LEHMÄN HISTORIA -omin silmin 60-luvulta

Oli vuosi 2019 ja kesäloma. Istuin Suomen Kirjallisuuden seuran arkistossa, Helsingissä, Hallituskatu ykkösessä  ja kahlasin "Ei auta, sano nauta" -kirjoituskilpailun aineistoa läpi. Maaseudun Sivistysliiton, Kansanrunousarkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2004 järjestämässä keruukilpailussa oli haettu muistoja arjesta lehmien kanssa. Siihen lähetettiin lähes  3000 kirjoitusta, enemmän kuin mihinkään muuhun aiheeseen siihen asti. Useimmat vastaajat olivat yli 60-vuotiaita, moni 70- ja 80-vuotiaskin. Poiketen monesta muusta keruukipailuista sai tähän kilpailuun lähettää myös kaunokirjallista tekstiä. Tätä kirjoittamisen vapautta usea kirjoittaja käyttikin eläytymään lehmän elämään. Minua nämä yritykset katsella maailmaa lehmän silmin koskettivat syvästi. Riippumatta siitä, ovatko asiat niin tai näin, ne tuovat esiin tuoretta näkökulmaa ja seikkoja naudantuotannon arjessa, jotka muuten jäisivät huomioimatta. Alla olevassa tekstissä eri vuosikymmenten lehmät kertovat kokemuksistaan.   Lyhensin ja muokkasin tekstin hieman, että se mahtuu paremmin blogin mittoihin. Kirjoittaja ilakoi navettakielen vanhemmalla sanastolla. Testaa, tunnetko *merkittyjen sanojen merkityksen. Selvennys löytyy tekstin alaosassa.

​"Olen 60-luvun lehmä. Käyskentelen metsälaitumella. Ihana hiljaisuus, mitä nyt lahdella telkkäperhe opettelee sukeltelemaan räpiköiden. Metsässä liikumme laumana kaikki kuusi lehmää. Yöksi vetäydymme navetan päätyyn kuivalle kenkulle* märehtimään. Aurinko nousee, jo aukeaa talon ovi ja sieltä kävelee emäntä lypsylle. Olemme niin rauhallisia, ei meitä kiinni laiteta. Jo ovat tonkat ja siivilät kasassa. Lypsyliinat lämpimässä vedessä, kuuluu komento „ Nouskee niin lypsän“. Minä nousen mieluusti, jo pakottaa tissilöitä. Suunnistaa emäntä minua kohden jakkara ja rainta* mukanaan. Istuutuu oikealle puolelleni ja puhdistaa minut. Lasketan maitoni ja kuuluu tsii, tsii, tsii kun ensimmäiset suihkeet sankoon sujahtavat [...] Emäntä vie  maidot jäähtymään kaivoon tonkissa, josta ne viedään tienvarsilaiturille maitoautoon.
​
Sitten emäntä ohjaa meidät peltolaitumelle. Ruoho maistuu, onhan tältä alalta koottu jo kuivat heinät talvea varten. Muutaman tunnin kuluttua ohjataan meidät lehmät ja vasikkalauma takaisin metsälaitumelle josta päästään rantaan juomaan. Jo koittaa iltalypsyt. Emäntä tekee savuksen* jolloin pahimmat paarmat ja kärpäset kaikkoaa. Rantalepikosta tarttui punkkeja tuonne utareen takaosaan. Kylläpä ne imevät verta, rollokoina riippuvat. Tytär pudottelee punkkirollukoita nyppien.
Tulee syksy ja siirrymme täyvytösnavettaan*. Siellä on pehmeää ja hyvä olla kovillakin pakkasilla. Olkia alla ja hirsiseinät.“

