 Kuvaaja: Minna Rintamäki Viime viikon blogin kirjoitus herätti runsaasti keskusteluja eri Facebook ryhmissä. Hienoa! Tänään katsotaan tarkemmin mitä ratkaisuja meillä olisi käsillämme. Tehokkaan uloskäynnin ilmastokeskustelun syyttävästä ilmapiiristä voisi tarjota yksinkertainen toteamus: ”Maapallon ilmastoa ei paranneta vain keskustelemalla ja vielä vähemmän syyttämällä toisiamme. Ilmaston lämpenemisen hillitseminen vaatii tavoitteelisia tekoja ihan meiltä jokaiselta. Mitkä ovat sinun päämääriäsi ilmaston lämpenemisen hidastamisen suhteen?" Jos keskustelijat, siis me, tartumme suurella joukkovoimalla 10 ja 20 % muutoshaasteeseen, saisimme kahden vuoden aikana tuloksia, jotka mahdollisesti jo yksin riittävät ennustetun ilmastokatastrofin hillitsemiseen. Miksi? Niin luonto ja orgaanit yleensä toimivat. Usein uuden tasapainon saavuttaminen ei vaadi 100 % muutosta, vaan pienen korjausliikkeen, jonka jälkeen kokonaissysteemi jäälleen toimii. Niin painonpudotuksessa kuin metsäkuolemissa tai sinileväsaastumisessa voidaan nähdä sama: Kun pahin kuormitus lieventyy, keho, metsä tai järvi toimivat taas paremmin. Tätä en kirjoita avatakseni porttia laiskistumiseen ensimmäisten 20 % saavuttamisen jälkeen, vaan asettaakseni asian mittasuhteeseen. Kukaan asiantuntijoista ei tiedä, mitä oikeasti tulee tapahtumaan, kun on päästy hyvään alkuun. Ihmisten aiheuttaman ilmastomuutoksen suhteen puhutaan ilmiöstä, jota ei ennen ole ollut. Aina kun on kyse ennen kokemattomattomasta ilmiöstä, ennustettavuus asiantuntijoiden dataan nojaten on hyvin pieni. (Psykologi Daniel Kahnemann, on saanut taloustieteen Nobelpalkinnon kyseisistä havainnoista. esim. kirja Ajattelu – Nopeasti ja Hitaasti). Omissa toimialoissani eli painotuotteissa ja maataloudessa on isoja haasteita, mutta niin on jokaisella toimialalla. Päätin viime vuoden keväällä että vähennän omaa hiilijalanjälkeäni seuraavan kahden vuoden aikana 10-20 %. Uskon, että kokonaisteholta 80 % vähennys omassa ja yritykseni hiilijalanjäljessä seuraavan 10 vuoden aikana on mahdollista saavuttaa ja aion tehdä töitä sen eteen. Tunnistan, että tämänhetkiset virallisetkaan laskelmat, eivät ota kokonaiskuvaa huomioon enkä ole nähnyt vielä hiilijalanjälki-laskuria, joka ei tunnu muuta kuin hämmentävältä ja raskaalta. On myös monia kohtia, jossa turvautuminen toimialojen teknisiin ratkaisuihin johtaa harhaan. Esimerkiksi sähköautoiluun, tuulivoiman tai aurinkovoiman käyttöön liittyy ainakin toistaiseksi vielä myös monta ympäristöä kuomittavaa tekijää. Siksi matkaa pitää tehdä hitaasti edeten, askel kerrallaan. Asiaa voisi verrata runsaasta ylipainosta laihduttamiseen. Vaikeasta ylipainosta laihduttamisessa tavoitteen saavuttaminen vaatii alkurysäyksen jälkeen hitaampia kehitysaskeleita. Varsinkin silloin, kun halutaan