi vielä myös monta ympäristöä kuomittavaa tekijää. Siksi matkaa pitää tehdä hitaasti edeten, askel kerrallaan.
​
Asiaa voisi verrata runsaasta ylipainosta laihduttamiseen. Vaikeasta ylipainosta laihduttamisessa tavoitteen saavuttaminen vaatii alkurysäyksen jälkeen hitaampia kehitysaskeleita. Varsinkin silloin, kun halutaan tukea hyvän terveyden saavuttamista. Itse aloitin ilmastoystävällisyyden vähentämällä turhia tavaroita ja toimintoja pois prosentti kerrallaan, niin työssä kuin yksityiselämässä. Hidastin toimintaani sen verran, että huomaisin paremmin sudenkuopat, joissa olen totuttautunut tuhlaamaan raakaaineita voidakseni olla tehokas. Niitä löytyykin yllättävän paljon! Huomasin, että toimitapojen muuttaminen vähemmän tuhlaavaiseksi ei ole helppoa, mutta hyvin palkitsevaa. Usein lopputulema on parempi. Työssäni satsaan entistä enemmän laatuun ja raaka-aineiden säästöön. Työnteko on nykyään hauskempaa ja vähemmän kuormittavaa, koska pienen hidastuksen ansiosta huomaan eniten rasittavat pullonkaulat. Yksityiselämässä ensimmäinen askelmani oli, että vähensin ruokahävikkiä jääkaapissani. Pandemia-aika poisti ylimääräisen matkustamisen lähes automaattisesti. Nyt onkin jännä nähdä, mikä tulee olemaan minulle luontainen versio kestävästä matkustamisessa, etenkin kun kahden maan kansalaisena on pakko matkustaa jonkun verran, nähdäkseni lähimmäisiäni. 

Meillä Suomessa 10- 20 % vähennys omaan hillijalanjälkeen ei vaadi luopumista tärkeistä asioista, eikä myöskään vaadi kalliita teknisiä ratkaisuja. 10 % syntyy useimmissa talouksissa, yrityksissä ja toimijoissa ylimääräisistä hankinnoista, toimenpiteistä, matkanteosta ja jätteestä. Ylimääräisellä tarkoitan nimenomaan turhaa, eli sellaista, josta ei ole mitään iloa tai mikä ei tuo oikein mitään lisäarvoa. Tämä on oleellista. On olemassa tärkeitä matkoja, tärkeäitä hankintoja ja väistämätöntä jätettä.

​Toiset 10 % säästön hiilijalanjäljessä voi lähes kuka tahansa saavuttaa suhteellisen helposti, kun miettii miten omaa energia ja raaka-ainekäyttöä voisi hieman järkevöidä - tässä ei tarvitse ajatella kaikkea mahdollista, vaan edetä isoimmasta pienimpään. Usein on olemassa yksi tärkeä ja suhteellisen iso energiankäyttöön liittyvä toiminta, johon ei ole  jaksanut kiinnittää huomiota. Näitä ovat esimerkiksi kodin tai tuotantotilojen lämpötila tai energialähde.

Siis sanoista tekoihin. Haastan sinut mukaan miettimään omalla kohdallasi, miten lähiaikoina voit vähentää omaa hiilijalanjälkeäsi, niin yksityiselämässäsi kuin työssäsi. Toivon, että tyydyt pieniin askeliin. Prosentti kerrallaan ja korkeintaan 10 % vuodessa. Yhdessä olemme ennemmän!
 
Katja 

Tanjan mietintää aiheeseen liittyen: 
Voimme märehtiä, että lehmät märehtivät. Mutta miksi? Lehmä tuottaa kun se märehtii, me poljetaan paikallaan kun me märehditään. Jos annettaisiinkin lehmän märehtiä ja tehdä mitä lehmä osaa: märehtiä. Tehdään me sitä mitä me osataan silloin kun me ei märehditä: tekoja. Lehmä on tehokas kun se märehtii, me ollaan tehokkaita kun me ei märehditä.  Antaa lehmien märehtiä ja meidän olla tehokkaita, keskittymättä minkäänlaiseen märehtimiseen.
0 Comments