„Olen 70-luvun lehmä. Vähän tuntuu jo ihmiset puhuvan, pitäisi lisätä lehmälukua, muuten ei pärjää. Ovat yleistyneet lypsykoneet, sankomalliset, nelikätiset, jotka nyhtävät kaikista tissinapukoista kerralla. Aluksi piti vähän potkiskella, kun koneen ääni pelotti ja kannut kolisivat kuin oltaisi evakkotiellä. Onneksi tuo emäntä ottaa sitä mukaa koneen irti, kun maito loppuu.
Jalostaneet ovat minut sieltä edellisten sukujen parhaista lehmistä, olen vähän itäsuomalaisen ja ayshiren risteytys. On minulla sarvet, niin kun huluvatun varalta vanhalla piialla tissit. Eivät ne taluta minua naapurin Jahvetin luo, niin kuin vuosikymmen taaksepäin oli tapana. Käveltiin vaikka lumihangessa naapurin sonnin luo ja kuultiin kun emäntä kysyi paljonko se hyyri* tekee. Nyt soittavat seminologin joka käypi pilleineen ja siitä sitä yleensä vasikka mahassa kasvaa. Olipa välillä kiertävä yrittäjäkin, joka sonnia autolla kuljetteli, mutta ei sitä meille kutsuttu.“

„Olen 80-luvun lehmä. Painoni on lisääntynyt roimasti ravinnon muututtua tuotantoa vastaavaksi. Kiitos neuvonnan ja karjan tarkkailijoiden. Voi olosuhteet navetassa, parsi on minulle 15 cm liian lyhyt, onneksi ritilöitä kourujen päällä ja ovat ostaneet utareliivejä. Karvakoneella ajelevat syksyisin liiat karvat, ei hiosta ja pakkasiin mennessä, on kasvanut uutta karvaa riitävästi. Kehittäneet ovat tilatankin ja putkilypsykoneen. Voi nähdä, kun maito virtaa putkissa tilasäilöön, enkä voi potkia kannuja kumoon. Kaksi yksikköä lypsää yhtä aikaa.“

„Olen 90-luvun lehmä. Elinolot korjaantuvat. Tieto lisääntyy koulutusten myötä, uskomukset vähenee. Lypsy-yksiköt lisääntyvät kuten lehmätkin navetoissa. Ei ehdi hoitaja kuin kiireesti puhdistaa utareeni. Laittaa 5 konetta lypsämään ja jatkaa puhdistamaan seuraavia. Irrottimet hoitaa lopun. Kuuluvat naapurin lehmät päässeen jo uuteen pihattoon. Irrallaan siellä käyskentelevät, väliin rohmuavat toistensa annoksia.“

„Olen 2000-luvun lehmä. Tietokone lahjomaton totta näyttää, kuka lypsää mitäkin päivittäin, samoin syömiset näytölle tietää selvittää. Eu määrää talonväet mitä ja miten tehdä saat. Tämä ei sovi kaikille isännille, tyhjäksi pannaan navetta. Toisille taas uhman tuopi: minä pärjään, minä osaan ja minä menestyn, lypsyrobotin hankin ja edistyksellinen olen. On esi-isät pärjänneet, vastukset ovat haasteita ja voittamista varten. Eläköön kauan suomalainen maidontuotanto.“ [Kaikki otteet kilpailun tekstistä: Lehmän vuosikymmenet 60-luvun perinteisestä 2000 vuoden teknoaikaan; tekstiä lyhennetty]

Sanasto*
kenkku = karjapihassa oleva korkeampi kohta
rainta = lypsysanko
savus = nuotio karjapihassa
iukasta = potkaista
vat siihe tai vat sienoo = ole paikoillasi
Täyvytösnavetta = lanta tasoitellaan eläinten alla ja olkia päälle
kumenissa = hyväkuntoisena
hyri = sonnin vuokra
partiskka = eläinten välittäjä elo-omaksi
runtata = avata ovi nopeasti

Valoisia syyspäiviä sinulle toivotan!

Katja

PS: Tykkäsitkö tästä? Jakamalla iloa ja tietoa muillekin!