tukea hyvän terveyden saavuttamista. Itse aloitin ilmastoystävällisyyden vähentämällä turhia tavaroita ja toimintoja pois prosentti kerrallaan, niin työssä kuin yksityiselämässä. Hidastin toimintaani sen verran, että huomaisin paremmin sudenkuopat, joissa olen totuttautunut tuhlaamaan raakaaineita voidakseni olla tehokas. Niitä löytyykin yllättävän paljon! Huomasin, että toimitapojen muuttaminen vähemmän tuhlaavaiseksi ei ole helppoa, mutta hyvin palkitsevaa. Usein lopputulema on parempi. Työssäni satsaan entistä enemmän laatuun ja raaka-aineiden säästöön. Työnteko on nykyään hauskempaa ja vähemmän kuormittavaa, koska pienen hidastuksen ansiosta huomaan eniten rasittavat pullonkaulat. Yksityiselämässä ensimmäinen askelmani oli, että vähensin ruokahävikkiä jääkaapissani. Pandemia-aika poisti ylimääräisen matkustamisen lähes automaattisesti. Nyt onkin jännä nähdä, mikä tulee olemaan minulle luontainen versio kestävästä matkustamisessa, etenkin kun kahden maan kansalaisena on pakko matkustaa jonkun verran, nähdäkseni lähimmäisiäni. Meillä Suomessa 10- 20 % vähennys omaan hillijalanjälkeen ei vaadi luopumista tärkeistä asioista, eikä myöskään vaadi kalliita teknisiä ratkaisuja. 10 % syntyy useimmissa talouksissa, yrityksissä ja toimijoissa ylimääräisistä hankinnoista, toimenpiteistä, matkanteosta ja jätteestä. Ylimääräisellä tarkoitan nimenomaan turhaa, eli sellaista, josta ei ole mitään iloa tai mikä ei tuo oikein mitään lisäarvoa. Tämä on oleellista. On olemassa tärkeitä matkoja, tärkeäitä hankintoja ja väistämätöntä jätettä. Toiset 10 % säästön hiilijalanjäljessä voi lähes kuka tahansa saavuttaa suhteellisen helposti, kun miettii miten omaa energia ja raaka-ainekäyttöä voisi hieman järkevöidä - tässä ei tarvitse ajatella kaikkea mahdollista, vaan edetä isoimmasta pienimpään. Usein on olemassa yksi tärkeä ja suhteellisen iso energiankäyttöön liittyvä toiminta, johon ei ole jaksanut kiinnittää huomiota. Näitä ovat esimerkiksi kodin tai tuotantotilojen lämpötila tai energialähde. Siis sanoista tekoihin. Haastan sinut mukaan miettimään omalla kohdallasi, miten lähiaikoina voit vähentää omaa hiilijalanjälkeäsi, niin yksityiselämässäsi kuin työssäsi. Toivon, että tyydyt pieniin askeliin. Prosentti kerrallaan ja korkeintaan 10 % vuodessa. Yhdessä olemme ennemmän! Katja Tanjan mietintää aiheeseen liittyen: Voimme märehtiä, että lehmät märehtivät. Mutta miksi? Lehmä tuottaa kun se märehtii, me poljetaan paikallaan kun me märehditään. Jos annettaisiinkin lehmän märehtiä ja tehdä mitä lehmä osaa: märehtiä. Tehdään me sitä mitä me osataan silloin kun me ei märehditä: tekoja. Lehmä on tehokas kun se märehtii, me ollaan tehokkaita kun me ei märehditä. Antaa lehmien märehtiä ja meidän olla tehokkaita, keskittymättä minkäänlaiseen märehtimiseen.