Se pirun ilmastopaholainen

20/10/2021

0 Comments

 
Osallistuin vastikään kutsuseminaariin, jossa saksalaiset ympäristöasiantuntijat ja maatalousasiantuntijat pohtivat naudan roolia ilmastomuutoksessa. Nopeasti kävi selväksi, että naudan todellinen rooli on hyvin erilainen, kuin naudalle sysätty paholaisenrooli ilmastomuutoskeskusteluissa. Selväksi kävi myös, että ilmastomuutoskeskustelua on vaikeaa käydä ja vielä vaikeampaa seurata. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit ovat täynnä arvokasta informaatiota, mutta myös todella täynnä erilaisia lukuja, joissa luetellaan niin korkeita kuin matalia todennäköisyyksiä. Lukujen perusteella voi kehittää hyvin erilaisia ja vastakkaisiakin väittämiä. Kun on kysymys ilmastosta, voisi raporttia hyvin verrata säätiedotukseen. On tehty paljon faktojen kokoamiseksi, mutta ilmasto on ilmiönä niin monisyinen kokonaisuus, että tulos ei ole aina sama kuin ennuste. Tarkemmin tarkasteltuna ilmastopaneeliraporttien perusteella esitettyjen väittämien todenperäisuus on huomattavasti heikompi kuin sääennuste parin viikon päähän. 

​Nauta on helppo pukea ilmastopaholaisen rooliin: Euroopassa peräti puolet maatalouden laskennallisista hiilidioksidipäästöistä tulee naudan metaanipäästöistä. Maailmanlaajuisissa laskelmissa toinen suuri paholainen on riisinviljely, jonka vuoksi naudan metaanipäästöille jää 30-40 prosentin osuus.  Kuulostaa pahalta, mutta onko tämä totta?

Totta se on silloin, kun jätetään paljon muita asioita huomioimatta. Tutkaillaanpas asioita tarkemmin:
 
Ensimmäiseksi pitää katsoa kokonaisraameja: Vuodesta 1790  katsottuna maankäytölle ja maankäytön muutokselle (siis karkeasti sanottuna maataloudelle) laskettiin 36 % ilmaston hilidioksiidimäärästä. Lisääntyneestä energiankulutuksesta johtuen suhde näyttää vuodesta 2010 laskettuna erilaiselta: nyt enää 14 % ilmaston ylimääräisestä hiillidioksidistä johtuu ruoantuotannosta ja muusta maankäytöstä. Lopuista 86 % lähes kaikki on fossiilisten polttoaineiden käytön seurausta. Eli: Jos haluamme saada muutosta aikaan, pitää joka tapauksessa ja hyvin voimakkaasti saada hillittyä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. 

Toiseksi pitää katsoa tilastollisten menettelytapojen aikaansaamaa vääristymää. Raporteissa kaikki naudat lasketaan olevan yhtenäistä joukkoa, vaikka yksin Euroopassa naudat kasvavat hyvin erilaisissa olosuhteissa. Jokaisella maatilalla on omanlaisensa ympäristö ja tehdään erilaisia ratkaisuja. Tarkasteltaessa esimerkiksi yksittäistä rehu komponenttia soijaa, on Brasiliassa metsäpolton jälkeen kasvaneen soijan hiilijalanjälki kymmenen kertaa isompi, kuin Euroopassa kasvatetun soijan. Kotimaisen rypsirouheen hiilijalanjälki taas on kymmenes eurooppalaisesta soijasta. Voidaan siis todeta, että kyllä naudantuotannossa on ongelmia ja sitä kautta syntyy pistemäisesti suuri hiilijalanjälki, mutta suurin osa ongelmista aiheutetaan suhteellisen pienillä alueilla. Asian korjaamisen vaatisi, että ongelma-alueet nimetään selkeästi ja yksilöityinä.
 
