YSTÄVÄ LEMPI-LEHMÄLLE Ammuu, ammuu! Eikö tänne kukaan tuu? On niityllä yksinäistä kulkea, yksin täytyy silmätkin sulkea. Ammuu, ammuu! Jossain aukeaa suu. Mistä kuului ihana ääni? Pellolle kurkkaan ja käännän pääni. Sieltä tulee ystävä mulle, tulehan tänne, huikkaan sulle. Hyvä on lehmiä olla kaksi, käy elämä aina paremmaksi. Sitten alkavat sorkat tanssia kesän villiä, kauneinta valssia. Syödään apilat, märehditään heinät. Navetasta löydät nukkumasta meidät. P.M. (Jos lehmät puhuisivat vuonna 2018 järjestettyyn kirjoituskilpailun tulllut runo) Kun ensimmäistä kertaa osallistuin lavarunokilpailuun oli 2006 vuoden kesä taittumassa loppuaan kohti. Pienessä Karkkilan ravintolan yleisöstä valittu raati antoi pisteitä osittain hieman hiprakassa. Kaikkia kilpailijoita en muista, mutta mieleeni jäi Kuningatar Ulla, noin 70- vuotias punatukkainen nainen, joka esitti riiminsä niin hauskasti, että kyynelet valuivat poskillani. Vaikka en itse monesti ole uskaltanut nousta lavarunon lavalle, ovat sekä osallistumiset, että yleisönä oleminen olleet tärkeitä askelmerkkejä elämässäni. Lavarunous todella inspiroi. Siksi on nyt suuri ilo ilmoittaa Ammuu-lehmäkirjasarjan ensimmäisestä lavarunokilpailusta! Lehmä, sonni, vasikka, nauta, vasikoida, lypsää, astuttaa, pötsi, märehtiä, korkealaidallinen…. Lehmän maailma on täynnä tapahtumia. Lehmän maailman sanat ovat täynnä merkityksiä. Merkityksiä, jotka navetan ympäristössä tarkoittavat ihan eri asioita kuin asfalttikylillä. Poikiminen, tiineys, syntymä, kuolema, lanta, arki, sairaus, pelko, luopuminen, remontti, rakennusurakka. Voiko parempaa lähtökohtaa lavarunolle olla? Lavarunokilpailun tiedot:
Säännöt: Runossa tulee käyttää "lehmä" tai "nauta" sanoja tai jokin sana naudan elämään liittyvää sanastosta. Esitys saa olla max. 2 minuuttia pitkä. Muuten mennään Poetry-slamin säännöillä. Raati valitaan yleisöstä. Palkinnot: Parhaista teksteistä kootaan äänikirja. Osa teksteistä pääse mukaan Jos lehmät puhuisivat -näyttelykiertueelle. Palkinto karsintojen voittajille: matkalippu Tarmpereelle ja yllättys. Pääpalkinto: Aika äänistudiossa oma teosta, lahjajulkaisu tai demonauha varten. Karsinnan paikkakunnat ilmoitetaan myöhemmin. Voit ehdottaa itsellesi sopivaa paikkakuntaa tammikuu 20220 loppuun asti. Finaaliin valitaan kummastakin sarjasta kolme henkilöä. Osallistukaa rohkeasti ja levittäkää sanaa kiinnostuneille. Olisiko kenties sun vaari vanha lavarunouden nikkari? Tai heitä haaste lapsellesi, sieltäkin saattaa löytyä viihdyttävää runoutta. Haasta itsesi ja lähimmäisesi ja lupaan että runoista tulee mahtavia! Lisää lavarunoista: https://lukukeskus.fi/lavarunous-ja-spoken-word-mita-kuka-ja-miten/ Alla Lavarunoakatemian video: Onko runous niin vaikeaa & kahdenkertaisen Suomenmestari Juho Kuusen lavarunoesitys käärmeistä.
0 Comments
Lehmä ja ympäristöYli puolet uhanalaisista lajeista ovat riippuvaisia tai hyötyvät laiduntavista lehmistä. Moni hyönteinen saa alkunsa lehmän lannasta. Tärkeitä ravintolähteitä hyönteisille ovat myös laitumella olevat kasvit, kuten apilat. Lehmien kävellessä aamuin illoin laitumelta navettaan lypsylle, tekevät niiden sorkkien painatukset tilaa ketokasveille peltotien penkareella. Karjan laidunnus pitää kulttuurimaisemia avoimina, hoitaa meren lahtia ja järvien poukamia. Laidunnuksen loputtua, alueen valtaavat nopeasti reheävät kasvit, kuten kaisla ja ruoko. Ruo'on varjo syrjäyttää monen kasvin kasvun ja lintulajit lentävät muualle, häviten maisemasta. Karja ei paranna ainoastaan luonnontilaa, vaan parantaa myös peltomaan rakennetta. Karjan lanta nostaa maaperän humusrakennetta. Myös karjaa tarvitseva nurmikasvusto lisää peltomaan humusrakenetta. Humus pitää pellon maaperän kuohkeana ja toimii vesivarastona. Humus toimii kuin pesusieni. Se pystyy sitomaan paljon vettä ja luovuttaa kosteutta kuivina ajanjaksoina. Tämä mahdollistaa viljan kasvun myös sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Mikäli ilmasto muuttuu ennusteiden mukaan, tarvitaan siis peltoja, joissa on hyvä humusrakenne. Peltoja, jotka saavat säännöllisesti karjan lantaa ja kasvattavat karjan tarvitsemaa nurmea. |
Kanojen jälkeen meille tuli pukki ja kolme lammasta. Sen jälkeen sain synttärilahjaksi pienen kilin. Sitä imetin tuttipullosta ja vietettiin koulupäiväni jälkeen aikaa yhdessä temmeltäen. Tallissamme oli vuoden ajan myös kaksi tallivuokralais-hevosta. Vuohikanta kasvoi välillä niin, että harrastuksesta tuli äidille jo melkoinen lisäduuni. En sallinut killien tai vuohien joutua teuraaksi ja nopeasti vuohia oli reilusti päälle parikymmentä. |
Kiitollisuutta koin myös isojen tukkipuiden kantojen edessä. Vaikka oli kamalaa, että puut piti kaataa, niin se mahdollisti Irina ja Nailon Piit -kirjan kirjoittamisen ja lisäksi saimme keittiöremontin tehdyksi. Kaksi unelmaa, joiden kanssa olin itse ollut "raskaana" jo usean vuoden ajan.
Puut olivat aloittaneet kasvunsa jo ennen omaa syntymääni. Metsänalku oli palvellut maatilan hevoslaitumena monta vuotta. Siitä metsän pohja oli saanut kauniin ja terveen muotonsa. "Joku muu" oli raivannut aikoinaan ylimääräiset puut, niin valoa oli riittänyt uusille taimille, juuri niille puille, jotka muodostavat Kiitoslehdon. |
Onnenläntin blogi. Lehmät & luonto, meidän äiti-tytär yrityksen tekemiset ja hyvät vibat siirtyi maaliskuusta alkaen tänne!
March 2022
February 2022
January 2022
December 2021
November 2021
October 2021
September 2021
August 2021
All
Cows
Kirja
Love
Nature
Onnenläntti
Tiesitkö
Tietoisku
Vinkkinurkka