0 Kommentit
Osallistuin vastikään kutsuseminaariin, jossa saksalaiset ympäristöasiantuntijat ja maatalousasiantuntijat pohtivat naudan roolia ilmastomuutoksessa. Nopeasti kävi selväksi, että naudan todellinen rooli on hyvin erilainen, kuin naudalle sysätty paholaisenrooli ilmastomuutoskeskusteluissa. Selväksi kävi myös, että ilmastomuutoskeskustelua on vaikeaa käydä ja vielä vaikeampaa seurata. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit ovat täynnä arvokasta informaatiota, mutta myös todella täynnä erilaisia lukuja, joissa luetellaan niin korkeita kuin matalia todennäköisyyksiä. Lukujen perusteella voi kehittää hyvin erilaisia ja vastakkaisiakin väittämiä. Kun on kysymys ilmastosta, voisi raporttia hyvin verrata säätiedotukseen. On tehty paljon faktojen kokoamiseksi, mutta ilmasto on ilmiönä niin monisyinen kokonaisuus, että tulos ei ole aina sama kuin ennuste. Tarkemmin tarkasteltuna ilmastopaneeliraporttien perusteella esitettyjen väittämien todenperäisuus on huomattavasti heikompi kuin sääennuste parin viikon päähän. Nauta on helppo pukea ilmastopaholaisen rooliin: Euroopassa peräti puolet maatalouden laskennallisista hiilidioksidipäästöistä tulee naudan metaanipäästöistä. Maailmanlaajuisissa laskelmissa toinen suuri paholainen on riisinviljely, jonka vuoksi naudan metaanipäästöille jää 30-40 prosentin osuus. Kuulostaa pahalta, mutta onko tämä totta? Totta se on silloin, kun jätetään paljon muita asioita huomioimatta. Tutkaillaanpas asioita tarkemmin: Ensimmäiseksi pitää katsoa kokonaisraameja: Vuodesta 1790 katsottuna maankäytölle ja maankäytön muutokselle (siis karkeasti sanottuna maataloudelle) laskettiin 36 % ilmaston hilidioksiidimäärästä. Lisääntyneestä energiankulutuksesta johtuen suhde näyttää vuodesta 2010 laskettuna erilaiselta: nyt enää 14 % ilmaston ylimääräisestä hiillidioksidistä johtuu ruoantuotannosta ja muusta maankäytöstä. Lopuista 86 % lähes kaikki on fossiilisten polttoaineiden käytön seurausta. Eli: Jos haluamme saada muutosta aikaan, pitää joka tapauksessa ja hyvin voimakkaasti saada hillittyä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Toiseksi pitää katsoa tilastollisten menettelytapojen aikaansaamaa vääristymää. Raporteissa kaikki naudat lasketaan olevan yhtenäistä joukkoa, vaikka yksin Euroopassa naudat kasvavat hyvin erilaisissa olosuhteissa. Jokaisella maatilalla on omanlaisensa ympäristö ja tehdään erilaisia ratkaisuja. Tarkasteltaessa esimerkiksi yksittäistä rehu komponenttia soijaa, on Brasiliassa metsäpolton jälkeen kasvaneen soijan hiilijalanjälki kymmenen kertaa isompi, kuin Euroopassa kasvatetun soijan. Kotimaisen rypsirouheen hiilijalanjälki taas on kymmenes eurooppalaisesta soijasta. Voidaan siis todeta, että kyllä naudantuotannossa on ongelmia ja sitä kautta syntyy pistemäisesti suuri hiilijalanjälki, mutta suurin osa ongelmista aiheutetaan suhteellisen pienillä alueilla. Asian korjaamisen vaatisi, että ongelma-alueet nimetään selkeästi ja yksilöityinä. Kolmas vääristymä tulee laskentatavasta. Tarkkana lukijana saatoit huomata, että kirjoitin laskennalliset hiilidioksidipäästöt. Hämmentävä ilmiö keskusteluissa ja laskelmissa tulee siitä, että laskea voi vain mitä on