Kolmas vääristymä tulee laskentatavasta. Tarkkana lukijana saatoit huomata, että kirjoitin laskennalliset hiilidioksidipäästöt. Hämmentävä ilmiö keskusteluissa ja laskelmissa tulee siitä, että laskea voi vain mitä on tiedossa. Nautojen päästämä metaani on hyvin tutkittua ja tiedossa jo vuosikymmenet. Ei ilmastomuutoksen vuoksi vaan siksi, että tutkijat kiinnostuivat miten naudan aineenvaihdunnan tuottamaa metaania seuraamalla voisi optimoida rehuannoksia. Luonnossa metaania syntyy aina, kun orgaaninen aine hajoaa hapettomassa tilassa. Aina, kun metsän puu tai joku luonnon muu kasvi kuolee ja hajoaa, syntyy luonnon kiertokulussa jonkin verran metaania. Tätä metaania ei ole mitoitettu, eikä yhtä hyvin dokumentoitu, kuin lehmin pötsissä syntyvä metaani. Kun orgaaninen aine, eli kasvi tai eläimen ruumis hajoaa hapellisessa tilassa, syntyy muitakin kaasuja, enimmäkseen hiilidioksidia. Tämä on luonnollinen kierto: Ensin auringonvalon voimalla kasvit rakentavat hiilidioksidista orgaanisia aineita. Elämän loppuessa, orgaaninen aine hajoaa takaisin hiilidioksidiksi tai muuksi kaasuksi. 
​
​Neljäs vääristymä tulee siitä, että hiilinielut ovat pitkälti unohtuneet keskustelusta. lmastopaneelien raporteissa hiilinieluilla on perinteisesti ollut pieni rooli. Tämä siitä syystä, että hiilinieluista ei voida sanoa paljoa suurilla todennäköisyyksillä, kertoi meille Tobias Reichert, Germanwatch-ympäristöjärjestöltä. Hiilinielun potentiaali on suuri, mutta suuria ovat myös arvioiden vaihteluvälit ja sitä mukaan ennusteen pieleen menemisen riski. Vaihteluväli on suuri toisaalta tiedon puutteen vuoksi, mutta myös, koska sitä voi toteuttaa eri tavoin ja eri toteuttamistavoilla on eri seuraukset. Esimerkiksi kasvisvaltaiseen ruokavalion siirtymisen CO2 säästöpotentiaali vaihtelee 0,7 Gt ja 8 Gt välillä. Jopa niin selvältä tuntuvan hiilinielun potentiaali, kuin metsittyminen vaihtelee 0,5 ja 10 Gt välillä. Tasapainoisen arvostelun kannalta ei saa unohtaa, että maataloudella ja erityisesti naudantuotannolla on tärkeä rooli myös hiilinieluna. Hiilinielu tarkoittaa luonnollisen kierron ensimmäistä puoliskoa: hiilidioksidin rakentamista orgaaniseksi aineeksi. Tarvitsemme naudan rehukasveja, erityisesti nurmea, jotta hiili sitoutuu maaperään. Nurmen hiusjuurella hiilidioksidi muuttuu monimutkaisen prosessin kautta mullan humukseksi. Rehukasvit sitovat hiiltä lyhytaikaisesti omissa rakenteissaan. Lähes kaikki minkä kasvissa näet on alun perin ollut hiilidioksidia.
 
Hyvien ratkaisujen kannalta hankaloittava tekijä on, että vaikka IPCC.n raporttien lähtökohta on raportoida, eli todentaa asioita neutraalisti, niitä luetaan ja kerrotaan helposti syytöksinä. Lähtökohtaisesti raportit luettelevat tekijöitä, joilla ihmiskunnan elintavat ovat nostaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia. Ihmiskunnan määrän seitsekertaistuessa ja elinolosuhteiden noustessa on ilmakehän hiilipitoisuuden nousu tapahtunut huomaamattamme. Nyt olemme ikään kuin murrosikäiset, joille sanotaan: Kun juokset, tulee hiki ja pitää käydä suihkussa. Kun juhlit, on aamulla sotkuista ja olo kohmelo. Jos ajatellaan säätiedotusta, olisi varsin hassua, kun joku ottaisi ”kylmän rintaman törmääminen lämpörintamalle” henkilökohtaisena syytöksenä. Sen sijaan on viisasta ottaa myrskyvaroitus todeksi ja tutkia mitä voi tehdä sen eteen, että oma lähipiiri säästyy vahingoilta. Voi esimerkiksi tarkistaa, että kattokiinnitys on kunnossa eikä mitään turhaa loju irtonaisena ulkona. Tämän hetken ilmastokeskustelu on vielä melko kaukana omaan toimintaan kohdistuvilta teoilta. Sen sijaan, että miettisin mitä voin omassa lähipiirissä tehdä varmistaakseni yhteisen selviytymisen, ohjaan ongelman eteenpäin. 

Kommenteissa keskustelu auki, jatketaan ensiviikolla!
Katja 
Kuva
Valokuvaaja: Tiina Jänönen
0 Comments

Lehmät somessa ja lehmät duunissa!

12/10/2021

5 Comments

 

Lehmät somessa

Ja sitten itse tämän viikon aiheeseen! Oletko sinä jo huomannut, että lehmät löytyvät nykyään myös somesta? Ei sentään lehmien henkilökohtaisia profiileja, mutta esimerkiksi tilallisia jotka päivittävät tilan päivittäisestä arjesta ja töistä. 
​
On erittäin hienoa, että somen kautta ihmiset pääsevät näkemään eri rotuisia ja näköisiä lehmiä niiden eri elämänvaiheissa. Näin emme vieraannu lehmistä täysin, vaikka asuisimme kaupungissa ja emme juuri näkisikään eläviä lehmiä laitumilla. Ihmiset ja erityisesti nuoret pääsevät tutustumaan tilan elämään, vaikkei heillä olisi tilavierailuun mahdollisuutta.