tiedossa. Nautojen päästämä metaani on hyvin tutkittua ja tiedossa jo vuosikymmenet. Ei ilmastomuutoksen vuoksi vaan siksi, että tutkijat kiinnostuivat miten naudan aineenvaihdunnan tuottamaa metaania seuraamalla voisi optimoida rehuannoksia. Luonnossa metaania syntyy aina, kun orgaaninen aine hajoaa hapettomassa tilassa. Aina, kun metsän puu tai joku luonnon muu kasvi kuolee ja hajoaa, syntyy luonnon kiertokulussa jonkin verran metaania. Tätä metaania ei ole mitoitettu, eikä yhtä hyvin dokumentoitu, kuin lehmin pötsissä syntyvä metaani. Kun orgaaninen aine, eli kasvi tai eläimen ruumis hajoaa hapellisessa tilassa, syntyy muitakin kaasuja, enimmäkseen hiilidioksidia. Tämä on luonnollinen kierto: Ensin auringonvalon voimalla kasvit rakentavat hiilidioksidista orgaanisia aineita. Elämän loppuessa, orgaaninen aine hajoaa takaisin hiilidioksidiksi tai muuksi kaasuksi. Neljäs vääristymä tulee siitä, että hiilinielut ovat pitkälti unohtuneet keskustelusta. lmastopaneelien raporteissa hiilinieluilla on perinteisesti ollut pieni rooli. Tämä siitä syystä, että hiilinieluista ei voida sanoa paljoa suurilla todennäköisyyksillä, kertoi meille Tobias Reichert, Germanwatch-ympäristöjärjestöltä. Hiilinielun potentiaali on suuri, mutta suuria ovat myös arvioiden vaihteluvälit ja sitä mukaan ennusteen pieleen menemisen riski. Vaihteluväli on suuri toisaalta tiedon puutteen vuoksi, mutta myös, koska sitä voi toteuttaa eri tavoin ja eri toteuttamistavoilla on eri seuraukset. Esimerkiksi kasvisvaltaiseen ruokavalion siirtymisen CO2 säästöpotentiaali vaihtelee 0,7 Gt ja 8 Gt välillä. Jopa niin selvältä tuntuvan hiilinielun potentiaali, kuin metsittyminen vaihtelee 0,5 ja 10 Gt välillä. Tasapainoisen arvostelun kannalta ei saa unohtaa, että maataloudella ja erityisesti naudantuotannolla on tärkeä rooli myös hiilinieluna. Hiilinielu tarkoittaa luonnollisen kierron ensimmäistä puoliskoa: hiilidioksidin rakentamista orgaaniseksi aineeksi. Tarvitsemme naudan rehukasveja, erityisesti nurmea, jotta hiili sitoutuu maaperään. Nurmen hiusjuurella hiilidioksidi muuttuu monimutkaisen prosessin kautta mullan humukseksi. Rehukasvit sitovat hiiltä lyhytaikaisesti omissa rakenteissaan. Lähes kaikki minkä kasvissa näet on alun perin ollut hiilidioksidia. Hyvien ratkaisujen kannalta hankaloittava tekijä on, että vaikka IPCC.n raporttien lähtökohta on raportoida, eli todentaa asioita neutraalisti, niitä luetaan ja kerrotaan helposti syytöksinä. Lähtökohtaisesti raportit luettelevat tekijöitä, joilla ihmiskunnan elintavat ovat nostaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia. Ihmiskunnan määrän seitsekertaistuessa ja elinolosuhteiden noustessa on ilmakehän hiilipitoisuuden nousu tapahtunut huomaamattamme. Nyt olemme ikään kuin murrosikäiset, joille sanotaan: Kun juokset, tulee hiki ja pitää käydä suihkussa. Kun juhlit, on aamulla sotkuista ja olo kohmelo. Jos ajatellaan säätiedotusta, olisi varsin hassua, kun joku ottaisi ”kylmän rintaman törmääminen lämpörintamalle” henkilökohtaisena syytöksenä. Sen sijaan on viisasta ottaa myrskyvaroitus todeksi ja tutkia mitä voi tehdä sen eteen, että oma lähipiiri säästyy vahingoilta. Voi esimerkiksi tarkistaa, että