Lehmäarki on somen yleiskuvaan mukavaa vastapainoa. Yleisesti somessa on paljon kiilloiteltua ja täydellisyyttä hipovia kuvia. Lehmien some on täynnä likaa ja aitoa elämää! Olen varma, etttä lehmien somesta löytyy jokaiselle jotakin: kauniita lehmäkuvia, hauskoja ja tunnelmallisia videoita, kuin myös tilallisen arkea sellaisenaan kuin se on. Oma suosikkijuttu lehmätileissä on, että suurimmasta osasta lehmäkuvia/videoita tulee tosi hyvälle mielelle! Maatila kuvien, tilallisten arjesta kuuleminen rauhoittaa ja maadoittaa mieltä ihmeellisellä tavalla.
 
Iso haaste on, miten otamme seurantaan ja löydämme mieluisat tilit? Miten saataisiin parempi yhteys kuluttajan ja maatilallisen välille? Nyt haastamme sinut ottamaan ainakin yksi uusi tili seurantaan.  Instagramin stoorissa voit mainita #lehmäsomehaaste ja tägää uusi tili jonka otat ainakin seuraavaksi kuukaudeksi seurantaan, niin katsotaan kuinka moni saadaan tähän mukaan!! Alla pieni lista erilaisista tileistä, joita voin lämpimästi suositella. Löytyykö sinulta jokin muu tili tai voisitko suositella jotain jo listalta löytyvää tiliä?  Kirjoita kommentteihin tili kuvauksen kera niin saadaan inspiraatiota jaettua.
​

Instagram

@tiukula – Aktiivista päivitystä suomalaisen lihakarjan elämästä englannin kielellä. Kivat pitemmät postaustekstit, jossa pääsee hieman pintaa syvemmälle!

@honkkaisa- Juoksija Kaisa Honkaharjun tili. Todella mielenkiintoinen tili, jossa pyörii yhdistelmä tavoitteellisesta urheilusta ja maatalon emännän arjesta. Säännöllisesti postauksia mietetekstein, stooreissa usein kivoja pätkiä arjesta!

@Kyostilantila- Aktiivista päivitystä Luomutilalta. Tilan emäntä Outi päivittelee iloisesti stoorien puolella. Postauksissa ehdottomasti itselle plussaa pitemmät tekstit, jossa rehellistä avointa pohdintaa mielenpäällä pyörivistä asioista.
​
@puolivalinmaitotila- Maitotilan kuvia ja koneita! Viimeajan postauksissa ollut myös tarvittavaa rehellistä nostoa maidontuotannon ongelmakohdista.

@kurikan_tila - Emolehmätuotanotoa ja lapsiarkea hyvällä meiningillä!
​
@pietintila & @jaskarantila – Kuvia ja kerrontaa lehmistä sekä koneista lypsykarjatiloilla lasten kanssa.

@ratiaranch- Upeat kuvat ylämaankarjasta.


​Facebook

Jos meitä ei ois- Emäntien riimittelyä tärkeistä aiheista!


​Youtube

Maalaisjärki- Suuren suosion saavuttaneet opettavaiset, monipuoliset videot maitotilan arjesta ja lehmistä.
 
Kuten huomaatte niin itse aktiivisimmin seurailen eri tilejä instagramissa. Haluaisin niistä kovasti monta muutakin nimetä, tuntuu että hyviä tilejä jaettavaksi olisi vielä niin paljon lisää. Kuten jo yllä mainitsin, lisätkää mieluusti teidän suosikit kommentteihin niin toivottavasti saadaan mahdollisimman moni profiili mukaan! Kirjoittakaa kommenttiin mikä somealusta kyseessä, lyhyehkö kuvaus ja tilin nimi.  
​

Lehmät duunissa

Tänään blogi kirjoituksen kirjoitti kuten aiheesta arvata saattaa, Tanja. Katja onkin täydessä touhussa viimeistely valmisteluiden kanssa torstaina alkaviin Tampereen KoneAgria messuihin. Messuilla on nähtävissä meidän ”Lehmät duunissa”-näyttely. Tervetuloa messuille moikkaamaan meitä ja katsomaan näyttelyä!
Kuva
Kuva: Juha Laitalainen
5 Comments