kattokiinnitys on kunnossa eikä mitään turhaa loju irtonaisena ulkona. Tämän hetken ilmastokeskustelu on vielä melko kaukana omaan toimintaan kohdistuvilta teoilta. Sen sijaan, että miettisin mitä voin omassa lähipiirissä tehdä varmistaakseni yhteisen selviytymisen, ohjaan ongelman eteenpäin. Kommenteissa keskustelu auki, jatketaan ensiviikolla! Katja  Valokuvaaja: Tiina Jänönen Lehmät somessaJa sitten itse tämän viikon aiheeseen! Oletko sinä jo huomannut, että lehmät löytyvät nykyään myös somesta? Ei sentään lehmien henkilökohtaisia profiileja, mutta esimerkiksi tilallisia jotka päivittävät tilan päivittäisestä arjesta ja töistä. On erittäin hienoa, että somen kautta ihmiset pääsevät näkemään eri rotuisia ja näköisiä lehmiä niiden eri elämänvaiheissa. Näin emme vieraannu lehmistä täysin, vaikka asuisimme kaupungissa ja emme juuri näkisikään eläviä lehmiä laitumilla. Ihmiset ja erityisesti nuoret pääsevät tutustumaan tilan elämään, vaikkei heillä olisi tilavierailuun mahdollisuutta. Lehmäarki on somen yleiskuvaan mukavaa vastapainoa. Yleisesti somessa on paljon kiilloiteltua ja täydellisyyttä hipovia kuvia. Lehmien some on täynnä likaa ja aitoa elämää! Olen varma, etttä lehmien somesta löytyy jokaiselle jotakin: kauniita lehmäkuvia, hauskoja ja tunnelmallisia videoita, kuin myös tilallisen arkea sellaisenaan kuin se on. Oma suosikkijuttu lehmätileissä on, että suurimmasta osasta lehmäkuvia/videoita tulee tosi hyvälle mielelle! Maatila kuvien, tilallisten arjesta kuuleminen rauhoittaa ja maadoittaa mieltä ihmeellisellä tavalla. Iso haaste on, miten otamme seurantaan ja löydämme mieluisat tilit? Miten saataisiin parempi yhteys kuluttajan ja maatilallisen välille? Nyt haastamme sinut ottamaan ainakin yksi uusi tili seurantaan. Instagramin stoorissa voit mainita #lehmäsomehaaste ja tägää uusi tili jonka otat ainakin seuraavaksi kuukaudeksi seurantaan, niin katsotaan kuinka moni saadaan tähän mukaan!! Alla pieni lista erilaisista tileistä, joita voin lämpimästi suositella. Löytyykö sinulta jokin muu tili tai voisitko suositella jotain jo listalta löytyvää tiliä? Kirjoita kommentteihin tili kuvauksen kera niin saadaan inspiraatiota jaettua. @tiukula – Aktiivista päivitystä suomalaisen lihakarjan elämästä englannin kielellä. Kivat pitemmät postaustekstit, jossa pääsee hieman pintaa syvemmälle! @honkkaisa- Juoksija Kaisa Honkaharjun tili. Todella mielenkiintoinen tili, jossa pyörii yhdistelmä tavoitteellisesta urheilusta ja maatalon emännän arjesta. Säännöllisesti postauksia mietetekstein, stooreissa usein kivoja pätkiä arjesta! @Kyostilantila- Aktiivista päivitystä Luomutilalta. Tilan emäntä Outi päivittelee iloisesti stoorien puolella. Postauksissa ehdottomasti itselle plussaa pitemmät tekstit, jossa rehellistä avointa pohdintaa mielenpäällä pyörivistä asioista. @puolivalinmaitotila- Maitotilan kuvia ja koneita! Viimeajan postauksissa ollut myös tarvittavaa rehellistä nostoa maidontuotannon ongelmakohdista. @kurikan_tila - Emolehmätuotanotoa ja lapsiarkea hyvällä meiningillä! @pietintila & @jaskarantila – Kuvia ja kerrontaa lehmistä sekä koneista lypsykarjatiloilla lasten kanssa. @ratiaranch- Upeat kuvat ylämaankarjasta.
|
|
RSS-syöte