LEHMÄN HISTORIA -omin silmin 60-luvulta

5/10/2021

0 Comments

 
Oli vuosi 2019 ja kesäloma. Istuin Suomen Kirjallisuuden seuran arkistossa, Helsingissä, Hallituskatu ykkösessä  ja kahlasin "Ei auta, sano nauta" -kirjoituskilpailun aineistoa läpi. Maaseudun Sivistysliiton, Kansanrunousarkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2004 järjestämässä keruukilpailussa oli haettu muistoja arjesta lehmien kanssa. Siihen lähetettiin lähes  3000 kirjoitusta, enemmän kuin mihinkään muuhun aiheeseen siihen asti. Useimmat vastaajat olivat yli 60-vuotiaita, moni 70- ja 80-vuotiaskin. Poiketen monesta muusta keruukipailuista sai tähän kilpailuun lähettää myös kaunokirjallista tekstiä. Tätä kirjoittamisen vapautta usea kirjoittaja käyttikin eläytymään lehmän elämään. Minua nämä yritykset katsella maailmaa lehmän silmin koskettivat syvästi. Riippumatta siitä, ovatko asiat niin tai näin, ne tuovat esiin tuoretta näkökulmaa ja seikkoja naudantuotannon arjessa, jotka muuten jäisivät huomioimatta. Alla olevassa tekstissä eri vuosikymmenten lehmät kertovat kokemuksistaan.   Lyhensin ja muokkasin tekstin hieman, että se mahtuu paremmin blogin mittoihin. Kirjoittaja ilakoi navettakielen vanhemmalla sanastolla. Testaa, tunnetko *merkittyjen sanojen merkityksen. Selvennys löytyy tekstin alaosassa.

​"Olen 60-luvun lehmä. Käyskentelen metsälaitumella. Ihana hiljaisuus, mitä nyt lahdella telkkäperhe opettelee sukeltelemaan räpiköiden. Metsässä liikumme laumana kaikki kuusi lehmää. Yöksi vetäydymme navetan päätyyn kuivalle kenkulle* märehtimään. Aurinko nousee, jo aukeaa talon ovi ja sieltä kävelee emäntä lypsylle. Olemme niin rauhallisia, ei meitä kiinni laiteta. Jo ovat tonkat ja siivilät kasassa. Lypsyliinat lämpimässä vedessä, kuuluu komento „ Nouskee niin lypsän“. Minä nousen mieluusti, jo pakottaa tissilöitä. Suunnistaa emäntä minua kohden jakkara ja rainta* mukanaan. Istuutuu oikealle puolelleni ja puhdistaa minut. Lasketan maitoni ja kuuluu tsii, tsii, tsii kun ensimmäiset suihkeet sankoon sujahtavat [...] Emäntä vie  maidot jäähtymään kaivoon tonkissa, josta ne viedään tienvarsilaiturille maitoautoon.
​

Sitten emäntä ohjaa meidät peltolaitumelle. Ruoho maistuu, onhan tältä alalta koottu jo kuivat heinät talvea varten. Muutaman tunnin kuluttua ohjataan meidät lehmät ja vasikkalauma takaisin metsälaitumelle josta päästään rantaan juomaan. Jo koittaa iltalypsyt. Emäntä tekee savuksen* jolloin pahimmat paarmat ja kärpäset kaikkoaa. Rantalepikosta tarttui punkkeja tuonne utareen takaosaan. Kylläpä ne imevät verta, rollokoina riippuvat. Tytär pudottelee punkkirollukoita nyppien.
Tulee syksy ja siirrymme täyvytösnavettaan*. Siellä on pehmeää ja hyvä olla kovillakin pakkasilla. Olkia alla ja hirsiseinät.“


„Olen 70-luvun lehmä. Vähän tuntuu jo ihmiset puhuvan, pitäisi lisätä lehmälukua, muuten ei pärjää. Ovat yleistyneet lypsykoneet, sankomalliset, nelikätiset, jotka nyhtävät kaikista tissinapukoista kerralla. Aluksi piti vähän potkiskella, kun koneen ääni pelotti ja kannut kolisivat kuin oltaisi evakkotiellä. Onneksi tuo emäntä ottaa sitä mukaa koneen irti, kun maito loppuu.
Jalostaneet ovat minut sieltä edellisten sukujen parhaista lehmistä, olen vähän itäsuomalaisen ja ayshiren risteytys. On minulla sarvet, niin kun huluvatun varalta vanhalla piialla tissit. Eivät ne taluta minua naapurin Jahvetin luo, niin kuin vuosikymmen taaksepäin oli tapana. Käveltiin vaikka lumihangessa naapurin sonnin luo ja kuultiin kun emäntä kysyi paljonko se hyyri* tekee. Nyt soittavat seminologin joka käypi pilleineen ja siitä sitä yleensä vasikka mahassa kasvaa. Olipa välillä kiertävä yrittäjäkin, joka sonnia autolla kuljetteli, mutta ei sitä meille kutsuttu.“

„Olen 80-luvun lehmä. Painoni on lisääntynyt roimasti ravinnon muututtua tuotantoa vastaavaksi. Kiitos neuvonnan ja karjan tarkkailijoiden. Voi olosuhteet navetassa, parsi on minulle 15 cm liian lyhyt, onneksi ritilöitä kourujen päällä ja ovat ostaneet utareliivejä. Karvakoneella ajelevat syksyisin liiat karvat, ei hiosta ja pakkasiin mennessä, on kasvanut uutta karvaa riitävästi. Kehittäneet ovat tilatankin ja putkilypsykoneen. Voi nähdä, kun maito virtaa putkissa tilasäilöön, enkä voi potkia kannuja kumoon. Kaksi yksikköä lypsää yhtä aikaa.“

„Olen 90-luvun lehmä. Elinolot korjaantuvat. Tieto lisääntyy koulutusten myötä, uskomukset vähenee. Lypsy-yksiköt lisääntyvät kuten lehmätkin navetoissa. Ei ehdi hoitaja kuin kiireesti puhdistaa utareeni. Laittaa 5 konetta lypsämään ja jatkaa puhdistamaan seuraavia. Irrottimet hoitaa lopun. Kuuluvat naapurin lehmät päässeen jo uuteen pihattoon. Irrallaan siellä käyskentelevät, väliin rohmuavat toistensa annoksia.“

„Olen 2000-luvun lehmä. Tietokone lahjomaton totta näyttää, kuka lypsää mitäkin päivittäin, samoin syömiset näytölle tietää selvittää. Eu määrää talonväet mitä ja miten tehdä saat. Tämä ei sovi kaikille isännille, tyhjäksi pannaan navetta. Toisille taas uhman tuopi: minä pärjään, minä osaan ja minä menestyn, lypsyrobotin hankin ja edistyksellinen olen. On esi-isät pärjänneet, vastukset ovat haasteita ja voittamista varten. Eläköön kauan suomalainen maidontuotanto.“ [Kaikki otteet kilpailun tekstistä: Lehmän vuosikymmenet 60-luvun perinteisestä 2000 vuoden teknoaikaan; tekstiä lyhennetty]

Sanasto*
kenkku = karjapihassa oleva korkeampi kohta
rainta = lypsysanko
savus = nuotio karjapihassa
iukasta = potkaista
vat siihe tai vat sienoo = ole paikoillasi
Täyvytösnavetta = lanta tasoitellaan eläinten alla ja olkia päälle
kumenissa = hyväkuntoisena
hyri = sonnin vuokra
partiskka = eläinten välittäjä elo-omaksi
runtata = avata ovi nopeasti

Valoisia syyspäiviä sinulle toivotan!

Katja

PS: Tykkäsitkö tästä? Jakamalla iloa ja tietoa muillekin!
0 Comments


    ​Meidän blogi

    Onnenläntin blogi. Lehmät & luonto, meidän äiti-tytär yrityksen tekemiset ja hyvät vibat siirtyi maaliskuusta alkaen tänne!

    Arkisto

    March 2022
    February 2022
    January 2022
    December 2021
    November 2021
    October 2021
    September 2021
    August 2021

    Kategoriat

    All
    Cows
    Kirja
    Love
    Nature
    Onnenläntti
    Tiesitkö
    Tietoisku
    Vinkkinurkka

    RSS Feed

    Tilaa E-kirja

Powered by: Onnenläntti

  • Koti
  • ITE-lehmät
    • Käsityöohjeet
  • Näyttely 2023
    • Kuvien takaa- tekstit >
      • Kuvaajat >
        • Kuvat näyttelyssä
        • Erityis -ja kunniamaininnat
    • Näyttely 2022
    • Näyttely 2021
    • Näyttelyt 2020
    • Näyttely 2019
  • Blogi
  • Shop
    • Onnenläntti
  • Meistä
    • Hanke
  • in english